nakkiansa

Aamulla olimme Leevin kanssa taas pentukurssilla. Aiheena oli nakeista kieltäytyminen, kouluttaja jätti kasan nakkeja keskellä kenttää , ja siitä sitten piti koko pentujoukon kävellä jonossa ohi. Koskematta nakkeihin! Meillä meni ihmeen hyvin, ekalla kierroksella Leevi ei edes tajunnut koko nakkiansaa, kun tuijotteli minua niin tiiviisti. Seuraavilla kerroilla hidastin vähän kasan viereen, ja hienosti pikku koira jätti käskystä nakit syömättä.

Seuraava tehtävä oli vielä vähän haastavampi, koiran piti pysyä vierellä perusasennossa kun kouluttaja heitteli nakin paloja koiran eteen. Tässä helpotin kyllä sen verran että olin itse kyykyssä Leevin vieressä kun nakit lentelivät kohti. Paria ensimmäistä Leevi yritti tavoitella, sitten se älysi että se ei ole sallittua. Palkinnoksi hienosta luopumisesta tuli sitten lihapullaa taskusta!

Illalla piti sitten tehdä vielä lyhyt jälki Leeville. Tällä kertaa en mennyt metsään, vaan tein sen naapurin pihalle :)Ajattelin jos Leevi olisi rohkeampi kun on ihan tuttu ympäristö, ja se onnistui. Nyt Leevi ei ollut yhtään normaalia arempi, kuten viimeksi metsässä. Jälki oli pari tuntia vanha, ja Leevi jäljesti mielestäni hienosti koko matkan. Lopusta löytyi sitten ruokakuppi. Leevi oli selvästi älynnyt idean, kuono pysyi maassa koko ajan, ja nuuskutus oli kova. En tiedä kuinka paljon veren haju leviää tyynellä säällä parissa tunnissa, mutta Leevin haistelema alue oli pari metriä leveä, se ei siis mennyt viivasuoraan eteenpäin, vaan ennemminkin siksakkia.

Eilen olimme illalla myös Pinnin kanssa kyyhkysmetsällä, paljon kyllä nähtiin, mutta yksikään ei tullut tarpeeksi lähelle. Tulipa koirille rauhoittumisharjoitusta! Leevillä onkin ollut viikonloppuna paljon ohjelmaa, nyt pitää antaa pentukoiralle pari päivää aikaa miettiä oppimaansa.

Kotoa poistuminen...

... aiheuttaa nykyään enemmän työtä. Ei riitä että aamuisin organisoi itsensä ja lapset määräajassa liikkeelle (ja siinäkin on jo hommaa ihan riittävästi). Nykyään pitää oman toimen ohella järjestää myös koti Leevi-turvalliseksi!

Homma alkaa kaikkien mahdollisten ovien sulkemisella. Sen jälkeen solmin lahjapaperinarulla kaikkien kaappien ovien vetimet toisiinsa kiinni, erityisesti roskiskaapin :) Sitten tyhjennän keittiön pöydältä kaiken vaarallisen, raahaan portin olohuoneen ovelle. Porttikomeus viimeistellään vielä arkulla, joka laitetaan portin eteen. Muuten Leevi avaa portin. Näin Leevin pitäisi pysyä keittiö-eteinen akselilla. Koska tarmoa riittää pitkin päivää, haen vielä ulkopakastimesta koiralle ison naudanluun viihdykkeeksi. Näillä valmisteluilla tuhot ovat pysyneet vielä aika pienenä; revittyjä lehtiä ja ulos raahattuja sohvatyynyjä, yksi purtu modeemin johto ja uimalasit. Kenkiä löytyy välillä mistä sattuu, erityisesti suosiossa on ratsastuskengät!

etäpalkkaa ja verijälkeä

Olen Leevin kanssa alkanut harjoittelemaan etäpalkan käyttöä. Etäpalkkana on ruokakuppi, joka saa kummasti aikaan pientä kiihkoa labradorissa! Kuppi kauemmaksi odottelemaan, ja koira hommiin. Aluksi olen pyytänyt ihan vaan sivulletuloa ja hyvää kontaktia. Se sujuu jo hienosti joten vähän ajan päästä tulee sitten pari liikettä ennen palkkaa. Vaatii hurjasti mielenhallintaa pikkukoiralta tulla ihan toiseen suuntaan kupilta, ja vielä pitää kontaktia ohjaajaan kun ruoka tuoksuu niin kutsuvasti!

Tänään olimme aamulla Röllin kanssa ensin vähän varista kantamassa metsässä, ja sen jälkeen teimme vielä lyhyet verijäljet koirille. Leevi otti variksen hienosti suuhun, ja kantoi sitä metsätiellä polleana edestakaisin. Variksen jälkeen pistin Leevin autoon odottamaan, ja Röllikin pääsi tutustumaan varikseen. Kun hain Leevin autosta jäljelle, se kävikin kunnolla kierroksilla. Niinpä annettiin jäljen vanheta jonkun aikaa, ja istuskelin tiellä odottamassa pikku koiran rauhoittumista. Aika äkkiä otus tajusi että vinkumalla ja kiehumalla ei mihinkään pääse, huokaisi syvään ja kävi istumaan. Sen jälkeen nousin rauhassa ylös, kävelin hiljakseen jäljelle päin ja odotin että Leevi itse löytää sen.

Löysihän Leevi, ja itsevarma tyyppi muuttui hetkessä hiippailijaksi! Veren haju oli taas tosi jännää, Leevi kyllä seurasi jälkeä mutta matalana ja häntä tosi alhaalla. Ja kaikkiin mahdollisiiin ääniin reagoi tosi herkästi. Ihan eri koira kuin tavallisesti. Yksi hukka tuli, sen Leevi löysi itse takaisin ja jäljen loppuun päästiin. Siankorva löytyi taas palkinnoksi, ja löytäjä oli ylpeä saaliistaan!

Kyllä meillä on fiksu koira!

Tänään päästiin viimeinkin Leevin kanssa sinne pentukurssille, pari ekaa kertaa meni ohi kun lasten menot ajoi ohi äidin...Nyt kuitenkin olimme paikalla, ja Leevi käyttäytyi oikein hienosti. Vaikka koko halliympäristö oli sille uutta, ei se paikkaa viitsinyt ihmetellä. Paikalla oli kuusi pentua, Leevi oli joukon nuorin, muut taisivat olla 7 kk iästä ylöspäin. Osa koirista haukkui, Leevikin pari kertaa yritti vinkua, mutta totesi sen pian turhaksi ja oli hienosti hiljaa. Se malttoi hienosti odottaa omaa vuoroaan. Kurssin vetäjä oli tehnyt meille lyhyen ihmettelyradan,jonka jokainen vuorollaan käveli läpi. Radalle oli laitettu ihmishahmo, maassa oli teltta jonka yli piti kävellä, avoin sateenvarjo ja lopussa kauko-ohjattava auto joka lähti liikkeelle kun pentu sitä lähestyi. Autoa Leevi hiukan ihmetteli, mutta totesi pian senkin vaarattomaksi ja kävi haistelemassa.

Teimme myös hiukan ohitusharjoituksia, vetäjä teki meille 1,5 m levyisen kujan jossa sitten aina kaksi koiraa tuli vastakkain. Koirat olivat keskellä, ohjaajat kauempana kujan reunalla. Leevillä ei ollut ongelmia tässä, saatiin oikein erikoiskehut hienosta kontaktista!

Pentukurssi kestää enää muutaman kerran, nyt olen ilmoittanut Leevin KHN:n tottelevaisuuskurssille, joka pidetään samassa hallissa.

Muitakin harjoituksia on jatkettu. Olen alkanut leikkiä Leevin kanssa narulelulla. Heittelen lelua, ja palautuksen jälkeen olen leikkinyt taisteluleikkiä Leevin kanssa. Palautuksiin on tullut huimasti vauhtia, kun Leevi odottaa että pääsee repimään narua. Ajatuksena on joskus myös tottelevaisuusliikkeissä siirtyä lelupalkkaan, jos sillä saisi vauhdikkaampia suorituksia. Nopeat palautukset ovat siirtyneet myös dameihin, eilen kokeilin aamulla tehdä pari heittoa damilla, ja meni tosi hyvin. Hienosti pikku koira istui odottamassa lupaa noutaa, ja vauhdilla palautti damin minulle! Eikä damin kanssa kuitenkaan yrittänyt mitään taisteluleikkejä.

Leevi on nyt ollut päivisin yksin, ilman suurempia tuhoja vielä. Aitaamme sen aina siirrettävillä porteilla eteiseen, mutta nyt Leevi on alkanut siirtää portit pois paikoiltaan päivän aikana. Ja menee sitten sohvalle nukkumaan, sohvat kun oikeasti ovat koiralta kiellettyjä alueita! Portit pitää varmaan kohta pultata seinään kiinni, kun pikkulabradori ei pysy niiden takana. Erikoista sinänsä, että miehen aikaisempi saksanpaimenkoirauros kyllä pysyi samojen porttien takana...
Muutenkin nyt Leevi hiukan kokeilee rajojaan, olisko sittenkin sallittua tulla sänkyyn nukkumaan? Ei ole, julmasti se aina työnnetään lattialle takaisin! Samoin sohvilta tulee äkkilähtö lattialle jos erehtyy menemään meidän kotona ollessa sinne.

pyykkipussijälki kokeiltu!

Olimme aamulla Pinnin kanssa lenkillä, sen jälkeen kokeilin tehdä Leeville Kelpon emännän neuvoman pyykkipussijäljen. Turvotetut nappulat oli mukana, pistin nappulat pussiin ja vedin metsässä kymmenisen metriä, ruoka jäi kannon taakse piiloon. Leevi autosta, ja vaati minulta malttia antaa sen ihan itse keksiä jäljen alku. Vaikka Leevi siis löysi sen nopeasti, teki kuitenkin itse mieli mennä siihen sohimaan. Onneksi oli Leena mukana pitämässä kuria!
Leevi jäljesti hienosti kaikki kymmenen metriä, ja onnellisena söi ruoan sitten lopussa. Tätä tehdään kyllä uudestaankin, oli kivaa ja helppoa!

pentutreffeillä

Olimme sunnuntaina Leevin kanssa kasvattajan luona pentutreffeillä. Leevin sisarukset olivat yhtä lukuunottamatta kaikki paikalla! Oli kiva nähdä miten sisarukset olivat kasvaneet. Leevi oli tosin kasvanut kaikkein eniten, se oli korkeampi kuin muut, ja muutenkin rotevampi. Kylkiluut sillä kyllä tuntuu ihan selvästi, joten ei sitä oikein lihavanakaan voi pitää. Onpahan vaan harteikas tyyppi!

Tottelevaisuusosuuteen tultiin vähän kesken, mutta hienosti Leevi silti onnistui keskittymään kontaktiharjoituksiin, sivulletuloon ja ruudun alkeisiin. Päivä oli kuuma, ja Leevi oli jo koko automatkan paininut takaluukussa veljensä Kelpon kanssa. Joten Leevi oli kaikkensa antanut kun päästiin nome-osuuteen, eikä se mennyt ihan nappiin. Pari noutoa tehtiin, kumpaakaan Leevi ei palauttanut suoraan minulle, vaan piti ensin juosta vähän karkuun (siis minun Leeviä). Sain kyllä paljon hyviä ohjeita; kunhan keli on sopiva kokeillaan tuulitreenejä. Ja varmaan muutan vähän käskytystä, tähän saakka Leeville on sanottu vapaa, kun se saa luvan lähteä tekemään kyseessä olevaa tehtävää. Se on kyllä mennyt ihan hyvin. Valmisteluista Leevi on aina tiennyt mitä on tulossa, eikä ole lähtenyt harhailemaan vaan "vapautunut" noutoon, namien etsintään tms. Mutta taidan kuitenkin ottaa omat käskyt käyttöön joka tehtävään.

Päivän iloisin yllätys oli Leevin suhtautuminen riistaan. Vähän pelkäsin että se riepottaa varikset rikki, mutta pienen miettimisen jälkeen otti variksen hienosi suuhun ja remmissä kantoi ympäriinsä. Lokkia Leevi haisteli, mutta suuhun ei sitä ottanut.

Eilisestä innostuneena aamulla taas treenattiin tokoa vähän. Tehtiin pientä seuraamisen alkua, Leevi perusasennossa sivulla ja tein käännöksiä paikallaan. Pikku koira osasi hienosti tulla aina uudestaan perusasentoon, nakit motivoivat kummasti! Kunhan ehdin, niin kokeilen myös Kelpon emännän neuvomaa "pyykkipussijälkeä", kuulosti kivalta ja ainakin koiralle palkitsevalta hommalta. Kiitos Kaisa ohjeesta!!

mökillä taas

Olimme taas pitkän viikonlopun mökillä, ja ekan päivän jälkeen kuumuuskin hieman helpotti. Päästiin Leevin kanssa harjoittelemaan hiukan enemmän.

Uitu on tietysti paljon, muutaman kerran tehtiin niin että heitin veteen lelun ja isäntä on sitten auttanut Leeville lelun suuhun. Näin tehtiin, koska en löytänyt kaupasta kunnon vesidamia, tämä minkä löysin on niin kevyt että Leevi ei saa sitä itse suuhun, se kelluu karkuun.Hienosti Leevi toi sen suoraan minulle, kun olin tarpeeksi rannassa vastassa. Sain lelun jopa suoraan käteen, ja ravistuskin tuli vasta luovutuksen jälkeen. Hyvä Leevi!

Muistiharjoituksia tehtiin myös. Vietiin yhdessä tennispallo vähän matkan päähän polulle, palattiin takaisin ja luvan saatuaan Leevi kävi hakemassa pallon. Se sujui monta kertaa viikonlopun aikana niin hienosti, että kerran kokeilin viedä pallot polulla molempiin suuntiin, ja nekin molemmat pysyivät hienosti Leevillä mielessä.

Maltti harjoitkset on kyllä Leevillä menneet hyvin perille. Se osaa hienosti istua paikallaan pitkiä aikoja kun piilottelen metsään dameja tai nameja. Ja vaikka takaisin tullessa järjestän sille vähän häiriötä, hyppelen tasajalkaa tai kävelen edestakaisin ohi, Leevi pysyy kuin tatti istumassa. Kerran tosiaan kokeilin sitäkin, että piilottelin Leevin nähden kolme damia metsään. Leevi löysi hienosti yhden! Loput hain minä, niin jäi hyvä maku hommasta. Malttiin liittyy myös rauhoittumisen opetteleminen, muutaman kerran teinkin niin että otin Leevin remmissä mukaan metsään ja meninkin vaan kannon nokkaan istuskelemaan. Teki ihan hyvää (meille molemmille!), ihan vaan olla ja opetella rauhoittumaan!

Tottelevaisuusharjoituksia on myös jatkettu, nyt on ollut työn alla seuraamisen alkeita (ruokakupin kanssa), sekä katsekontaktin pitäminen vähän pidemman aikaa sivulla ollessa. Välillä itseltä meinaa unohtua että treenaan alle 4 kk ikäisen pennun kanssa, niin hyvin Leevin kaiken hoksaa ja tekee mielellään kaiken mitä vaan keksin ehdottaa. Se on kuitenkin ihan vauva vielä, joudun jonkun verran jarruttelemaan omaa intoani että Leevi rukka ei uuvu minun innostukseni alle!