tiistai 9. heinäkuuta 2013

Eläkeläisen elämää



Hiukan päivitystä Leevin viime kuulumisista. Leevillehän aloitettiin fenobarbitaalilääkitys, koska kaksi viimeistä epilepsiakohtausta tuli vuorokauden sisällä. Viimeisin kohtaus oli myös pahin. Lääkkeen aloituksen yhteydessä oli puhetta, että koira saattaa väsähtää ja vähän hoiperrellakin alussa, kunnes tottuu lääkkeen vaikutukseen. Alkuun näytti että lääkkeellä ei ole Leeviin mitään vaikutusta, vauhti vaan kiihtyi koko ajan. Sitten yhtäkkiä yhden päivän aikana se väsähti täysin, nukkui ja kuorsasi, ja sen vähän mitä jaksoi olla liikeellä tai yrittää leikkiä niin kaatuili ja kompuroi. Sitä ei ollut todellakaan kiva seurata, kun ennen elämäänsä täysillä elänyt koira muuttui ihan zombieksi. Muutaman päivän katsoin sitä, ja sitten vähensin lääkitystä omavaltaisesti.Sitten kun käytiin eläinlääkärissä fenobarbitaalin pitoisuuskontrollissa, pitoisuus oli alennetullakin annoksella hyvin hoitotasolla.

Nyt Leevi onkin selvästi piristynyt. Se on melkeinpä ennallaan. Kotona entiseen ei huomaa mitään eroa, mutta lenkillä paras draivi on poissa. Ennenhän juoksulenkillä Leevi oli valjaissa ja todellakin veti kunnolla, tai sitten irtiollessaan juoksi vähintään tuplasti sen matkan minkä minäkin. Nykyään se tyytyy hölkkäilemään samaa tahtia ja jättää ylimääräisen revittelyt pois. Muutaman kerran se on lenkillä innostunut jahtaamaan variksia, mistä olen ollut vaan iloinen :D

Samoin kun olen muutaman kerran kokeillut käydä treenaamassa, on koirasta paras terä kyllä jäänyt pois. Entinen tekemisen into on poissa, ja tilalla on rauhallisempaan tahtiin työskentelevä tyyppi. Niinpä treenailut on unohdettu. Kokeisiin kun ei kuitenkaan ole asiaa. Ainakaan niin kauan kuin lääkitys on käytössä. Uutena tekemisenä on otettu tilalle pk-jälki, joka näyttää sopivan Leeville tosi hyvin. Se etenee kuin juna tallaamani jälkeä pitkin, ja tekee tosi varmaa työtä. Sitä tehdään omaksi iloksemme aina kun huvittaa. Mietinnässä on vielä, jos syksyllä kuitenkin yritettäisi ilmoittautua KHN tokoryhmään, epävirallisiin kisoihin kai voi doupattu koirakin osallistua?

Lieviä sopeutumivaikeuksiakin on ollut. En tiedä johtuuko rauhallisemmasta elämäntyylistä vai mistä, mutta Leevi on alkanut taas yksin ollessan puuhailemaan. Mökillä se joutui olemaan pari aika pitkää päivää yksin jalkapalloturnauksen takia, ja jälkimmäisena päivänä oli ollut kovinkin kiireinen. Kaikki sängyt oli myllätty, yhdestä kassista levitelty vaatteet pieniin pinoihin, lisäksi se oli syönyt puolikkaan paketin Domino-keksejä, neljä mehukatti-hedelmäsosetta, välipalapatukan ja juonut päälle pillimehun. Kotonakin tavaroiden varastelu ja jopa rikkkominen on lisääntynyt. Kotoa ei koskaan pääse lähtemään nopeasti mihinkään, sillä vähintäänkin toinen kenkä on kuljetettu pihalle.

Viime viikonloppuna Leevi pääsi kummisetäilemään. Kävimme tapaamassa mittelinpentu Stellaa. Leevi osasi hienosti varoa pienen pientä pentua, joka alkujännityksen jälkeen hyökkäili rohkeasti häntään ja kaulakarvoihin kiinni. Leevistä ja Stellasta tule vielä hyvät kaverit kunhan Stella vähän kasvaa. 


Vaikka Leevin elämästä on jäänyt pois treenaaminen ja harrastaminen, luulen että sen elämä on ihan hauskaa edelleen. Samalla kun paineet kokeista ja siitä että tottelevaisuuden pitää pysyä kunnossa, on hävinneet, on Leeville tullut lisää vapauksia. Leeville saa nyt ihan vapaasti lapset ja lasten kaverit heitellä pihalla palloa, tai frisbeetä veteen. Noutamaan lähdetään paukkuna tietysti, eikä palautustenkaan kanssa olla ollenkaan tarkkoja. Pääasia että heittäjällä ja koiralla on lystiä. Lisähuvia lapsille ja koiralle on tullut omatoimivepeilystä, sillä Leevi on opetellut hinaamaan uimassa olevia lapsia rantaan.