Ja sekaan vähän markkeerauksia pitkin peltoa. Iloinen ja innokas noutaja, joka ei ollut unohtanut oppimaansa ollenkaan vaan toimi hienosti.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Hei me treenataan taas!
Ja sekaan vähän markkeerauksia pitkin peltoa. Iloinen ja innokas noutaja, joka ei ollut unohtanut oppimaansa ollenkaan vaan toimi hienosti.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Metsällä
Vaikka Leevi onkin koetoiminnasta sairaseläkkeellä, pääsee se silti metsälle. Kohtauksia ei ole tullut, vaikka metsästystilanteet ovatkin koiralle aika kiihkeitä. Kastrointi ja/tai lääkitys on jonkin verran rauhoittanut Leeviä, mutta metsälle päästessä se on oma, innokas itsensä. Rauhoittumisen huomaa lenkeillä, se ei enää paina tuhat lasissa koko ajan, ja samoin jos tokoilua koittaa harrastella takapihalla, on parhain terä koirasta poissa. Turkki on kastroinnin jälkeen muuttunut, ennen niin kiiltävä koira on nykyään vaalea, auringonpolttama ja kiilloton. Vaikka ruokaan on lisätty öljyjä ja rasvaa. Samoin lihakset on selvästi kadonneet leikkauksen myötä.Liikuntaa on saman verran kuin ennenkin, on patit takajaloista silti sulaneet pois.
Viime viikonloppuna Leevi onnistui taas katkaisemaan yhden hampaan. Tällä kertaa vuorossa oli alakulmahammas, ennestäänhän Leeviltä on jo poistettu kaksi ylähammasta. Tiistaina katkennut hammas sitten poistettiin, eläinlääkäri ehdotti että sen olisi voinut myös juurihoitaa ja paikata, mutta Leevin historian tuntien sillä ei mikään paikka hampaistossa pysyisi. Juurihoidettua hammasta pitäisi myös seurata röntgenkuvin säännöllisesti, joka taas vaatisi aina rauhoituksen. Joten Leeville parempi ja helpompi elää ilman alakulmahammasta.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Eläkeläisen elämää
Hiukan päivitystä Leevin viime kuulumisista. Leevillehän aloitettiin fenobarbitaalilääkitys, koska kaksi viimeistä epilepsiakohtausta tuli vuorokauden sisällä. Viimeisin kohtaus oli myös pahin. Lääkkeen aloituksen yhteydessä oli puhetta, että koira saattaa väsähtää ja vähän hoiperrellakin alussa, kunnes tottuu lääkkeen vaikutukseen. Alkuun näytti että lääkkeellä ei ole Leeviin mitään vaikutusta, vauhti vaan kiihtyi koko ajan. Sitten yhtäkkiä yhden päivän aikana se väsähti täysin, nukkui ja kuorsasi, ja sen vähän mitä jaksoi olla liikeellä tai yrittää leikkiä niin kaatuili ja kompuroi. Sitä ei ollut todellakaan kiva seurata, kun ennen elämäänsä täysillä elänyt koira muuttui ihan zombieksi. Muutaman päivän katsoin sitä, ja sitten vähensin lääkitystä omavaltaisesti.Sitten kun käytiin eläinlääkärissä fenobarbitaalin pitoisuuskontrollissa, pitoisuus oli alennetullakin annoksella hyvin hoitotasolla.
Nyt Leevi onkin selvästi piristynyt. Se on melkeinpä ennallaan. Kotona entiseen ei huomaa mitään eroa, mutta lenkillä paras draivi on poissa. Ennenhän juoksulenkillä Leevi oli valjaissa ja todellakin veti kunnolla, tai sitten irtiollessaan juoksi vähintään tuplasti sen matkan minkä minäkin. Nykyään se tyytyy hölkkäilemään samaa tahtia ja jättää ylimääräisen revittelyt pois. Muutaman kerran se on lenkillä innostunut jahtaamaan variksia, mistä olen ollut vaan iloinen :D
Samoin kun olen muutaman kerran kokeillut käydä treenaamassa, on koirasta paras terä kyllä jäänyt pois. Entinen tekemisen into on poissa, ja tilalla on rauhallisempaan tahtiin työskentelevä tyyppi. Niinpä treenailut on unohdettu. Kokeisiin kun ei kuitenkaan ole asiaa. Ainakaan niin kauan kuin lääkitys on käytössä. Uutena tekemisenä on otettu tilalle pk-jälki, joka näyttää sopivan Leeville tosi hyvin. Se etenee kuin juna tallaamani jälkeä pitkin, ja tekee tosi varmaa työtä. Sitä tehdään omaksi iloksemme aina kun huvittaa. Mietinnässä on vielä, jos syksyllä kuitenkin yritettäisi ilmoittautua KHN tokoryhmään, epävirallisiin kisoihin kai voi doupattu koirakin osallistua?
Lieviä sopeutumivaikeuksiakin on ollut. En tiedä johtuuko rauhallisemmasta elämäntyylistä vai mistä, mutta Leevi on alkanut taas yksin ollessan puuhailemaan. Mökillä se joutui olemaan pari aika pitkää päivää yksin jalkapalloturnauksen takia, ja jälkimmäisena päivänä oli ollut kovinkin kiireinen. Kaikki sängyt oli myllätty, yhdestä kassista levitelty vaatteet pieniin pinoihin, lisäksi se oli syönyt puolikkaan paketin Domino-keksejä, neljä mehukatti-hedelmäsosetta, välipalapatukan ja juonut päälle pillimehun. Kotonakin tavaroiden varastelu ja jopa rikkkominen on lisääntynyt. Kotoa ei koskaan pääse lähtemään nopeasti mihinkään, sillä vähintäänkin toinen kenkä on kuljetettu pihalle.
Viime viikonloppuna Leevi pääsi kummisetäilemään. Kävimme tapaamassa mittelinpentu Stellaa. Leevi osasi hienosti varoa pienen pientä pentua, joka alkujännityksen jälkeen hyökkäili rohkeasti häntään ja kaulakarvoihin kiinni. Leevistä ja Stellasta tule vielä hyvät kaverit kunhan Stella vähän kasvaa.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Sairaseläkkeelle
Ilo treenaamaan pääsemisestä oli ennenaikaista. Keskiviikkona Leevillä oli taas epilepsiakohtaus,samanlainen kuin aiemmatkin eli kohtuullisen lievä. Torstaina se sai päivällä elämänsä pahimman kohtauksen, kun lähti pihalla oravan perään. Samanlaisen tilanteen jälkeen tuli maaliskuussakin kohtaus. Tämä viimeisin kohtaus oli vaan tosi raju, Leevi kouristeli koko vartalollaan, ja oli täysin hallitsemattomassa tilassa. Kohtaus kesti pidempään kuin aiemmat, ja ehdin jo soittaa apuakin että saisin koiran eläinlääkäriin. Onneksi kohtaus loppui itsekseen.
Nyt tuli kuitenkin kaksi kohtausta vuorokauden sisällä, ja viimeinen oli tosi raju. Tänään käytiin sitten eläinlääkärissä. Leevistä otettiin kattavasti peruslabraa, niistä ei löytynyt mitään vikaa. Alhainen pulssi sillä on, mutta on ollut aina. Kotona levossa huitelee kolmenkymmenen tietämillä. Kunto on kova, joten sillä taitaa vaan olla urheilijan sydän. Koira sai myös kehuja hoikasta ruumiinrakenteestaan. Ja Leevi olikin kastroinnin jälkeen laihtunut yli kilon, yleensä kai käy päinvastoin.
Lopputuloksena oli epilepsialääkitys. Ja suositus jättää kaikki noutajalajit ja muu koira kuumentava harrastaminen pois. Eikä näillä lääkkeillä olisi koe-oikeuttakaan, joten Leevi Leppoinen siirtyy nyt sairaseläkkeelle ja pois koekentiltä. Liikuntaa ja juoksulenkkejä jatketaan, ja kunhan lääkitys on saatu kohdalleen ja kohtaukset on olleet jonkin aikaa pois, ajattelin kuitenkin jälkiä vetää Leeville. Jäljen ajaminen on rauhallista toimintaa, ja kuitenkin hyvin väsyttää koiraan henkisesti.
Pelkäsin että kastroinnin jälkeen Leevi muuttuu ylirauhalliseksi, lihavaksi labradoriksi. No, se pelko ei toteutunut, sillä leikkauksen jälkeen vauhti on vaan kiihtynyt. Leevi on taantunut takaisin nuoruusvuosiin, ja harrastaa kotonakin pientä pahantekoa. Ulkona se leikkii yksinään pallojen kanssa, ja on kaikkea muuta kuin rauhallinen, kastroitu uros...
Blogikirjoittelu varmasti hiljenee, eläkeläisellä ei ole paljoa tiedotettavaa. Onneksi vielä maanantaina ehdittiin vetää viimeiset, onnistuneet nometreenit. Niihin on hyvä lopettaa.
Nyt tuli kuitenkin kaksi kohtausta vuorokauden sisällä, ja viimeinen oli tosi raju. Tänään käytiin sitten eläinlääkärissä. Leevistä otettiin kattavasti peruslabraa, niistä ei löytynyt mitään vikaa. Alhainen pulssi sillä on, mutta on ollut aina. Kotona levossa huitelee kolmenkymmenen tietämillä. Kunto on kova, joten sillä taitaa vaan olla urheilijan sydän. Koira sai myös kehuja hoikasta ruumiinrakenteestaan. Ja Leevi olikin kastroinnin jälkeen laihtunut yli kilon, yleensä kai käy päinvastoin.
Lopputuloksena oli epilepsialääkitys. Ja suositus jättää kaikki noutajalajit ja muu koira kuumentava harrastaminen pois. Eikä näillä lääkkeillä olisi koe-oikeuttakaan, joten Leevi Leppoinen siirtyy nyt sairaseläkkeelle ja pois koekentiltä. Liikuntaa ja juoksulenkkejä jatketaan, ja kunhan lääkitys on saatu kohdalleen ja kohtaukset on olleet jonkin aikaa pois, ajattelin kuitenkin jälkiä vetää Leeville. Jäljen ajaminen on rauhallista toimintaa, ja kuitenkin hyvin väsyttää koiraan henkisesti.
Pelkäsin että kastroinnin jälkeen Leevi muuttuu ylirauhalliseksi, lihavaksi labradoriksi. No, se pelko ei toteutunut, sillä leikkauksen jälkeen vauhti on vaan kiihtynyt. Leevi on taantunut takaisin nuoruusvuosiin, ja harrastaa kotonakin pientä pahantekoa. Ulkona se leikkii yksinään pallojen kanssa, ja on kaikkea muuta kuin rauhallinen, kastroitu uros...
Blogikirjoittelu varmasti hiljenee, eläkeläisellä ei ole paljoa tiedotettavaa. Onneksi vielä maanantaina ehdittiin vetää viimeiset, onnistuneet nometreenit. Niihin on hyvä lopettaa.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Sairasloma on loppu ja saa taas treenata!
Ja me Leevin kanssahan otettiin ilo irti siitä! Alla kuvaus tämän päivän treeneistä, meni tosi hyvin, kunhan vaan koira pysyisi terveenä niin syksyllä sitten taas startataan.
Ensin vietiin veneellä kolme damia vastarannalle, lähetyspaikka oli suunniteltu mökin taakse metsään. Leevi oli mukana viemässä, tosin damien vientireitti ei ollut ollenkaan se linja mitä pitkin niitä sitten piti hakea.
Tuolla niitä on.
Leevi lähti kovaa, ja ui suoraan oikeaan paikkaan, heinikkoon vastarannalla.
Palautus oli suora ja ilman pudotuksia.
Seuraavaksi tein yhden häiriömarkkerauksen linjasta kymmenisen metriä sivuun. Sen Leevi sai hakea, ja sen jälkeen sama linja uudestaan. Tämän jälkeen vaihdettiin paikkaa.
Vein rinteeseen mökin lähelle 5 uutta kanipalloa, ja lähetin Leevi mökin läheltä lähihakuun kolme kertaa. Vauhti oli huima, mutta myös nenänkäyttö hakualueella tehokasta. Kolmen kanipallon haun jälkeen heitin veteen markkeerauksen, jota Leevi ei saanut hakea vaan lähetin sen jo tutuksi tulleeseen kanipallohakuun.
Markkeeraus tuli tänne, mutta sitä ei saanut hakea...
...vaan piti lähteä toiseen suuntaan.
Ja Leevihän lähti hiekka pöllyten. Ja palautti samalla vauhdilla.
Nyt se sai hakea veteen heitetyn markkeerauksen.
Sen jälkeen Leevi haki vielä jäljellä olevan kanipallon.
Viimeisenä vielä ohjaus samalle vastarannalle kuin alussa, Leevi ui taas hienosti suoraan joen yli ja palautti ilman pudotuksia.
Ensin vietiin veneellä kolme damia vastarannalle, lähetyspaikka oli suunniteltu mökin taakse metsään. Leevi oli mukana viemässä, tosin damien vientireitti ei ollut ollenkaan se linja mitä pitkin niitä sitten piti hakea.
Tuolla niitä on.
Leevi lähti kovaa, ja ui suoraan oikeaan paikkaan, heinikkoon vastarannalla.
Palautus oli suora ja ilman pudotuksia.
Seuraavaksi tein yhden häiriömarkkerauksen linjasta kymmenisen metriä sivuun. Sen Leevi sai hakea, ja sen jälkeen sama linja uudestaan. Tämän jälkeen vaihdettiin paikkaa.
Vein rinteeseen mökin lähelle 5 uutta kanipalloa, ja lähetin Leevi mökin läheltä lähihakuun kolme kertaa. Vauhti oli huima, mutta myös nenänkäyttö hakualueella tehokasta. Kolmen kanipallon haun jälkeen heitin veteen markkeerauksen, jota Leevi ei saanut hakea vaan lähetin sen jo tutuksi tulleeseen kanipallohakuun.
Markkeeraus tuli tänne, mutta sitä ei saanut hakea...
...vaan piti lähteä toiseen suuntaan.
Ja Leevihän lähti hiekka pöllyten. Ja palautti samalla vauhdilla.
Nyt se sai hakea veteen heitetyn markkeerauksen.
Sen jälkeen Leevi haki vielä jäljellä olevan kanipallon.
Viimeisenä vielä ohjaus samalle vastarannalle kuin alussa, Leevi ui taas hienosti suoraan joen yli ja palautti ilman pudotuksia.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Metallinouto:check!
Sairasloman aikana treenaaminen on ollut nollissa. Kolmen viimeisen illan aikana olen kuitenkin saanut metallinoudon kuntoon. Leevi on tähän asti kyllä ottanut kapulan suuhun, mutta ilmeisesti suutuntuman on ollut epämiellyttävä sillä kapula on pudonnut ennen sivulletuloa.
Konsepti oli perin yksinkertainen, iltaruokaa ei tule ennen kuin koira on kapula suussa perusasennossa. Ensimmäisenä iltana hommaan meni muutama minuutti, Leevi lähti hienosti noutoon, pudotti kapulan paluumatkalla ja luuli sillä tienaaavansa ruokakupin. Vaan ruokaa ei tullutkaan, joten se kokeili mm.maahanmenoa ja sivulle tuloa ilman kapulaa. Kuppi pysyi pöydällä. Ja minä vaan seisoin ja odotin, tehtävänanto oli kuitenkin aika selvä- Viimein joku lamppu syttyi päässä, ja koira älysi poimia kapulan suuhunsa ja tulla sivulle suurin piirtein oikein. Taivas aukeni ja ruokakuppi laskeutui!
Toisena iltana homma oli jo aika nopea, yksi pikainen kapulan pudotus, katse tuleeko ruokaa tällä yrityksellä? Ei tullut, joten palautti hienosti sivulle. Luovutuskin oli siistimpi kuin edellisenä iltana.
Tänään Leevi toimikin sitten tosi hienosti! Heitto oli huono, ja pieni metallikapula upposi nurmikkoon. Koira lähti raketin nopeudella noutoon, ei löytänyt kapulaa nurmikolta heti joten nenää käyttäen etsi sen, ja palautti yhtä kovalla vauhdilla perusasentoon! Nälkä ja ruoka on kyllä tehokas oppimisen tehostaja!
Muuten toipuminen on mennyt hyvin. Leevi on päässyt jo ihan normaalilenkeille, ja koska se eilen onnistui rypemään kuraojassa, päästin sen sitten myös uimaankin. Uimisen kieltäminen sen ojapulikoinnin jälkeen ei tuntunut enää järkevältä :D Haava on kuitenkin ihan ummessa ja siististi parantunut. Viikonloppuna varmaan uskalletaan jo vähän treenatakin, posti toi juuri sopivasti Leeville kanipallopaketin!
Konsepti oli perin yksinkertainen, iltaruokaa ei tule ennen kuin koira on kapula suussa perusasennossa. Ensimmäisenä iltana hommaan meni muutama minuutti, Leevi lähti hienosti noutoon, pudotti kapulan paluumatkalla ja luuli sillä tienaaavansa ruokakupin. Vaan ruokaa ei tullutkaan, joten se kokeili mm.maahanmenoa ja sivulle tuloa ilman kapulaa. Kuppi pysyi pöydällä. Ja minä vaan seisoin ja odotin, tehtävänanto oli kuitenkin aika selvä- Viimein joku lamppu syttyi päässä, ja koira älysi poimia kapulan suuhunsa ja tulla sivulle suurin piirtein oikein. Taivas aukeni ja ruokakuppi laskeutui!
Toisena iltana homma oli jo aika nopea, yksi pikainen kapulan pudotus, katse tuleeko ruokaa tällä yrityksellä? Ei tullut, joten palautti hienosti sivulle. Luovutuskin oli siistimpi kuin edellisenä iltana.
Tänään Leevi toimikin sitten tosi hienosti! Heitto oli huono, ja pieni metallikapula upposi nurmikkoon. Koira lähti raketin nopeudella noutoon, ei löytänyt kapulaa nurmikolta heti joten nenää käyttäen etsi sen, ja palautti yhtä kovalla vauhdilla perusasentoon! Nälkä ja ruoka on kyllä tehokas oppimisen tehostaja!
Muuten toipuminen on mennyt hyvin. Leevi on päässyt jo ihan normaalilenkeille, ja koska se eilen onnistui rypemään kuraojassa, päästin sen sitten myös uimaankin. Uimisen kieltäminen sen ojapulikoinnin jälkeen ei tuntunut enää järkevältä :D Haava on kuitenkin ihan ummessa ja siististi parantunut. Viikonloppuna varmaan uskalletaan jo vähän treenatakin, posti toi juuri sopivasti Leeville kanipallopaketin!
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Pelastakaa pieni koira!
Leevi harkitsee muuttoa uuteen kotiin. Vanhassa mikään ei ole enää niin kuin ennen. Kotona joutuu pitämään ämpäriä päässä, lenkeillä ei pääse ollenkaan kaahaamaan vaan joutuu kulkemaan narun jatkeena, ja nyt vielä näköjään siirryttiin tarjoilussakin pupujen ruokaan. Tämä on jo kohtuutonta, voisiko joku ottaa yhteyttä eläinsuojelujärjestöön tai tulla pelastamaan viattoman koiran??
lauantai 18. toukokuuta 2013
Leevi on nyt kastroitu
Nyt se on tehty. Eilen Leevi kävi sitten kastroitavana epilepsian takia. Leikkaus ja hoito muuten meni hyvin, mutta kipulääkityksessä oli korjattavaa minun mielestäni. Kotiin saatiin mukaan ainoastaan Metacam-lääkettä, ohjeistuksella voi antaa aikaisintaan lauantaina klo 14. Leikkaus oli siis perjantaina yhden aikaan.Vaikka erikseen pyysin vahvempaa lääkettä, kun tiedän Leevin kipuherkäksi jolle pelkkä tulehduskipulääke ei varmasti riitä leikkauksen jälkeen. Sitä ei annettu, vaan luvattiin sitten lauantaina tarvittaessa soittaa apteekkiin. Ilta meni ihan ok, mutta aamuyöllä koira tuli levottomaksi, ja todennäköisesti kipeäksi. Aamulla se oli varmasti kipeä, sillä ei ole todellakaan Leevin tapaista jättää luuta syömättä. Yleensä kaikki syötävä menee ja nopeasti.
Soitin sitten sovitusti eläinlääkäriasemalle, ja nyt sitten tiedotettiin että reseptiä ei voikaan soittaa apteekkiin, vaan joudun hakemaan sen asemalta. Tätä ei sitten se perjantainen lääkäri tiennyt. Olin ilmeisesti jo puhelimessa ärtyneen oloinen, sillä lepyttelyksi käynnistä sain Virbacin pentupakkauksen...Ja sen reseptin.
No nyt on koiralla kipulääkitys kohdallaan, ja toipuminen alkanut. Haava näyttää siistiltä, kauluria Leevi joutuu pitämään päässä varmaan monta päivää, sen verran innokkaasti se yrittää haavaa nuolla. Kauluri ahdistaa sitä suuresti, se tarttuu kiinni joka paikkaan, kumisee ja kolisee.
Lenkit tehdään nyt flexin päässä, ja ulkoilu on muutenkin valvottua. Elämä on siis tylsää parin viikona ajan...
Kuvassa Leevi lelu-sorsan kanssa, joka otetaan tästä lähtien aina mukaan eläinlääkäriin. Jo silloin hampaanpoistossa havaitsin että Leevi on huomattavan paljon rauhallisempi kun sillä on jotain suussa. Oikeastihan Leevi pelkää eläinlääkäriä tosi paljon. Nyt meillä oli taas sorsa mukana, ja tunnelma odotushuoneessa oli ihan rauhallinen. Noutaja tarvitsee jotain suuhunsa stressaavassa tilanteessa.
Soitin sitten sovitusti eläinlääkäriasemalle, ja nyt sitten tiedotettiin että reseptiä ei voikaan soittaa apteekkiin, vaan joudun hakemaan sen asemalta. Tätä ei sitten se perjantainen lääkäri tiennyt. Olin ilmeisesti jo puhelimessa ärtyneen oloinen, sillä lepyttelyksi käynnistä sain Virbacin pentupakkauksen...Ja sen reseptin.
No nyt on koiralla kipulääkitys kohdallaan, ja toipuminen alkanut. Haava näyttää siistiltä, kauluria Leevi joutuu pitämään päässä varmaan monta päivää, sen verran innokkaasti se yrittää haavaa nuolla. Kauluri ahdistaa sitä suuresti, se tarttuu kiinni joka paikkaan, kumisee ja kolisee.
Lenkit tehdään nyt flexin päässä, ja ulkoilu on muutenkin valvottua. Elämä on siis tylsää parin viikona ajan...
Kuvassa Leevi lelu-sorsan kanssa, joka otetaan tästä lähtien aina mukaan eläinlääkäriin. Jo silloin hampaanpoistossa havaitsin että Leevi on huomattavan paljon rauhallisempi kun sillä on jotain suussa. Oikeastihan Leevi pelkää eläinlääkäriä tosi paljon. Nyt meillä oli taas sorsa mukana, ja tunnelma odotushuoneessa oli ihan rauhallinen. Noutaja tarvitsee jotain suuhunsa stressaavassa tilanteessa.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
E-jengin treffit!
Vappupäivänä pidettiin taas ihanalle E-pentueelle kokoontumisajot. Aloitimme Kellokosken koirakerho Heiluhäntien koulutuskentällä toko-treeneillä. Alussa teimme kimpassa kehääntuloharjoituksia ja lyhyitä paikallamakuita, sen jälkeen jokainen teki yksittäin valitsemiaan liikkeitä jonkun liikkuroidessa. Leevin kanssa tehtiin seuraamista, luoksetuloa pysäytyksellä ja kaukoja. Kaukoissa halusin kokeilla sitä, että avustaja pitää kevyesti takajaloista kiinni tunteakseen liikkuvatko ne. Hetken ihmettelyn jälkeen Leevi hyväksyi Minnan kädet jalkoihinsa, ja teki muutaman maahan-ylös siirtymän näin. Tokoilun päätteksi otettiin sukukuva, jossa mukana kaikki paikallaolevat E-pennut, äiti Wilma ja mummo Sona. Vasemmalta Kelpo, Leevi, Candy, Wilma, Sona, Manu ja Rommi. Kuva Minna Järnvall.
Tokoilun jälkeen siirrytiin rantasaunalle nomea treenaamaan. Jokainen teki yksitellen oman tasonsa mukaan ensin maalla, ja sitten vedessä. Myös Leevi pääsi tekemään yksin oman osuutensa. Vein sille ensin kaksi damia ohjausta varten hakkuuaukean keskelle. Ensin Leevi sai hakea toisen ohjausdamin, sen jälkeen sille tuli 45 asteen kulmaan ohjauksesta kakkosmarkkeeraus, jotka se sai molemmat hakea peräkkäin. Lopuksi vielä toinen ohjausdami. Hyvin meni, eikä tullut kohtausta.Muutama Minnan ottama kuva Leevistä.
Kun koira markkeeraa hyvin, ohjaaja voi pitää silmät kiinni :D
Vielä kuva Rommin Ullan tekemästä E-jengi kakusta. Kakku oli hieno, ja todella hyvän makuinen.
Tokoilun jälkeen siirrytiin rantasaunalle nomea treenaamaan. Jokainen teki yksitellen oman tasonsa mukaan ensin maalla, ja sitten vedessä. Myös Leevi pääsi tekemään yksin oman osuutensa. Vein sille ensin kaksi damia ohjausta varten hakkuuaukean keskelle. Ensin Leevi sai hakea toisen ohjausdamin, sen jälkeen sille tuli 45 asteen kulmaan ohjauksesta kakkosmarkkeeraus, jotka se sai molemmat hakea peräkkäin. Lopuksi vielä toinen ohjausdami. Hyvin meni, eikä tullut kohtausta.Muutama Minnan ottama kuva Leevistä.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Tammelan WT-koe ohi
21.4 oli Tammelassa WT-koe, jonka piti olla meidän ensimmäinen virallinen WT-koe. Koe jäi meiltä kuitenkin väliin, sillä Leevi sai neljännen epileptisen kohtauksensa koepaikalla ennen kokeen alkua. Ehdin ottaa koiran autosta, ja heittämään sille yhden markkeerauksen pellolla, kun se jo palauttaessa puri damiin kiinni oudosti, ja sen jälkeen tulikin sitten kohtaus. Osan matkaa jaksoin itse kantaa 34 kiloa koiraa pois pellolta, mutta onneksi avuliaat kanssakilpailijat auttoivat autolle saakka. Onneksi kohtaus oli lievä, muutaman minuutin päästä Leevi oli taas auton takaluukussa ihan normaali. Koe jäi silti väliin, ja ajettiin takaisin kotiin vartin vierailun jälkeen. Onni onnettomuudessa Leevin suhten tässä ikävässä asiassa on se, että jokainen kohtaus on ollut edellistä aina lievempi ja koira toipunut nopeammin.
Ilmeisesti keväällä ja hormoneilla on osuutensa asiassa, vaikkakin muutama viikko sitten oltiin siellä koulutuksessa ja ilman ongelmia koko päivä treenattiin juoksuisen nartun vierellä. Tämän takia olen varannut Leeville kastrointi ajan 17.5. Siihen saakka yritetään elellä hiljaiselämää, ja välttää kaikkea koiraa kuumentavaa toimintaa. Perjantaina kävin tokoharkoissa tunnin verran ilman ongelmia. Tokoiluharrastusta varmaan ainakin voidaan jatkaa, vähän kuitenkin haaveilen vielä wt-nome-kokeistakin. Jos kastroinnin jälkeen ei tule kesällä yhtään kohtausta, uskallan syksyllä vielä yrittää yhteen kokeeseen. Noutajalajit on kuitenkin Leeville niin mieluisia, että ainakin omaksi huviksi treenataan vaikka ei kokeisiin koskaan enää päästäisikään. Sitäkin olen miettinyt, että voiko Leevi olla niin herkkä tyyppi, että vaistoaa jotenkin mun jännityksen ja saa sitten sen kohtauksen?? Kaukaa haettua, mutta koko päivän nomeharkoissa ei ole koskaan kohtausta tullut,vaikka päivä varmasti on ollut henkisesti ja fyysisesti rasittava. Tai sitten kohtaus tulee milloin sattuu, eikä sillä ole mitään tekemistä harrastamisen kanssa??
Vappupäivänä on parin vuoden tauon jälkeen E-pennuilla tapaaminen! Leevi osallistuu meininkeihin ainakin tokoilun osalta, nomen suhteen saa treenata omalla vuorollaan niin ei pääse innostumaan liikaa. Meillä oli tälle päivälle sovittuna Leeville (kylmälle) riistalle innostamis treenit Sulon kanssa. Viime vuonnahan Sulon erinomainen malli sai Leevinkin palauttamaan kylmän riistan hienosti käteen. Nyt peruutin treenit Sulon kanssa varmuuden vuoksi, turha ottaa riskiä uudesta kohtauksesta ennen kastrointia.
Leevi itse ei turhia elämästä huolehdi. Se jaksaa iloita kaikista ojista ja muista mahdollisista uinti- tai läträysmahdollisuuksista. Ihan parasta on jos pääsee ensin uimaan, ja siitä suoraan lumihankeen pyörimään. Se on myös edelleen huimasta kolmesta ikävuodesta huolimatta aina valmis leikkimään, ja välillä jopa leikkii yksinään takapihalla.
Ilmeisesti keväällä ja hormoneilla on osuutensa asiassa, vaikkakin muutama viikko sitten oltiin siellä koulutuksessa ja ilman ongelmia koko päivä treenattiin juoksuisen nartun vierellä. Tämän takia olen varannut Leeville kastrointi ajan 17.5. Siihen saakka yritetään elellä hiljaiselämää, ja välttää kaikkea koiraa kuumentavaa toimintaa. Perjantaina kävin tokoharkoissa tunnin verran ilman ongelmia. Tokoiluharrastusta varmaan ainakin voidaan jatkaa, vähän kuitenkin haaveilen vielä wt-nome-kokeistakin. Jos kastroinnin jälkeen ei tule kesällä yhtään kohtausta, uskallan syksyllä vielä yrittää yhteen kokeeseen. Noutajalajit on kuitenkin Leeville niin mieluisia, että ainakin omaksi huviksi treenataan vaikka ei kokeisiin koskaan enää päästäisikään. Sitäkin olen miettinyt, että voiko Leevi olla niin herkkä tyyppi, että vaistoaa jotenkin mun jännityksen ja saa sitten sen kohtauksen?? Kaukaa haettua, mutta koko päivän nomeharkoissa ei ole koskaan kohtausta tullut,vaikka päivä varmasti on ollut henkisesti ja fyysisesti rasittava. Tai sitten kohtaus tulee milloin sattuu, eikä sillä ole mitään tekemistä harrastamisen kanssa??
Vappupäivänä on parin vuoden tauon jälkeen E-pennuilla tapaaminen! Leevi osallistuu meininkeihin ainakin tokoilun osalta, nomen suhteen saa treenata omalla vuorollaan niin ei pääse innostumaan liikaa. Meillä oli tälle päivälle sovittuna Leeville (kylmälle) riistalle innostamis treenit Sulon kanssa. Viime vuonnahan Sulon erinomainen malli sai Leevinkin palauttamaan kylmän riistan hienosti käteen. Nyt peruutin treenit Sulon kanssa varmuuden vuoksi, turha ottaa riskiä uudesta kohtauksesta ennen kastrointia.
Leevi itse ei turhia elämästä huolehdi. Se jaksaa iloita kaikista ojista ja muista mahdollisista uinti- tai läträysmahdollisuuksista. Ihan parasta on jos pääsee ensin uimaan, ja siitä suoraan lumihankeen pyörimään. Se on myös edelleen huimasta kolmesta ikävuodesta huolimatta aina valmis leikkimään, ja välillä jopa leikkii yksinään takapihalla.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Santtu Narkilahden koulutuksessa
Tänään vietetiin päivä auringossa järven jäällä. Olin varannut meille paikan Santun koulutukseen Vihtiin. Paikalla oli vain 4 koirakkoa, joten tehtäviä (ja hangessa juoksemista myös) tuli aika paljon. Yhdellä nartuista oli juoksu, joten Leeville tuli taas lisähaastetta...
Ensin harjoiteltiin ihan ykkösmarkkeerauksia. Santtu kävi ensin aina hajustamassa markkeerausalueen ja piilottamassa damit heinikkoon, koira sai katsoa heiton, mutta ennen noutolupaa piti kääntyä toiseen suuntaan. Sinä aikana heitetty dami otettiin pois ja noudettavaksi jäi vain ennestään jo piilotetut damit. Leevi suoriutui näistä tehtävistä hyvin, se ei vielä älynnyt että joukossa on ihana nainen, tai stten vaan työnteko vei voiton naisista. Olin myös hyvin tyytyväinen sen käytökseen muuten, sillä vaikka toiset koirat vinkuivat välillä aika kovaakin, Leevi pysyi hiljaisena. En tosin pitkiä aikoja kerrallaan pitänyt sitä paikallaan vuoroa odottamassa kylmyyden takia, vaan pidin sen sivummalla liikkeessä.
Toisessa tehtävässä markkeerausalueelle tehtiin hajuvana, jota pitkin koiran olisi pitänyt putoamispaikalta löytää damille (heitetty dami otettiin taas pois). Leevi kokeili kaksi kertaa, se löysi kyllä piilotetun damin nopeasti, mutta ei hajuvanaa seuraamalla. Pitää maan sulamisen jälkeen treenata laahausjälkeä muutaman kerran.
Kolmas tehtävä olikin sitten jo meille vaikea. Ensin jäältä tehtiin kolme eri muistipaikkaa, ensimmäinen paikka oli pieni saari, toinen oli rannalla 100m päässä, ja kolmas taas eri rannalla. Kaikki paikat tehtiin peräkkäin. Kaikkiin paikkoihin oli sii etukäteen käyty piilottamassa dameja. Sen jälkeeen tehtiin markkeerausheitot (joka siis nostettiin pois) jokaiseen paikkaan peräkkäin, ja sen jälkeen koirien olisi pitänyt muistaa kaikki kolme paikkaa, ja noutaa ne omalla vuorollaan.
Leevi aloitti. Ensimmäinen nouto tuli siitä saaresta. Leevi muistin ihan selvästi pudotuksen, juoksi suoraan oikeaan paikkaan ja löysi damin. Muut koirat tekivät saman tehtävän perässä.
Kun kaikki olivat ainakin yrittäneet ensimmäistä damia, siirryttiin toiselle.
Leevi pääsi taas aloittamaan. Se näytti siltä että se muisti, lähti suoraviivaisesti oikeaan suuntaan, mutta ilmeisesti muisti matkan lyhyemmäksi ja lähti puolessa välissä kaartamaan oikealle rantaan päin. Muut koirat menivät saman halpaan, kukaan ei onnistunut tässä tehtävässä. Kolmatta damia Leevi ei enää muistanut ollenkaan, yritin saada sen ohjaukselle perille, mutta en onnistunut siinäkään. Muistitehtäviä täytyy siis harjoitella lisää! Osittain Leevin päätä varmaan sekoitti se juoksunarttu siinä vieressä, mutta silti selvä treenauskohde löytyi.
Tauon jälkeen aloitettiin pilli-, ja ohjausharjoituksilla. Ohjaajien siis, koirat lepäsivät vielä autossa.
Tämän jälkeen mukana oli enää kaksi labradoria, tolleri luopui treenaamisesta kovan kuumumisen takia, ja flätti oli jo sen verran vanha että lepäsi iltapäivän. Se oli mukana varakoirana, varsinainen osallistuja oli sairastunut. Koirat pääsivät mukaan siinä vaiheessa kun kahlattin takaisin jäälle. Ensin tehtiin lähihakuharjoituksia. Tapa oli meille tuttu, koira jää istumaan , ja pillityksen jälkeen saa luvan kääntyä ympäri lähihakuun itsensä taakse. Ekat kerrat Leevi teki erinomaisesti, mutta toisella kierroksella kun ihanuus oli käynyt istumassa siinä samassa paikassa, se kävi tekemässä pienet lähihaut siihen istumiskohtaan ennen kuin siirtyi oikeaan paikkaaan dameja etsimään :)
Viimeisenä ohjausta. Koirille käytiin motivoidusti tekemässä pienet hakualueet kahteen eri saareen. Leevi teki taas ensimmäisenä, ensimmäinen linja oli ehkä 60, toinen ehkä 70-80m. Molempiin alueisiin tehtiin kaksi lähetystä. Molemmat meni hyvin. Juoksunarttu teki Leevin jälkeen.
Seuraavaksi tehtävää vaikeutettiin niin, että ennen ohjausta pienempään saareen tuli häiriömarkkeeraus 45 asteen kulmaan. Häiriömarkkeeraus tuli samaan kohtaan, mihin lähihakua aiemmin harjoiteltiin. Markkeerausheitto ei Leeviä hämännyt, se meni ohjatusti suoraan saareen, teki hyvää hakua siellä ja palautti damin hienosti. Ajattelin jo että lopetan jos se noutaa myös markkeerauksen yhtä hyvin, mutta koska markkeeraus oli siellä paikassa missä ihanainen oli käynyt istumassa, sekaantui Leevin pää sen verran että mennessään noutamaan markkeerausta, se haisteli matkalla sen istumiskohdan...
Leevi oli jo selvästi väsynyt, hangessa juokseminen on aika rankaa puuhaa, eikä se osannut levätä tauonkaan aikana koska auton takana harjoiteltiin pillinkäyttöä ja suuntien ohjaamista. Mutta koska markkeeraus ei ihan onnistunut, en vielä voinut lopettaakaan.
Samanlainen harjoitus tehtiin sinne toiselle hakualueelle, ennen ohjausta tuli häiriömarkkeeraus viistosti sivusuuntaan. Leevi lähti kovaa oikeaan suuntaan, keskellä se ehkä hiukan epäröi ja muisteli sitä heitettyä damia, mutta käskyllä jatkoi oikeaan paikkaan. Tässä kohtaa väsymys varmaan jo vaikutti, sillä se ei jaksanut kunnolla etsiä vaan unohtui ihanaisen hajuja haistelemaan. Otin koiran takaisin, lähetin uudestaan ja sama homma. Ennen kolmatta kertaa kävin vähän vaakkumassa hakualueella. Taas häiriömarkkeeraus, ohjaus hakualueelle ja nyt Leevi teki hyvää hakua ja palautti damin hienosti. Se sai vielä hakea markkeerauksen, mutta sitten sanoin että nyt Leeville riittää. Se oli jo selvästi väsynyt, ja oli hienosti tehnyt hommia välittämättä siitä hyväntuoksuisesta nartusta. Loppua kohden sillä kävi vahinkoja kun ei jaksanut enää täysillä keskittyä työntekoon, ja unohtui naisista haaveilemaan. Parempi lopettaa ajoissa kun vielä onnistuu, eikä väkisin jatkaa kunnes mikään ei enää onnistu. Nyt meille jäi molemmille hyvä mieli.
Ensin harjoiteltiin ihan ykkösmarkkeerauksia. Santtu kävi ensin aina hajustamassa markkeerausalueen ja piilottamassa damit heinikkoon, koira sai katsoa heiton, mutta ennen noutolupaa piti kääntyä toiseen suuntaan. Sinä aikana heitetty dami otettiin pois ja noudettavaksi jäi vain ennestään jo piilotetut damit. Leevi suoriutui näistä tehtävistä hyvin, se ei vielä älynnyt että joukossa on ihana nainen, tai stten vaan työnteko vei voiton naisista. Olin myös hyvin tyytyväinen sen käytökseen muuten, sillä vaikka toiset koirat vinkuivat välillä aika kovaakin, Leevi pysyi hiljaisena. En tosin pitkiä aikoja kerrallaan pitänyt sitä paikallaan vuoroa odottamassa kylmyyden takia, vaan pidin sen sivummalla liikkeessä.
Toisessa tehtävässä markkeerausalueelle tehtiin hajuvana, jota pitkin koiran olisi pitänyt putoamispaikalta löytää damille (heitetty dami otettiin taas pois). Leevi kokeili kaksi kertaa, se löysi kyllä piilotetun damin nopeasti, mutta ei hajuvanaa seuraamalla. Pitää maan sulamisen jälkeen treenata laahausjälkeä muutaman kerran.
Kolmas tehtävä olikin sitten jo meille vaikea. Ensin jäältä tehtiin kolme eri muistipaikkaa, ensimmäinen paikka oli pieni saari, toinen oli rannalla 100m päässä, ja kolmas taas eri rannalla. Kaikki paikat tehtiin peräkkäin. Kaikkiin paikkoihin oli sii etukäteen käyty piilottamassa dameja. Sen jälkeeen tehtiin markkeerausheitot (joka siis nostettiin pois) jokaiseen paikkaan peräkkäin, ja sen jälkeen koirien olisi pitänyt muistaa kaikki kolme paikkaa, ja noutaa ne omalla vuorollaan.
Leevi aloitti. Ensimmäinen nouto tuli siitä saaresta. Leevi muistin ihan selvästi pudotuksen, juoksi suoraan oikeaan paikkaan ja löysi damin. Muut koirat tekivät saman tehtävän perässä.
Kun kaikki olivat ainakin yrittäneet ensimmäistä damia, siirryttiin toiselle.
Leevi pääsi taas aloittamaan. Se näytti siltä että se muisti, lähti suoraviivaisesti oikeaan suuntaan, mutta ilmeisesti muisti matkan lyhyemmäksi ja lähti puolessa välissä kaartamaan oikealle rantaan päin. Muut koirat menivät saman halpaan, kukaan ei onnistunut tässä tehtävässä. Kolmatta damia Leevi ei enää muistanut ollenkaan, yritin saada sen ohjaukselle perille, mutta en onnistunut siinäkään. Muistitehtäviä täytyy siis harjoitella lisää! Osittain Leevin päätä varmaan sekoitti se juoksunarttu siinä vieressä, mutta silti selvä treenauskohde löytyi.
Tauon jälkeen aloitettiin pilli-, ja ohjausharjoituksilla. Ohjaajien siis, koirat lepäsivät vielä autossa.
Tämän jälkeen mukana oli enää kaksi labradoria, tolleri luopui treenaamisesta kovan kuumumisen takia, ja flätti oli jo sen verran vanha että lepäsi iltapäivän. Se oli mukana varakoirana, varsinainen osallistuja oli sairastunut. Koirat pääsivät mukaan siinä vaiheessa kun kahlattin takaisin jäälle. Ensin tehtiin lähihakuharjoituksia. Tapa oli meille tuttu, koira jää istumaan , ja pillityksen jälkeen saa luvan kääntyä ympäri lähihakuun itsensä taakse. Ekat kerrat Leevi teki erinomaisesti, mutta toisella kierroksella kun ihanuus oli käynyt istumassa siinä samassa paikassa, se kävi tekemässä pienet lähihaut siihen istumiskohtaan ennen kuin siirtyi oikeaan paikkaaan dameja etsimään :)
Viimeisenä ohjausta. Koirille käytiin motivoidusti tekemässä pienet hakualueet kahteen eri saareen. Leevi teki taas ensimmäisenä, ensimmäinen linja oli ehkä 60, toinen ehkä 70-80m. Molempiin alueisiin tehtiin kaksi lähetystä. Molemmat meni hyvin. Juoksunarttu teki Leevin jälkeen.
Seuraavaksi tehtävää vaikeutettiin niin, että ennen ohjausta pienempään saareen tuli häiriömarkkeeraus 45 asteen kulmaan. Häiriömarkkeeraus tuli samaan kohtaan, mihin lähihakua aiemmin harjoiteltiin. Markkeerausheitto ei Leeviä hämännyt, se meni ohjatusti suoraan saareen, teki hyvää hakua siellä ja palautti damin hienosti. Ajattelin jo että lopetan jos se noutaa myös markkeerauksen yhtä hyvin, mutta koska markkeeraus oli siellä paikassa missä ihanainen oli käynyt istumassa, sekaantui Leevin pää sen verran että mennessään noutamaan markkeerausta, se haisteli matkalla sen istumiskohdan...
Leevi oli jo selvästi väsynyt, hangessa juokseminen on aika rankaa puuhaa, eikä se osannut levätä tauonkaan aikana koska auton takana harjoiteltiin pillinkäyttöä ja suuntien ohjaamista. Mutta koska markkeeraus ei ihan onnistunut, en vielä voinut lopettaakaan.
Samanlainen harjoitus tehtiin sinne toiselle hakualueelle, ennen ohjausta tuli häiriömarkkeeraus viistosti sivusuuntaan. Leevi lähti kovaa oikeaan suuntaan, keskellä se ehkä hiukan epäröi ja muisteli sitä heitettyä damia, mutta käskyllä jatkoi oikeaan paikkaan. Tässä kohtaa väsymys varmaan jo vaikutti, sillä se ei jaksanut kunnolla etsiä vaan unohtui ihanaisen hajuja haistelemaan. Otin koiran takaisin, lähetin uudestaan ja sama homma. Ennen kolmatta kertaa kävin vähän vaakkumassa hakualueella. Taas häiriömarkkeeraus, ohjaus hakualueelle ja nyt Leevi teki hyvää hakua ja palautti damin hienosti. Se sai vielä hakea markkeerauksen, mutta sitten sanoin että nyt Leeville riittää. Se oli jo selvästi väsynyt, ja oli hienosti tehnyt hommia välittämättä siitä hyväntuoksuisesta nartusta. Loppua kohden sillä kävi vahinkoja kun ei jaksanut enää täysillä keskittyä työntekoon, ja unohtui naisista haaveilemaan. Parempi lopettaa ajoissa kun vielä onnistuu, eikä väkisin jatkaa kunnes mikään ei enää onnistu. Nyt meille jäi molemmille hyvä mieli.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Jäällä taas treenaamassa. Videolla on viimeinen lähetys, olen tyytyväinen että se onnistui, sillä aikaisemmin treenattiin pysähdystä ja ohjausta vuorotellen vasemaan ja oikeaan. Molemmat suunnat onnistui pysähdyksineen tosi hyvin, mutta niitä saa Leevin kanssa harjoitella tosi vähän. Suoraan eteenmeno tulee hirmu nopeasti epävarmaksi jos joka kerta ottaa pysähdyksiä.
Alla vielä kuva Leevistä sen lempipaikalla. Meillä en etu- ja takapihalla isot lumikasat. Kaikkein mieluiten se makaa kasan päällä ja tarkkailee ympäristön tapahtumia. Kuvassa ollaa just tultu lenkiltä kotiin, ja Leevi on taas taistellut yksinään sen remminsä kanssa. Ja ilmeisesti selvinnyt voittajana kun on niin tyytyväisenä kasansa päällä.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Vanha draivi löytyi taas!
Tänään käytiin joen jäällä treenaamassa lenkin yhteydessä. Treenivälineenä oli pallot, dameja en jaksanut kantaa koko lenkkiä mukana. Ja tällä kertaa meni aivan loistavasti, viime syksyinen vauhti ja innostus oli palannut takaisin, ja samalla Leevi silti keskittyi ja kuunteli. Helpotin myös tehtäviä selvästi viime kerrasta, että saatiin varmoja onnistumisia.
Ensin tehtiin tiellä traktorin uralla muutama linja, pallot käytiin yhdessä viemässä. Palloja oli linjan päässä yhteensä 4. Leevi sai ensin hakea kaksi, kolmannella pysäytin sen pillillä kesken vauhdin, ja palkkasin pallolla nopeasta pysähtymisestä. Neljäs linja tehtiin heti perään suoraan loppuun asti, ja onnistui hyvin vaikka edellisellä pysäytinkin, ei ollut mitään hidastelua pysäytyskohdalla.
Pienen tauon jälkeen oltiin jäällä, jossa ei ollut mitään uraa suoran etenemisen tukena. Vein pallot kuusen alle vastarannalle, jätin Leevin istumaan suurin piirtein keskelle jokea, ja palasin itse omalle rannalle seisomaan. Sieltä onnistunut taakselähetys. Sen jälkeen tein taas yhden suoran linjan, toisella pysäytin ja palkkasin siitä, kolmanneksi vielä ilman pysäytystä. Kaikki onnistui tosi hyvin. Lopuksi tehtiin vielä yksi lähetys eri paikasta kuin edelliset, mutta saman kuusen suuntaan kuitenkin. Tämän viimeisen yritin kuvata puhelimella. Enkä osaa kääntää sitä oikein päin, joten katselijan täytyy sitten kääntää päätään...
Ensin tehtiin tiellä traktorin uralla muutama linja, pallot käytiin yhdessä viemässä. Palloja oli linjan päässä yhteensä 4. Leevi sai ensin hakea kaksi, kolmannella pysäytin sen pillillä kesken vauhdin, ja palkkasin pallolla nopeasta pysähtymisestä. Neljäs linja tehtiin heti perään suoraan loppuun asti, ja onnistui hyvin vaikka edellisellä pysäytinkin, ei ollut mitään hidastelua pysäytyskohdalla.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Ovela tyyppi
Leevi on opetettu siihen, että se tulee ilmoittamaan jos näyttää siltä että meidän oletetulle reitille osuu joku kävelijä, hiihtäjä, koiranulkoiluttaja tai mikä tahansa. Aina kun se havaitsee jonkun mahdollisen vastaantulijan, se pysähtyy tuijottamaan minua, että huomasinko varmasti. Tiedottamisesta saa tietty melkein aina palkkaa. Tilipussia pitää tietysti aina koittaa kasvattaa, niinpä nykyään saan tiedon myös ylilentävistä lentokoneista. Samoin kun Leevi on käynyt kuittaamassa palkan havaitusta vastaantulijasta, se lähtee taas muina miehinä eteenpäin. Hetken matkaa juostuaan se ihan yllättäen taas huomaa vastaantulija (saman kuin äsken), mutta pysähtyy taas kovin hämmästyneen näköisenä "katso taas joku tulee!" ja odottaa saavansa palkkaa tarkkaavaisuudestaan...
Systeemi toimii kyllä hyvin, Leeviä voi pitää irti melkein missä vaan, koska sille ahneena koirana ei tule mieleenkään lähteä säntäämään sinne vastaantulevan koiran tai kävelijän luokse, vaan ainakin ensin pitää käydä kuittaamassa tiedottajan palkkio. Se on tietty myös iän myötä (melkein kolme vuotta jo) rauhoittunut, joten sitä ei tarvitsee enää ottaa edes remmiin jos tulee ihmisiä vastaan. Vastaantulevien koirien kohdalla vielä otan remmiin jos on joku vieras vastaantulija, enkä tiedä miten se vastapuoli pysyy hallinnassa. Jos vastaantulija on tuttu ja tiedän ettei se ryntää ihan kiinni, Leevikin saa ohittaa irti.
Talvella on enimmäkseen tokoiltu, nomehommat on olleet aika vähissä. Eilen käytiin kokeilemassa, ja jotenkin Leevi tuntui vähän liian rauhalliselta ja ponnettomalta. Se oli kyllä aamulla käynyt pitkän lenkin Markon kanssa, mutta sillä on niin hyvä kunto että en usko että se siitä johtuu. Syksyllä se kävi melkein liiankin kuumana, mutta nyt se on rauhoittunut ehkä liikaakin. Tekee kyllä, mutta se suuri innostus puuttuu. En ole vielä osannut päättää, pitäisikö ihan tietoisesti sitä vähän lämmittää, vai luottaako siihen että kun päästään muiden kanssa treenaamaan vanha into taas tulee esille. Aika helpolla varmaan saisin sille takaisin saman draivin kun syksyllä (vaatisi varmaan vaan muutaman ampumisen markkeerauksen yhteyteen), mutta riski vinkumiseen kyllä on sitten suuri.
Pakko muuten vielä kehua Leeviä. Hain perjantaina illalla ulkopakastimesta ison hirvenlihapaistin. Toin sen kassissa sisälle sulamaan, mutta unohdin keittiön lattialle koko illaksi ja yöksi. Aamulla vasta muistin koko lihan, mutta se oli säilynyt täysin koskemattomana! Varmaan on tuoksunut aika kutsuvasti siinä sulaessaan, mutta sen verran on jo älyä päässä että ei ollut käynyt maistamassa.
Systeemi toimii kyllä hyvin, Leeviä voi pitää irti melkein missä vaan, koska sille ahneena koirana ei tule mieleenkään lähteä säntäämään sinne vastaantulevan koiran tai kävelijän luokse, vaan ainakin ensin pitää käydä kuittaamassa tiedottajan palkkio. Se on tietty myös iän myötä (melkein kolme vuotta jo) rauhoittunut, joten sitä ei tarvitsee enää ottaa edes remmiin jos tulee ihmisiä vastaan. Vastaantulevien koirien kohdalla vielä otan remmiin jos on joku vieras vastaantulija, enkä tiedä miten se vastapuoli pysyy hallinnassa. Jos vastaantulija on tuttu ja tiedän ettei se ryntää ihan kiinni, Leevikin saa ohittaa irti.
Talvella on enimmäkseen tokoiltu, nomehommat on olleet aika vähissä. Eilen käytiin kokeilemassa, ja jotenkin Leevi tuntui vähän liian rauhalliselta ja ponnettomalta. Se oli kyllä aamulla käynyt pitkän lenkin Markon kanssa, mutta sillä on niin hyvä kunto että en usko että se siitä johtuu. Syksyllä se kävi melkein liiankin kuumana, mutta nyt se on rauhoittunut ehkä liikaakin. Tekee kyllä, mutta se suuri innostus puuttuu. En ole vielä osannut päättää, pitäisikö ihan tietoisesti sitä vähän lämmittää, vai luottaako siihen että kun päästään muiden kanssa treenaamaan vanha into taas tulee esille. Aika helpolla varmaan saisin sille takaisin saman draivin kun syksyllä (vaatisi varmaan vaan muutaman ampumisen markkeerauksen yhteyteen), mutta riski vinkumiseen kyllä on sitten suuri.
Pakko muuten vielä kehua Leeviä. Hain perjantaina illalla ulkopakastimesta ison hirvenlihapaistin. Toin sen kassissa sisälle sulamaan, mutta unohdin keittiön lattialle koko illaksi ja yöksi. Aamulla vasta muistin koko lihan, mutta se oli säilynyt täysin koskemattomana! Varmaan on tuoksunut aika kutsuvasti siinä sulaessaan, mutta sen verran on jo älyä päässä että ei ollut käynyt maistamassa.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Harmaata!!!
Leevin elämä on ilmeisesti niin raskasta ja stressaavaa, että se vanhenee jo ennen aikojaan. Kolmevuotissynttärit on vasta edessäpäin, mutta Leevillä on jo harmaita karvoja alaleuassa...
perjantai 22. helmikuuta 2013
Yhtä hammasta köyhempi
Leevillä katkesi jo viime syksynä yksi yläetuhammas, mutta nyt vasta päästiin poistamaan se. Kävimme eilen torstaina Anidentissä Veikkolassa hampaanpoistossa. Samalla röntgenkuvattiin muutenkin se yläleuka, siitähän katkesi jo 2011 yksi etuhammas, joka silloin poistettiin. Kuvasta nähtiin että 2011 poistetun hampaan kohta oli hyvin parantunut.
Toimenpide tehtiin tietysti nukutuksessa. Ainoa harmi oli se, että jouduttiin aika pitkään odottamaan omaa vuoroa. Odottelun aikana Leevi ehti ihastua myynnissä olleeseen sorsaleluun, joten se olikin sitten pakko ostaa sille palkinnoksi reippaudesta! Sorsa toimi hyvin myös stressin poistajana, koira oli odotellessa paljon rauhallisempi kun sai pidellä sitä pehmosorsaa suussaan. Taidan seuraavillakin kerroilla ottaa Leeville jonkun lelun suuhun mukaan eläinlääkäriin mennessä.
Hampaanpoisto meni hyvin, ja muuten hampaisto olikin kuulemma hyvässä kunnossa. Eilinen ilta meni nukutuksesta toipuessa, ja vieläkin suu on kipulääkkeestä huolimatta varmaan kipeä sillä Leevi on aika rauhallinen.
Vaikein osuus on varmaan edessäpäin, sillä nyt pitäisi parin viikon ajan syödä vaan pehmeää ruokaa ja jättää kaikki repimiset ja riehumiset pois...
Toimenpide tehtiin tietysti nukutuksessa. Ainoa harmi oli se, että jouduttiin aika pitkään odottamaan omaa vuoroa. Odottelun aikana Leevi ehti ihastua myynnissä olleeseen sorsaleluun, joten se olikin sitten pakko ostaa sille palkinnoksi reippaudesta! Sorsa toimi hyvin myös stressin poistajana, koira oli odotellessa paljon rauhallisempi kun sai pidellä sitä pehmosorsaa suussaan. Taidan seuraavillakin kerroilla ottaa Leeville jonkun lelun suuhun mukaan eläinlääkäriin mennessä.
Hampaanpoisto meni hyvin, ja muuten hampaisto olikin kuulemma hyvässä kunnossa. Eilinen ilta meni nukutuksesta toipuessa, ja vieläkin suu on kipulääkkeestä huolimatta varmaan kipeä sillä Leevi on aika rauhallinen.
lauantai 16. helmikuuta 2013
Toko Avo1 Porvoo
Tänään oli kolmas avoimen luokan Toko Porvoossa. Tuomarina toimi Harri Laisi. Leevi ansaitsi tänään nimensä eteen tittelin TK2. Pisteitä tuli 174, ja sijoituttiin kolmansiksi.
Paikallamakuu 10
Seuraaminen 8
Ei ollut kyllä hyvää seuraamista. Tämä on vaan niin vaikeaa, treeneissä Leevin seuraaminen on oikeasti hyvää, se pitää paikan hyvin, ja käännökset (erityisesti vasempaan) on hienoja. Mutta kokeissa seuraaminen muuttuu veltoksi ja löysäksi. Tätä pitää oikeasti parantaa, näillä eväillä ei voittajassa juhlita.
Maahanmeno 7
Tämä on aina ollut Leevin bravuuri, mutta tänään tuomari hämäsi ja liikkeet olikin eri järjestyksessä kuin yleensä. Maahanmeno oli heti ensimmäisenä, ja molemmat ehkä hiukan hämäännyttiin siitä. Leevi tarvitsi kaksi käskyä.
Luoksetulo 7
Se pysähdys...
Seisominen 9
Pysähtyi hyvin, mutta jostain syystä kääntyi vähän mun perään kun kävelin koiran taakse? Siitä olis mun mielestä voinut rokottaa enemmänkin kuin yhden pinnan.
Noutaminen 9
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy
Leevi hyppäsi vähän vinoon esteen taakse, ja annoin päänä kääntämisellä vähän lisävinkkiä mihin suuntaan takaisin tulossa pitää tulla. Se riitti, ja Leevi hyppäsi myös takaisin.
Kokonaisvaikutus 9
Leevillä on nyt takana 6 Tokokoetta, 6 ykköstä ja 5 sijoitusta. Pakko olla tyytyväinen, vaikka omasta mielestä aina onkin jotain parannettavaa. Nyt Leevi Leppoinen pitää pienen sairasloman, kun ensi viikolla poistetaan jo syksyllä katkennut hammas. Loman jälkeen sitten uudella innolla voittajan kimppuun!
Paikallamakuu 10
Seuraaminen 8
Ei ollut kyllä hyvää seuraamista. Tämä on vaan niin vaikeaa, treeneissä Leevin seuraaminen on oikeasti hyvää, se pitää paikan hyvin, ja käännökset (erityisesti vasempaan) on hienoja. Mutta kokeissa seuraaminen muuttuu veltoksi ja löysäksi. Tätä pitää oikeasti parantaa, näillä eväillä ei voittajassa juhlita.
Maahanmeno 7
Tämä on aina ollut Leevin bravuuri, mutta tänään tuomari hämäsi ja liikkeet olikin eri järjestyksessä kuin yleensä. Maahanmeno oli heti ensimmäisenä, ja molemmat ehkä hiukan hämäännyttiin siitä. Leevi tarvitsi kaksi käskyä.
Luoksetulo 7
Se pysähdys...
Seisominen 9
Pysähtyi hyvin, mutta jostain syystä kääntyi vähän mun perään kun kävelin koiran taakse? Siitä olis mun mielestä voinut rokottaa enemmänkin kuin yhden pinnan.
Noutaminen 9
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy
Leevi hyppäsi vähän vinoon esteen taakse, ja annoin päänä kääntämisellä vähän lisävinkkiä mihin suuntaan takaisin tulossa pitää tulla. Se riitti, ja Leevi hyppäsi myös takaisin.
Kokonaisvaikutus 9
Leevillä on nyt takana 6 Tokokoetta, 6 ykköstä ja 5 sijoitusta. Pakko olla tyytyväinen, vaikka omasta mielestä aina onkin jotain parannettavaa. Nyt Leevi Leppoinen pitää pienen sairasloman, kun ensi viikolla poistetaan jo syksyllä katkennut hammas. Loman jälkeen sitten uudella innolla voittajan kimppuun!
lauantai 9. helmikuuta 2013
Tunnaria
Viimeinkin tunnistusnoutoharjoitukset on edenneet. Aloitin harjoittelun Svartbergien kirjan oppien mukaan, ja nyt näyttää siltä etä tekniikka toimii! Kunhan kapulat kunnolla haisee erilaiselle. Ideana on saada koira älyämään että liikkeessä on kyse nimenomaan haistelusta ja etsimisestä, tavoitteena ei ole tuoda kaikkia kapuloita. Vaikeaa noutajalle, mutta nyt näyttää lupaavalta.
Aloitin tekemällä tunnarikapuloista ison kasan, ja ripottelin froliceja kasan ympärille. Leevi sai katsella kun froliceja kylvettiin, ja sai ihan vapaa-kehotuksella mennä etsimään. Kesällä olisin tehnyt ulkona nurmikolla niin olisi ollut vielä enemmän etsittävää, mutta nyt piti tyytyä vaan mattoon. Monta harjoituskertaa käytettiin vain frolicien etsimiseen. Nameina olen käyttänyt koko ajan frolicia, ja yksi tunnarikapula on ollut frolic-pussissa hajustumassa.
Seuraavaksi edettiin siihen, että tunnarikapulakasan ja frolicien lisäksi laitoin matolle sen frolic-pussissa hajustuneen, merkityn kapulan. Leevi söi taas kaikki namit ensin, ja sattumalta osui kuonollaan siihen merkittyyn kapulaan. Naksuttimella merkki, ja palkkaa. Seuraavalla kerralla Leevi taas haisteli ja löysi namit, ja yritti innokkaasti tuoda jonkun kapulan, haistelematta ollenkaan. Joten palattiin taaksepäin ja etsittiin vaan nameja kapuloiden ympäriltä. Tätä yritettiin monta kertaa, aina kun kuvittelin että Leevi on älynnyt idean, siis sen että pitää löytää nimenomaan se frolicin hajuinen kapula, se kuitenkin alkoin nostamaan mitä tahansa kapulaa.
Viime viikonloppuna sitten kokeilin hakea ulkoa puuvajasta muut kapulat, tähän saakka olin kapuloina käyttänyt meillä sisällä, tosin muovipussissa olleita kapuloita. Vaikka en ollutkaan käsin koskenut niihin muihin kapuloihin, niissä kuitenkin oli meidän hajua sen verran että se hämäsi Leeviä.
Ja ulkoa tuodut kapulat todellakin toimivat! Laitoin ensin ympyrän malliin ulkoa tuodut kapulat (joihin en ollut koskenut) ja ripottelin ympärille froliceja. Muutaman kerran jälkeen lisäsin sekaan oman, frolicille haisevan kapulan. Ja nyt Leevi toimi niin kuin kirjassa opetetaan. Se haisteli ja söi ensin namit, sen jälkeen jatkoi haistelua ja nosti oikean kapulan. Eikä se ollut vahinko, sillä se onnistui monta kertaa peräkkäin. Ja toimi vielä seuraavanakin päivänä!
Tänään käytiin Hyvinkään hallilla treenaamassa, ja lopuksi otettiin vielä tunnaria. Nyt "väärinä kapuloina" oli ihan oikeita tunnarikapuloita, mutta ne eivät olleet meillä kotona käyneetkään vaan haisivat ihan selvästi vieraalle. Ja Leevi osasi! Se haisteli ja löysi frolicit ensin, ja sen jälkeen nosti oikean, merkityn kapulan. Monta kertaa. Tätä samaa tehdään vielä pitkään, en edes halua vielä kytkeä liikkeeseen noutoa, vaan tavoitteena on vain etsiä, löytää ja nostaa ilmaan oikea kapula.
Aloitin tekemällä tunnarikapuloista ison kasan, ja ripottelin froliceja kasan ympärille. Leevi sai katsella kun froliceja kylvettiin, ja sai ihan vapaa-kehotuksella mennä etsimään. Kesällä olisin tehnyt ulkona nurmikolla niin olisi ollut vielä enemmän etsittävää, mutta nyt piti tyytyä vaan mattoon. Monta harjoituskertaa käytettiin vain frolicien etsimiseen. Nameina olen käyttänyt koko ajan frolicia, ja yksi tunnarikapula on ollut frolic-pussissa hajustumassa.
Seuraavaksi edettiin siihen, että tunnarikapulakasan ja frolicien lisäksi laitoin matolle sen frolic-pussissa hajustuneen, merkityn kapulan. Leevi söi taas kaikki namit ensin, ja sattumalta osui kuonollaan siihen merkittyyn kapulaan. Naksuttimella merkki, ja palkkaa. Seuraavalla kerralla Leevi taas haisteli ja löysi namit, ja yritti innokkaasti tuoda jonkun kapulan, haistelematta ollenkaan. Joten palattiin taaksepäin ja etsittiin vaan nameja kapuloiden ympäriltä. Tätä yritettiin monta kertaa, aina kun kuvittelin että Leevi on älynnyt idean, siis sen että pitää löytää nimenomaan se frolicin hajuinen kapula, se kuitenkin alkoin nostamaan mitä tahansa kapulaa.
Viime viikonloppuna sitten kokeilin hakea ulkoa puuvajasta muut kapulat, tähän saakka olin kapuloina käyttänyt meillä sisällä, tosin muovipussissa olleita kapuloita. Vaikka en ollutkaan käsin koskenut niihin muihin kapuloihin, niissä kuitenkin oli meidän hajua sen verran että se hämäsi Leeviä.
Ja ulkoa tuodut kapulat todellakin toimivat! Laitoin ensin ympyrän malliin ulkoa tuodut kapulat (joihin en ollut koskenut) ja ripottelin ympärille froliceja. Muutaman kerran jälkeen lisäsin sekaan oman, frolicille haisevan kapulan. Ja nyt Leevi toimi niin kuin kirjassa opetetaan. Se haisteli ja söi ensin namit, sen jälkeen jatkoi haistelua ja nosti oikean kapulan. Eikä se ollut vahinko, sillä se onnistui monta kertaa peräkkäin. Ja toimi vielä seuraavanakin päivänä!
Tänään käytiin Hyvinkään hallilla treenaamassa, ja lopuksi otettiin vielä tunnaria. Nyt "väärinä kapuloina" oli ihan oikeita tunnarikapuloita, mutta ne eivät olleet meillä kotona käyneetkään vaan haisivat ihan selvästi vieraalle. Ja Leevi osasi! Se haisteli ja löysi frolicit ensin, ja sen jälkeen nosti oikean, merkityn kapulan. Monta kertaa. Tätä samaa tehdään vielä pitkään, en edes halua vielä kytkeä liikkeeseen noutoa, vaan tavoitteena on vain etsiä, löytää ja nostaa ilmaan oikea kapula.
lauantai 26. tammikuuta 2013
Toko Avo1, 180 pistettä ja kolma sija
Tänään käytiin tokoilemassa Porvoossa. Tuomarina toimi Hannele Pörsti. Kokeeseen valmistautuminen jäi aika vähälle, kun toinen lapsista oli vielä perjantaina niin sairas että mietin lähdenko kokeeseen ollenkaan. Viime hetkellä lähdettiin, matkalla haettiin kaupasta lihapullia palkaksi, ja paikallamakuuseenkin mentiin melkein myöhässä. Leeviä valmistautumattomuus ei kuitenkaan haitannut, se teki hommansa hyvin.
Paikalla makuu 9
Leevi haisteli ilmaa. Naapuri koira oli aika levoton, ja pyöriskeli paikallaan, mutta Leevi pysyi silti hienosti.
Seuraaminen taluttimetta 8
Parempaa kuin viimeksi, mutta ei tällä edelleenkään voi kehua. Kotona ja treeneissä seuraa paremmin.
Liikkeesta maahanmeno 10
Luoksetulo 6
Leevi lähti täysiä juoksemaan luokse, yritti kyllä pysähtyä niin että kynnet rapisi mattoon, mutta ei onnistunut pysähtymään sallitulla 2 metrin matkalla.
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 10
Leevi lähti noutoon taas kynnet mattoon rapisten, yritti pysähtyä kapulan kohdalla mutta liukui ohi. Siitä ei kuitenkaan rokotettu, vaan sai täydet pisteet.
Kauko-ohjaus 10
Ekaan maahanmenoon Leevi ennakoi ihan pienesti, mutta tuomari ei tainnut sitä huomata...
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
Leevi toimi kehässä tänään hyvin, mutta sen käytös kehän ulkopuolella ei ollut ihan kympin arvoista. Sen vähän aikaa mitä ehdittiin yksilöliikkeitä odotella, Leevi yrittin pariin kertaan vinkua ja tehdä tuttavuutta lähistöllä oleviin daameihin. Sille on selvästikin tänä keväänä selvinnyt että maailmassa on tyttökoiriakin, ja niihin pitäisi kaikkiin päästä tutustumaan lähemminkin. Lenkillä olen muutaman kerran joutunut oikeasti suuttumaan kun se on vaan vauhkonnut ihanien hajujen perään. Leevi on kuitenkin niin ohjaajapehmeä koira, että yksi kova ärähdys riittää palauttamaan sen maan pinnalle ja unohtamaan haistelut.
Paikalla makuu 9
Leevi haisteli ilmaa. Naapuri koira oli aika levoton, ja pyöriskeli paikallaan, mutta Leevi pysyi silti hienosti.
Seuraaminen taluttimetta 8
Parempaa kuin viimeksi, mutta ei tällä edelleenkään voi kehua. Kotona ja treeneissä seuraa paremmin.
Liikkeesta maahanmeno 10
Luoksetulo 6
Leevi lähti täysiä juoksemaan luokse, yritti kyllä pysähtyä niin että kynnet rapisi mattoon, mutta ei onnistunut pysähtymään sallitulla 2 metrin matkalla.
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 10
Leevi lähti noutoon taas kynnet mattoon rapisten, yritti pysähtyä kapulan kohdalla mutta liukui ohi. Siitä ei kuitenkaan rokotettu, vaan sai täydet pisteet.
Kauko-ohjaus 10
Ekaan maahanmenoon Leevi ennakoi ihan pienesti, mutta tuomari ei tainnut sitä huomata...
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
Leevi toimi kehässä tänään hyvin, mutta sen käytös kehän ulkopuolella ei ollut ihan kympin arvoista. Sen vähän aikaa mitä ehdittiin yksilöliikkeitä odotella, Leevi yrittin pariin kertaan vinkua ja tehdä tuttavuutta lähistöllä oleviin daameihin. Sille on selvästikin tänä keväänä selvinnyt että maailmassa on tyttökoiriakin, ja niihin pitäisi kaikkiin päästä tutustumaan lähemminkin. Lenkillä olen muutaman kerran joutunut oikeasti suuttumaan kun se on vaan vauhkonnut ihanien hajujen perään. Leevi on kuitenkin niin ohjaajapehmeä koira, että yksi kova ärähdys riittää palauttamaan sen maan pinnalle ja unohtamaan haistelut.
maanantai 14. tammikuuta 2013
Etäsuhde ja koirahiihtoa
Leevi on ihastunut. Kohde on vaalea juoksussa oleva vaalea labradorinarttu, jonka lenkit kulkevat meidän kotitietä pitkin. Eikä Leevi ole yksin ihastuksensa kanssa, sillä myös narttu on pyrkinyt meille kylään jos Leevi sattuu olemaan pihalla. Viimeksi omistaja kiskoi tiukalla otteella vastahankaista narttua pois päin, ja samalla kovaan ääneen tiedotti juoksusta. Tosin Leevin pitämästä ulinasta saattoi hyvinkin päätellä saman asian...
Lähempää tuttavuutta raukkaparat eivät ole päässeet tekemään. Tämä on ensimmäinen kerta kun minä huomaan että Leevi on älynnyt selkeästi juoksuisen nartun. Lenkillä siinä tiellä missä ihanaisen reitti kulkee, Leevi käyttäytyy kuin... no, huonosti käyttäytyvä labradoriuros:D
Paitsi, kun sen käske sivulle seuraamaan, kulkee se ihan nöyrästi siinä ilman remmiäkin. Ehkä jopa huokaisee helpotuksesta kun ei tarvitse vouhkata niiden hajujen perässä.
Leevi ja pojat ovat päässeet vauhdin makuun, kun ollaan kokeiltu koirahiihtoa. Leevillä on huskyvaljaat ja joustoliina, pojat on ihan tavallisilla suksilla perässä. Vauhti on aika huima, kun Leevi päästelee täysiä kahden ohjaajan välillä. Hommasta tykkää sekä pojat että koira. Laitan kuvia kunhan saan niitä koneelle. Pienempiä lapsia on myös vedetty pulkassa, siinä Leevin menoa joutui vähän jarruttamaan kun se oli suksien kanssa päässyt menemään niin kovaa. Pulkan ja pienten kanssa ei kuitenkaan voi kaahata niin vapaasti.
Nometreenit on olleet aika vähäisiä. Lenkillä ollaan tehty muutamia linjoja eteenpäin ja taakselähetyksenä. Kohteena on ollut ihan oma remmi. Talvisin Leevin suurinta hupia on leikkiä oman remminsä kanssa, juosta lumihangessa ja riepotella remmiä lumikasojen päällä. Myös tokohommia on tehty remmipalkalla; palkkaaminen on kyllä helppoa. Riittää kun paiskaa remmin muutaman metrin päähän niin koira palkkaa itse itsensä.
Avoimen luokan toko on tulossa parin viikon päästä. Kokeisiin on ollut aika vaikea päästä, mutta nyt lauantaina tunnin soittelun jälkeen sain tokavikan avoimen luokan paikan. Helmikuulle on myös yksi ilmo vetämässä, saa nähdä tärppääkö. Toiveissa olis saada ennen kevättä ne puuttuvat avoykköset tokosta, niin sitten keväällä vois keskittyä vaan nomeilemaan.
Lähempää tuttavuutta raukkaparat eivät ole päässeet tekemään. Tämä on ensimmäinen kerta kun minä huomaan että Leevi on älynnyt selkeästi juoksuisen nartun. Lenkillä siinä tiellä missä ihanaisen reitti kulkee, Leevi käyttäytyy kuin... no, huonosti käyttäytyvä labradoriuros:D
Paitsi, kun sen käske sivulle seuraamaan, kulkee se ihan nöyrästi siinä ilman remmiäkin. Ehkä jopa huokaisee helpotuksesta kun ei tarvitse vouhkata niiden hajujen perässä.
Leevi ja pojat ovat päässeet vauhdin makuun, kun ollaan kokeiltu koirahiihtoa. Leevillä on huskyvaljaat ja joustoliina, pojat on ihan tavallisilla suksilla perässä. Vauhti on aika huima, kun Leevi päästelee täysiä kahden ohjaajan välillä. Hommasta tykkää sekä pojat että koira. Laitan kuvia kunhan saan niitä koneelle. Pienempiä lapsia on myös vedetty pulkassa, siinä Leevin menoa joutui vähän jarruttamaan kun se oli suksien kanssa päässyt menemään niin kovaa. Pulkan ja pienten kanssa ei kuitenkaan voi kaahata niin vapaasti.
Nometreenit on olleet aika vähäisiä. Lenkillä ollaan tehty muutamia linjoja eteenpäin ja taakselähetyksenä. Kohteena on ollut ihan oma remmi. Talvisin Leevin suurinta hupia on leikkiä oman remminsä kanssa, juosta lumihangessa ja riepotella remmiä lumikasojen päällä. Myös tokohommia on tehty remmipalkalla; palkkaaminen on kyllä helppoa. Riittää kun paiskaa remmin muutaman metrin päähän niin koira palkkaa itse itsensä.
Avoimen luokan toko on tulossa parin viikon päästä. Kokeisiin on ollut aika vaikea päästä, mutta nyt lauantaina tunnin soittelun jälkeen sain tokavikan avoimen luokan paikan. Helmikuulle on myös yksi ilmo vetämässä, saa nähdä tärppääkö. Toiveissa olis saada ennen kevättä ne puuttuvat avoykköset tokosta, niin sitten keväällä vois keskittyä vaan nomeilemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)