Kavereita

Vaikka Leevi ei enää kisakentillä loistakaan, se loistaa aivan mahtavana seuralaisena pentukoirille. Sen pinna on loputon, sen kaulassa, poskissa ja korvissa saa roikkua eikä se suutu. Se jaksaa leikkiä melkein loputtomiin (okei,  5 tunnin päästä Stella olisi vielä jaksanut mutta Leevi luovutti...) ja osaa kuitenkin leikkiä huomioiden kaverin pienen koon. Alla koostetta Leevin ystävistä, isoista ja pienistä.
Ensimmäisenä Stella, vaikka kokoero on ehkä 30 kiloa, ystävyys on silti vahva.

Leevi on käynyt talven aikana koirakylpylässä useaan kertaan, monen eri kaverin kanssa. Se on hyvä uimaseuralainen, Leevin mieletön uimainto tarttuu mukana olevaan kaveriin nopeasti, ja kokematonkin uimahallikävijä huomaa yhtäkkiä uivansa altaassa kuin vanha tekijä. Kuvassa uintiseurana kiharaneiti Nelli. Nelli tosin ei tarvinnut Leevin mallia ollenkaan, se oli rodulleen tyypillisesti heti kuin kala vedessä.

 Leevin ystävä Eeva, vuoden ikäinen rotikkanarttu. Eevan kanssa leikit saattaa hirvittää heikompia, vauhdissa ei säästellä ja metsä rytisee kun ystävät kohtaavat. Eevan kanssa on myös käyty uimassa monta kertaa.






 

 Vivan kanssa paneudutaan enemmän lepäämiseen...

 Mutta Vivan kanssa meno oli näinkin hurjaa kolme vuotta sitten :)

 Uusin ystävyys on Nero, joka on aivan kuin Leevi pienenä. Yhtä rohkea ja luottavainen tyyppi.

Pinnin kanssa Leevi vietti varsinkin nuorena paljon aikaa. Vaikka Pinni ei aina jaksanutkaan nuorison kanssa leikkiä, se ei Leeviä haitannut. Riitti, että Pinni oli olemassa, ja ehkä vähän käänsi päätä Leevin juostessa ohi. Tämä oli Leevin mielestä ihan riittävää osallistumista leikkimiseen.

Tärkeä ystävä on ollut myös bouvier Molli. Molli on jaksanut korkeasta iästään huolimatta juoksuttaa Leeviä pitkin metsiä monena iltana.

 Joskus Leevillä on kavereista huolimatta ollut ilmeisesti tylsää. Välillä on ollut yhtä jännittävää tulla kotiin kuin nuoruusiaikana.  Se on talven aikana ehtinyt syömään useammankin rasian erilaisia pastilleja, maistaa kylmägeeliä, ripottelemaan polttopuut sisälle ja levittelemään roskia ympäriinsä.Onneksi näistä teoista on kuitenkin selvitty ilman eläinlääkäriä.
Toisaalta se myös yksin ollessaan ottaa siitä ilon irti, ja makaa sohvalla jalat kohti kattoa. Välillä joku pääsee yllättämään sen kun tuleekin normaalia aikaisemmin kotiin, ihan selvästi se jollain lailla ymmärtää ajan kulun ja osaa kolmen jälkeen asettautua lain mukaisesti lattiatasolle.

Vaikka talvella lumi ja siinä piehtarointi onkin ihanaa, mikään ei kuitenkaan voita luonnonvesissä uimista. Alkukeväästä Leevi kahlasi kaikki ojat läpi, ja kävi myös makaamaan veteen jos ei mielestään muuten kastunut tarpeeksi. Heti kun joessa vesi vähän aukesi, Leevi korkkasi uimakauden. Ja se jatkuukin seuraavien vahvojen jäiden tuloon asti, ohuen jään saa vielä rikottua jotta pääsee kylpemään.

Leevillä on myös uusi ihmisystävä. Lähistöllä asuva tyttö on alkanut käymään Leevin kanssa lenkillä, ja mielellään Leevi lähtee aina mukaan. Tämän ystävän kanssa kun ei joudu ainakaan juoksemaan...
Juoksulenkin on nimittäin Leevin mielestä nykyään ihan myrkkyä. Jos se varusteita huomaa että juoksulenkki on tiedossa, se yrittää maastoutua takaoven tienoille ihan huomaamattomaksi. Ennen leikkausta se kuitenkin juoksi ihan mielellään, ja juoksi ihmiseen verrattuna tupla- tai triplamatkan, tietysti myös kovempaa. Nykyään se ei enää viitsi, mielummin kävellen niin ehtii haistelemaan enemmän.

Hei me treenataan taas!

  Linjaa tuonne metsään...

Ja tuonne koivun luokse vuorotellen...

Ja sekaan vähän markkeerauksia pitkin peltoa. Iloinen ja innokas noutaja, joka ei ollut unohtanut oppimaansa ollenkaan vaan toimi hienosti.

Metsällä

Vaikka Leevi onkin koetoiminnasta sairaseläkkeellä, pääsee se silti metsälle. Kohtauksia ei ole tullut, vaikka metsästystilanteet ovatkin koiralle aika kiihkeitä. Kastrointi ja/tai lääkitys on jonkin verran rauhoittanut Leeviä, mutta metsälle päästessä se on oma, innokas itsensä. Rauhoittumisen huomaa lenkeillä, se ei enää paina tuhat lasissa koko ajan, ja samoin jos tokoilua koittaa harrastella takapihalla, on parhain terä koirasta poissa. Turkki on kastroinnin jälkeen muuttunut, ennen niin kiiltävä koira on nykyään vaalea, auringonpolttama ja kiilloton. Vaikka ruokaan on lisätty öljyjä ja rasvaa. Samoin lihakset on selvästi kadonneet leikkauksen myötä.Liikuntaa on saman verran kuin ennenkin, on patit takajaloista silti sulaneet pois.

Viime viikonloppuna Leevi onnistui  taas katkaisemaan yhden hampaan. Tällä kertaa vuorossa oli alakulmahammas, ennestäänhän Leeviltä on jo poistettu kaksi ylähammasta. Tiistaina katkennut hammas sitten poistettiin, eläinlääkäri ehdotti että sen olisi voinut myös juurihoitaa ja paikata, mutta Leevin historian tuntien sillä ei mikään paikka hampaistossa pysyisi. Juurihoidettua hammasta pitäisi myös seurata röntgenkuvin säännöllisesti, joka taas vaatisi aina rauhoituksen. Joten Leeville parempi ja helpompi elää ilman alakulmahammasta. 

Eläkeläisen elämää

Hiukan päivitystä Leevin viime kuulumisista. Leevillehän aloitettiin fenobarbitaalilääkitys, koska kaksi viimeistä epilepsiakohtausta tuli vuorokauden sisällä. Viimeisin kohtaus oli myös pahin. Lääkkeen aloituksen yhteydessä oli puhetta, että koira saattaa väsähtää ja vähän hoiperrellakin alussa, kunnes tottuu lääkkeen vaikutukseen. Alkuun näytti että lääkkeellä ei ole Leeviin mitään vaikutusta, vauhti vaan kiihtyi koko ajan. Sitten yhtäkkiä yhden päivän aikana se väsähti täysin, nukkui ja kuorsasi, ja sen vähän mitä jaksoi olla liikeellä tai yrittää leikkiä niin kaatuili ja kompuroi. Sitä ei ollut todellakaan kiva seurata, kun ennen elämäänsä täysillä elänyt koira muuttui ihan zombieksi. Muutaman päivän katsoin sitä, ja sitten vähensin lääkitystä omavaltaisesti.Sitten kun käytiin eläinlääkärissä fenobarbitaalin pitoisuuskontrollissa, pitoisuus oli alennetullakin annoksella hyvin hoitotasolla.

Nyt Leevi onkin selvästi piristynyt. Se on melkeinpä ennallaan. Kotona entiseen ei huomaa mitään eroa, mutta lenkillä paras draivi on poissa. Ennenhän juoksulenkillä Leevi oli valjaissa ja todellakin veti kunnolla, tai sitten irtiollessaan juoksi vähintään tuplasti sen matkan minkä minäkin. Nykyään se tyytyy hölkkäilemään samaa tahtia ja jättää ylimääräisen revittelyt pois. Muutaman kerran se on lenkillä innostunut jahtaamaan variksia, mistä olen ollut vaan iloinen :D

Samoin kun olen muutaman kerran kokeillut käydä treenaamassa, on koirasta paras terä kyllä jäänyt pois. Entinen tekemisen into on poissa, ja tilalla on rauhallisempaan tahtiin työskentelevä tyyppi. Niinpä treenailut on unohdettu. Kokeisiin kun ei kuitenkaan ole asiaa. Ainakaan niin kauan kuin lääkitys on käytössä. Uutena tekemisenä on otettu tilalle pk-jälki, joka näyttää sopivan Leeville tosi hyvin. Se etenee kuin juna tallaamani jälkeä pitkin, ja tekee tosi varmaa työtä. Sitä tehdään omaksi iloksemme aina kun huvittaa. Mietinnässä on vielä, jos syksyllä kuitenkin yritettäisi ilmoittautua KHN tokoryhmään, epävirallisiin kisoihin kai voi doupattu koirakin osallistua?

Lieviä sopeutumivaikeuksiakin on ollut. En tiedä johtuuko rauhallisemmasta elämäntyylistä vai mistä, mutta Leevi on alkanut taas yksin ollessan puuhailemaan. Mökillä se joutui olemaan pari aika pitkää päivää yksin jalkapalloturnauksen takia, ja jälkimmäisena päivänä oli ollut kovinkin kiireinen. Kaikki sängyt oli myllätty, yhdestä kassista levitelty vaatteet pieniin pinoihin, lisäksi se oli syönyt puolikkaan paketin Domino-keksejä, neljä mehukatti-hedelmäsosetta, välipalapatukan ja juonut päälle pillimehun. Kotonakin tavaroiden varastelu ja jopa rikkkominen on lisääntynyt. Kotoa ei koskaan pääse lähtemään nopeasti mihinkään, sillä vähintäänkin toinen kenkä on kuljetettu pihalle.

 

Viime viikonloppuna Leevi pääsi kummisetäilemään. Kävimme tapaamassa mittelinpentu Stellaa. Leevi osasi hienosti varoa pienen pientä pentua, joka alkujännityksen jälkeen hyökkäili rohkeasti häntään ja kaulakarvoihin kiinni. Leevistä ja Stellasta tule vielä hyvät kaverit kunhan Stella vähän kasvaa. 

Vaikka Leevin elämästä on jäänyt pois treenaaminen ja harrastaminen, luulen että sen elämä on ihan hauskaa edelleen. Samalla kun paineet kokeista ja siitä että tottelevaisuuden pitää pysyä kunnossa, on hävinneet, on Leeville tullut lisää vapauksia. Leeville saa nyt ihan vapaasti lapset ja lasten kaverit heitellä pihalla palloa, tai frisbeetä veteen. Noutamaan lähdetään paukkuna tietysti, eikä palautustenkaan kanssa olla ollenkaan tarkkoja. Pääasia että heittäjällä ja koiralla on lystiä. Lisähuvia lapsille ja koiralle on tullut omatoimivepeilystä, sillä Leevi on opetellut hinaamaan uimassa olevia lapsia rantaan.

Sairaseläkkeelle

Ilo treenaamaan pääsemisestä oli ennenaikaista. Keskiviikkona Leevillä oli taas epilepsiakohtaus,samanlainen kuin aiemmatkin eli kohtuullisen lievä. Torstaina se sai päivällä elämänsä pahimman kohtauksen, kun lähti pihalla oravan perään. Samanlaisen tilanteen jälkeen tuli maaliskuussakin kohtaus. Tämä viimeisin kohtaus oli vaan tosi raju, Leevi kouristeli koko vartalollaan, ja oli täysin hallitsemattomassa tilassa. Kohtaus kesti pidempään kuin aiemmat, ja ehdin jo soittaa apuakin että saisin koiran eläinlääkäriin. Onneksi kohtaus loppui itsekseen.

Nyt tuli kuitenkin kaksi kohtausta vuorokauden sisällä, ja viimeinen oli tosi raju. Tänään käytiin sitten eläinlääkärissä. Leevistä otettiin kattavasti peruslabraa, niistä ei löytynyt mitään vikaa. Alhainen pulssi sillä on, mutta on ollut aina. Kotona levossa huitelee kolmenkymmenen tietämillä. Kunto on kova, joten sillä taitaa vaan olla urheilijan sydän. Koira sai myös kehuja hoikasta ruumiinrakenteestaan. Ja Leevi olikin kastroinnin jälkeen laihtunut yli kilon, yleensä kai käy päinvastoin.

Lopputuloksena oli epilepsialääkitys. Ja suositus jättää kaikki noutajalajit ja muu koira kuumentava harrastaminen pois. Eikä näillä lääkkeillä olisi koe-oikeuttakaan, joten Leevi Leppoinen siirtyy nyt sairaseläkkeelle ja pois koekentiltä. Liikuntaa ja juoksulenkkejä jatketaan, ja kunhan lääkitys on saatu kohdalleen ja kohtaukset on olleet jonkin aikaa pois,  ajattelin kuitenkin jälkiä vetää Leeville. Jäljen ajaminen on rauhallista toimintaa, ja kuitenkin hyvin väsyttää koiraan henkisesti.

Pelkäsin että kastroinnin jälkeen Leevi muuttuu ylirauhalliseksi, lihavaksi labradoriksi. No, se pelko ei toteutunut, sillä leikkauksen jälkeen vauhti on vaan kiihtynyt. Leevi on taantunut takaisin nuoruusvuosiin, ja harrastaa kotonakin pientä pahantekoa. Ulkona se leikkii yksinään pallojen kanssa, ja on kaikkea muuta kuin rauhallinen, kastroitu uros...

Blogikirjoittelu varmasti hiljenee, eläkeläisellä ei ole paljoa tiedotettavaa. Onneksi vielä maanantaina ehdittiin vetää viimeiset, onnistuneet nometreenit. Niihin on hyvä lopettaa. 

Sairasloma on loppu ja saa taas treenata!

Ja me Leevin kanssahan otettiin ilo irti siitä! Alla kuvaus tämän päivän treeneistä, meni tosi hyvin, kunhan vaan koira pysyisi terveenä niin syksyllä sitten taas startataan.

Ensin vietiin veneellä kolme damia vastarannalle, lähetyspaikka oli suunniteltu mökin taakse metsään. Leevi oli mukana viemässä, tosin damien vientireitti ei ollut ollenkaan se linja mitä pitkin niitä sitten piti hakea.

Tuolla niitä on.

Leevi lähti kovaa, ja ui suoraan oikeaan paikkaan, heinikkoon vastarannalla.

Palautus oli suora ja ilman pudotuksia.

Seuraavaksi tein yhden häiriömarkkerauksen linjasta kymmenisen metriä sivuun. Sen Leevi sai hakea, ja sen jälkeen sama linja uudestaan. Tämän jälkeen vaihdettiin paikkaa.

 Vein rinteeseen mökin lähelle 5 uutta kanipalloa, ja lähetin Leevi mökin läheltä lähihakuun kolme kertaa. Vauhti oli huima, mutta myös nenänkäyttö hakualueella tehokasta. Kolmen kanipallon haun jälkeen heitin veteen markkeerauksen, jota Leevi ei saanut hakea vaan lähetin sen jo tutuksi tulleeseen kanipallohakuun.

Markkeeraus tuli tänne, mutta sitä ei saanut hakea...

...vaan piti lähteä toiseen suuntaan.

Ja Leevihän lähti hiekka pöllyten. Ja palautti samalla vauhdilla.

Nyt se sai hakea veteen heitetyn markkeerauksen.

 Sen jälkeen  Leevi haki vielä jäljellä olevan kanipallon.

Viimeisenä vielä ohjaus samalle vastarannalle kuin alussa, Leevi ui taas hienosti suoraan joen yli  ja palautti ilman pudotuksia.


 

Metallinouto:check!

Sairasloman aikana treenaaminen on ollut nollissa. Kolmen viimeisen illan aikana olen kuitenkin saanut metallinoudon kuntoon. Leevi on tähän asti kyllä ottanut kapulan suuhun, mutta ilmeisesti suutuntuman on ollut epämiellyttävä sillä kapula on pudonnut ennen sivulletuloa.
Konsepti oli perin yksinkertainen, iltaruokaa ei tule ennen kuin koira on kapula suussa perusasennossa. Ensimmäisenä iltana hommaan meni muutama minuutti, Leevi lähti hienosti noutoon, pudotti kapulan paluumatkalla ja luuli sillä tienaaavansa ruokakupin. Vaan ruokaa ei tullutkaan, joten se kokeili mm.maahanmenoa ja sivulle tuloa ilman kapulaa. Kuppi pysyi pöydällä. Ja minä vaan seisoin ja odotin, tehtävänanto oli kuitenkin aika selvä- Viimein joku lamppu syttyi päässä, ja koira älysi poimia kapulan suuhunsa ja tulla sivulle suurin piirtein oikein. Taivas aukeni ja ruokakuppi laskeutui!

Toisena iltana homma oli jo aika nopea, yksi pikainen kapulan pudotus, katse tuleeko ruokaa tällä yrityksellä? Ei tullut, joten palautti hienosti sivulle. Luovutuskin oli siistimpi kuin edellisenä iltana.

Tänään Leevi toimikin sitten tosi hienosti! Heitto oli huono, ja pieni metallikapula upposi nurmikkoon. Koira lähti raketin nopeudella noutoon, ei löytänyt kapulaa nurmikolta heti joten nenää käyttäen etsi sen, ja palautti yhtä kovalla vauhdilla perusasentoon! Nälkä ja ruoka on kyllä tehokas oppimisen tehostaja!

Muuten toipuminen on mennyt hyvin. Leevi on päässyt jo ihan normaalilenkeille, ja koska se eilen onnistui rypemään kuraojassa, päästin sen sitten myös uimaankin. Uimisen kieltäminen sen ojapulikoinnin jälkeen ei tuntunut enää järkevältä :D Haava on kuitenkin ihan ummessa ja siististi parantunut. Viikonloppuna varmaan uskalletaan jo vähän treenatakin, posti toi juuri sopivasti Leeville kanipallopaketin!