Varis

Tänään aamulla olimme metsässä poikien, Leevin ja Vivan kanssa lenkillä. Hetken päästä nuorempi lapsi huutaa että Leevi löysi linnun! Ja niinhän se löysi, maasta loukkaantuneen, ison variksen. Kovasti löydöstä koiraa kehuttiin, mutta sen verran se lintu liikkui että ei Leevi sitä suuhun uskaltanut ottaa. Ja ehkä parempi ettei ottanutkaan, olis voinut jäädä tulevaisuudessa kaikki riista ottamatta suuhun jos tämä nyt löydetty olin nokkaissut kipeästi.

Iltapäivällä sitten kotona pienisuuri noutaja sitten taas kunnostautui, tavallaan. Toiselta lapsukaiselta oli jäänyt leiväpala pöydälle, ja kohta ruskea koira hiippailee perässäni ja tuo sen pöydälle unohtuneen leivän minulle. En taaskaan voinut muuta kuin kehua; pöydältä varastettu, mutta kuitenkin minulle tuotu :). Varastamista kun en päässyt näkemään, niin siihen olis ollut aika myöhäistä enää puuttua kun leivänpala tuotiin purematta kuitenkin minulle.

Leevi parani!

Eilisen illan Leevi oli vielä aika väsynyt, mutta aamulla taas oma itsensä! Pihalla juoksi aivan entiseen malliin, edes kovan syömisen takia kasvanut maha ei vauhtia hidastanut! Päivällä käytiin vielä tarkistamassa maksa-arvot, kaikki labrat oli ihan ok joten selvittiin ihan sillä sokeritipalla ja kovalla syömisellä. Onneksi se oli yksinollessaan oksentanut varmaan suurimman osan niistä pastilleista, ainakin meidän keittiön penkki haisee nyt niin kalaöljylle että osa syödyistä herkuista on siinä.

Jätti-iso häkki on tilattu, kaveri kasvoi niin isoksi että ekana ostettuun häkkiin en voi sitä päiväksi jättää. Tämä häkki onkin sitten niin iso, että mahtuu ainoastaan olkkariin. Ei se ehkä kovin kaunis sisustuselementti ole, mutta pysyypä koira pois pahanteosta yksinollessaan!

Xylitolia

Leevi yritti sitten tänään päästä hengestään. Parin tunnin yksinolo päivällä, ja kaveri oli sinä aikana syönyt poikien xylitolipastillit, monivitamiinit ja kalaöljykapselit. Kalkkitabletit oli sentään jättänyt rauhaan. Siinä ohessa se oli myös pilkkonut pari tietosanakirjaa, ja maistellut joulutähteä (joka oli oikein nostettu ylös koiralta turvaan).

Ei ollut kovin lysti tulla kotiin ja nähdä tämä hävityksen kauhistus. Soitin samantien eläinlääkäriasemalle, vein pojat hoitoon ja koiran kanssa lääkärille. Sinne mentäessä koira oli hiukan väsyneen oloinen, mutta ihan omilla jaloillaan kulki kumminkin. Leevi laitettiin samantien sokeritippaan, otettiin liuta labroja ja syötettiin ruokaa ja sokeripaloja. Ekoissa labroissa ei näkynyt hälyttävää maksa-arvoissa eikä verensokerissa. Reilu tunnin tiputtelun jälkeen koirakin alkoi piristymään, niin että sitä oli jo hankala pidellä tippaletkun kantaman päässä. Sokeriarvotkin pysyivät kohdillaan.

Illaksi Leevi pääsi kotiin, tippa pidettiin vielä tassussa ja otin sokeriliuoksen mukaan kotiin. Sokerin mittasin tunnin välein, mutta se pysyi koko ajan yli viiden. Ja Leevin mielestä parasta kaikessa oli se, että ruokaa tuli puolen tunnin välein! Illan aikana sen maha kasvoi, ja reilu kilo tuli kolmessa tunnissa lisää painoa! Mennessä paino oli 29,5 ja äsken kun käytiin vielä tarkastuksessa niin painoa oli jo komeat 30.6. Näyttää siltä että säikähdyksellä päästiin, saa tästä lähtien alkaa viettää yksinoloaikansa häkissä. Pitää ostaa vielä isompi häkki, kaveri kasvoi vähän isommaksi kuin olin suunnitellut! Edelleen Leevi on aika väsynyt, ja voisin kuvitella että mahassa on hiukan kupliva olo.

Kai tämä yksinoloaktiivisuus kulkee käsi kädessä hyvän harrastuskoiran kanssa. Jotta koiraa on helppo motivoida treeneissä, on sillä tietysti oltava myös paljon energiaa. Ja yksinollessa se energiamäärä kasvaa sitten potenssiin tuhat, ja purkautuu sitten vähemmän mukavalla tavalla. Aamulla viimeksi olin taas niin tyytyväinen Leeviin. Ennen yksinloloa käytiin takapihalla vähän harjoittelemassa, juurikin liian voiman purkumielessä :). Aloitin tekemällä kolme markkeerausta, varmuuden vuoksi koira oli hihnassa sivulla. Vaan se pysyi hienosti paikallaan heiton ajan, lähti luvan saatuaan ja tuli yhtä kovaa takaisin dami suussa. Tauko on taas tässäkin kohtaa tehnyt hyvää, yli kuukauteen ei ole dameja taidettu käyttää.

Hallitreeniä

Tänään oltiin pitkästä aikaa taas hallissa treenaamassa. Olimme vuokranneet hallista puolet omaan käyttöön. Leevi olikin sitten oikein superhyvä tänään! Mietin vähän mitä kannattaa tehdä, kun kotona on pakkasten takia treenattu melkeinpä vain sisällä, eikä olohuone-eteinen reitillä esim. kovin pitkää seuraamista saa tehtyä mitenkään. Mutta tauolla seuraaminen olikin vain parantunut! Kontakti pysyi tosi hienosti, ja nyt saatiin jo vähän suoraa pätkää tehtyä. Luoksetulo on jo melkein valmis kokeita ajatellen, tänään Leevi tuli hienosti suoraan perusasentoon yhdellä käskyllä. Liikkeestä maahanmenoa ja seuraamista harjoiteltiin myös, ne tein tällä kertaa niin että peruutin itse edellä. Kotona olemme jo harjoitelleet myös seuraamisesta maahanmenoa ja seisomista, nyt vähän helpotin. Osan varatusta ajasta käytin ihan vaan rauhoittumiseen, sillä Leevillä oli nyt vähän minun mielestäni liiallista kontaktin hakua. Siis sitä että se koko ajan kulkee vierellä katsomassa silmiin ja toivoo jotain tehtävää itselleen. Itse en halua että koira on koko ajan valmiina ja pitää tiukkaa kontaktia aina kun ollaan kentällä. Haluan että se on rentona sen muun ajan, ja sitten kyllä täysillä mukana kun tehdään. Ja luulen, että liiallinen kontaktihakuisuus voi kostautua sitten metsällä. Jos Leevi koko ajan tiiviisti katselee minua kasvoihin, jää linnut kyllä varmasti näkemättä!

Lopussa kun oli hyvä mahdollisuus, kokeilin agilityesteistä putkea, pöytää, hyppyä ja puomia. Pöytä,hyppy ja puomi onnistui heti, putkeen menoa piti hetki miettiä.

Leevi on myös päässyt saunomisen makuun. Vanha noutajamme olivat aikoinaan molemmat intohimoisia saunojia. Joulun kunniaksi Leevikin sitten pääsi löylyihin. Leevi älysi saunomisen ihanuuden heti, ja pötkötti lauteilla nautinnollisesti. Vähän ajan päästä piti käskeä se pois, tuolla turkilla tulee aika äkkiä liian kuuma. Ja ihan kuten vanhat tädit aikoinaan, Leevikiään ei sietänyt kastumista löylyn jälkeen, vaan tepasteli inhoten märän kylppärin lattian poikki pois.

Leevillä on kaveri

Viikon ajan. Meillä on hoidossa keskiviikkona 9-v synttäreitä viettävä Viva. Leevi on tietysti jatkuvasta (leikki)seurasta aivan onnellinen. Ja hienosti Viva on jaksanut Leevin kanssa leikkiäkin. Vivalla on mukana aivan ihana, paksu patja. Ja Leevillä ei tietenkään ole samanlaista, joten patjalle käydään joka ilta kilpajuoksua. Joka siihen ekana ehtii itsensä tällätä, saa pitää luksuspaikan koko yön. Siitä patjalta Leevi ei Vivaa pois aja, vaikka ruokakupilla on täysin häikäilemätön! Tosin viime yönä kun Leevi oli ehtinyt patjalle, Viva korjasi tilanteen omaksi edukseen ja meni sohvalle nukkumaan. Ja sinnehän Leevillä ei ole asiaa, joten tavallaan Viva kuitenkin sitten voitti!

Ja ruokailu sitten. Onhan Leevi aina ahne ja nopea syömään, mutta nyt kun mukana on toinen koira, ahneus yltää aivan uusiin mittoihin! Leevi on aivan varma, että toisella on parempaa (ja enemmän) ruokaa. Niinpä se syö vähän omastaan, säntää Vivan kupille, syö sen, ja palaa takaisin omalleen. Ja on niin nopea, että vanhus ei ehdi reagoimaan mitenkään. Siis jos sen tekemiseen ei puutu. Niinpä sitten nykyään toinen koirista laitetaan oven taakse syömään, ja ruokarauha on sitten molemmille taattu.

Tämä ruoalla kilpailu on tavallaan myös hyödyllistä, luoksetuloon lenkillä tulee vielä lisää vahtia, kun pitää ehtiä ennen kaveria saamaan palkkaa. Leevillä on muutenkin nyt ruoan suhteen onnellinen aika, se liikkuu aika paljon, ja syvenevä lumihanki tekee liikunnasta vielä raskaampaa. Se on nyt ehkä vähän liiankin hoikassa kunnossa, joten olen hiukan nostanut ruokamäärää.

Linjaa

Leevin kanssa harjoittelen linjaa nykyään lenkillä. Korkeat lumivallit tien reunoilla varmistaa suoran etenemisen, joten se on koiralle aika helppoa. Lenkillä Leevi kulkee yleensä aina jossain edellä, joten on helppo jättää oma hanska tien varteen noudettavaksi (Leenalta taas opittua). Nyt olemme päässet jo 30-40m matkaan, Leevi tietää jo mitä tuleman pitää kun otan sen viereen istumaan ja osoitan kädelllä hanskan suuntaan. En tiedä kuinka kauas koira näkee, varsinkaan hämärässä mustaa hanskaa, joten en tiedä lähteekö se sokkona juoksemaan minne pyydetään, vai näkeekö se kohteen jo lähtiessään. Kovaa se kuitenkin menee, ja palauttaa hanskan yhtä kovalla vauhdilla mulle. Hanskaa se ei myöskään mäyhää kuten dameilla alkoi tapahtumaan. Hain nimittäin damipalautuksiin vauhtia, ja vauhdin myötä tuli myös levoton suu.

Damit onkin nyt talvitauolla, ajattelin pitää ne jemmassa ainakin noutoharjoituksista vähän aikaa. Jos oikein itseä polttelee, niin sitten korkeintaan pitoharjoituksia sisällä! Tehdään tokojuttuja, ja lasten toiveesta myös "sirkustemppuja". Pikkukakkosessa koirat nimittäin esitti kaikenlaisia hauskoja temppuja, ja Leevihän ei saa tietysti huonommaksi jäädä! Tosi nopeasti Leevi kyllä oppii kun palkka vaan on kohdillaan. Kierimisen se oppi yhdellä kerralla heti sen ohjelman jälkeen, nyt pitää tiedustella mikä temppu seuraavaksi on tilauksessa!

Tokojuttuja

Nyt talven ajan ajattelin keskittyä tokotreeneihin. Kerran viikossahan meillä on luksus-treenit Hausjärvellä hallissa, aika ihanaa treenata sisällä +10 asteen lämmössä. Ei olis tullut mieleenkään 20v sitten että tällaista ihanuutta on nykyään tarjolla, silloinhan ratsastusmaneesin myöhäisvuorot oli parasta mihin pääsi.

Paikallaolo on Leevillä kotona aika varma, sitä on harjoiteltu niin paljon omalla pihalla ruoka-annoksia heitellessä. Nyt pitää sitten harjoitella paikallaoloa porukassa, samoin kuin istumasta maahanmeno kaipaa vielä harjoitusta. Leevihän on tähän saakka mennyt aina maahan "hissinä", ja nyt sitten opetellaan vielä eri käsky istumasta maahan laskeutumiseen. Tätä onkin jo vähän aloitettu, kosketuskepin kanssa olen opettanut avo-luokan kaukokäskyjä ja idea alkaa olla Leevillä selvillä. Ensin kokeilin opettaa nakki kädessä, mutta se aiheutti turhaa kuumumista, kepin kanssa meininki on selvästi rauhallisempaa.

Luoksetulossa harjoituksia on myös vaikeutettu. Treeneissäkään Leevillä ei ole enää pitäjää, vaan sen pitää istua odottamassa käskyä. Samoin olen alkanut vaatimaan sivulle tuloa, eikä enää vaan suurinpiirtein minun luokse tuloa. Hyppyä (yhden laudan korkeudella!) ollaan harjoiteltu vasta yhden kerran, sen ajattelin muuten jättää suosiolla kevääseen kun saan pihalle oman esteen.

Seuraaminen teettääkin sitten eniten töitä. Paikallasiirtymiset on jo aika hyviä, niillä vaan ei alo-luokassa kovin pitkälle juhlita :) Nyt olen sitten alkanut treenaamaan myös suoraa seuraamista, mutta vasta olemme päässeet alle kymmenen askeleen matkoihin niin että seuraaminen on hyvää. Käskyn liittäminen seuraamiseen on myös vielä aika vaiheessa, mutta onhan tässä koko talvi aikaa vielä harjoitella.

Muuten Leevi voi nykyään erinomaisesti. Se liikkuu taas ihan puhtaasti, ja paljon! Tuntuu että kävelemällä sitä ei edes väsyneeksi saa. Se on myös selvästi omasta mielestään jo iso poika, sillä lenkeillä se on viimeisten viikkojen aikana selvästi laajentanut omaa liikkumistilaansa. Ennen se oli tiukasti mamman näköpiirissä koko ajan, mutta nykyään häviää kyllä välillä näkyvistä. Paitsi kun viime viikolla käytiin ihan vieraassa metsässä aamulenkillä. Menomatkalla Leevi piti tosi tarkkaan huolen että pysyn koko ajan näkyvillä, takastullessa kun maisemat oli jo tuttuja koira uskalsi liikkua jo omia polkujaan.

Meillä on muuten erinomainen tonttuvahti kotona. Leevillä on nyt alkanut jonkunlainen vahtimiskausi, se kuulee omiaan ja alkaa sitten tietysti haukkumaan. Tai sitten ne tontut todella on jo liikkeellä ja hiippailee katsomassa onko lapset (ja koira) kilttejä!

aamutreenit taas

Eilen aamulla ehdin taas ennen töihin menoa käydä vähän treenaamassa. Sunnuntaina olin nimittäin kuunteluoppilaana nome-kurssilla ja sain taas lisää intoa!
Ensin tein pari luoksetuloa niin, että dami oli matkalla ja Leevin piti luoksetullessaan napata se mukaan. Hienosti meni, ja molemmat kerrat dami palautui nopealla vauhdilla ja suoraan syliin! Sen jälkeen tein puun juurelle muistipaikan, vietiin dami yhdessä sinne ja sitten parinkymmenen metrin päästä lähetin Leevin hakemaan. Pari kertaa tehtiin näin, ja kolmannen sitten kokeilin niin, että vietiin dami taas siihen tuttuun paikkaan, sitten tehtiin pieni lenkki, ja lähetinkin vähän eri suunnasta damille. Hienosti lähti sinne minne pitikin, mutta palautukseen piti ensin kutsua ennen kuin lähti tulemaan. Sitten tuli kyllä hienosti.

Damit laitettiin pois ja pidettiin pieni tauko. Vaihdoin tennispalloihin, ja eka nouto tehtiin niin, että sai vasta käskystä lähteä noutoon. Taskussa oli toinen pallo, ja kun ensimmäinen oli suussa, heittelin toista palloa ilmaan Leevin nähden. Vilkkaasti palautui eka pallo minulle, ja palkkioksi sai sitten lähteä paukkunoutoon. Tätä tehtiin muutaman kerran. Hyvin meni.

Tuo syliin palauttamisen opettelu on tuonut mukanaan vähän epämiellyttäviä ja vaarallisiakin puolia. Tähän saakka Leevi ei ole juuri hyppinyt kun siitä ei ole palkittu. Nyt kun syliin nousemisesta on alkanut tulemaan kehuja, se todella tulee syliin ja kovalla vauhdilla. Varoittamatta. Nyt sitten Leevin "tilillä" on näiden muiden kotona tehtyjen tuhojen lisäksi myös yksi rikottu polvi. Siis ihmisen. Pihalla isäntä oli kyykyssä, lapsi jotenkin siinä sylissä. No, Leevi otti jostain hurjan vauhdin ja säntäsi myös syliin. Niin että kuonolla tökkäsi suoraan isännän silmään, joka sitten tietysti vaistomaisesti kääntyi (lapsi sylissä edelleen) niin että toinen polvi vääntyi. Jep, huomenna magneettikuvaan ja sitten kuullaan mikä meni rikki. Toivottavasti ei mitään pahempaa!

Pitää alkaa kehumaan vain noudettavan kanssa syliin tulemisesta, silloin siihen ainakin on valmistautunut. Nämä muut syliin tulot pitää saada karsittua pois ennen kuin lääkärilaskut kasvaa liian suuriksi. 25 kiloa vauhdilla suoraan kasvoille ei ole kovin miellytävää muutenkaan.

Tokojuttuja ollaan myös treenattu, ajatuksena olis keväällä käydä ainakin yksi möllitoko kokeilemassa. Muistaako joku, saako tokossa edelleen luoksetulossa (ja noudossakin) sanoa ensin koiran nimen ja sitten käskyn?

Suomalainen sukannnoutaja

Luulimme että meille on tullut labradorinnoutaja, mutta meillä asuukin suomalainen sukannoutaja. Kaikki sukat käy: villasukat, hikisukat, kaapista tai pyykkinarulta noudetut puhtaat sukat. Sukan omistajalla ei ole väliä, pääasia että on sukka suussa. Pieni sukannoutaja ylittää isoja esteitä jotta saa tehtävän hoidettua :) Tätä ominaisuutta olen sitten käyttänyt hyödyksi tähän palautusten syliin saamiseksi.

Koska Leevi jo muutenkin tulee ylpeänä "löytämiään" sukkia esittelemään, olen sitten nykyään käynyt lattialla polvilleen, ja pyytänyt tuomaan sukan vielä vähän lähemmäs. Toimii hyvin, koira kiipeää polvien päälle seisomaan, ja tarjoaa sukan mielellään minun suuhun asti. Ei aina niin miellyttävää, jos sukka on käyty kaivamassa isännän treenikassista treenien jälkeen... Jos koira osaisi hymyillä, niin Leevi hymyilisi. Niin mairea sen ilme on, ja häntä heiluttaa koko koiraa. Samalla tulee sitä fysioterapeutin suosittelemaa tasapainoharjoittelua, kun etujalat on siinä polvien päällä.

aamutreenit

Tänään ehdittiin sitten aamulla ennen töihin menoa vähän harjoittelemaan.Ensin tehtiin pieni lenkki metsässs, ja sitten metsätiellä harjoiteltiin iloisia palautuksia. Tai siis minä harjoittelin, kun on syntymätosikko, on vaikea heittäytyä riemuitsemaan täysillä vaikka koira olisi kuinka hieno :)

Tein niin, että kävelin tietä pitkin, ja aina tulosuuntaan heitin yhden damin (Leevi sai lähteä ihan paukkuna kaikkiin). Kun Leevi lähti hakemaan heitettyä damia, kävelin hiljakseen tietä eteenpäin. Kun koira oli saanut damin suuhun, pillitin ja heittäydyin itse maahan istumaan ja välilä myös makaamaan ja kierimään. Koira hiukan hämmästyi emännän toimia, mutta kyllä se ainakin kovin iloisena tuli katsomaan mikä sille nyt on tullut! Tällä maassa pyörimisellä ja hirmuisella kehumisella sain damit sitten välillä jo syliin asti! Hyvä Leevi ja hyvä minä!

Koska tosikko tyyppi halua harjoitella myös ihan oikeasti ;), tein vähän tottisjuttuja pienen lepotauon jälkeen. Ideana oli harjoitella luoksetuloa liikkeenä. Jätin koiran istumaan, ja kävin kolmeen kertaan ensinvaan poistumassa ja palaamassa palkitsemaan. Viimeisellä kerralla sitten vasta kutsuin ja hienosti Leevi tuli! Tällä yritän estää sen ettei Leevi ala ennakoimaan luoksetulokutsua. Tehtiin myös hiukan liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Niissä käytän vielä tosi paljon keholla ja kädelä ohjausta, ajan kanssa pitäisi niistäkin päästä eroon.

Eilen muuten Leevilä kävi fysioterapeuttikin. Etukyynäristä otetuissa röntgen- eikä ct-kuvissa löytynyt mitään ontumista selittävää. Nythän ontuminen on jo loppunut, fyssari kävi katsomassa Leevin liikkeet, venytteli vähän ja antoi tosi hyvät kotiohjeet varovaiseen venyttelyyn ja koordinaation harjoitteluun. Leevi on kasvanut kovaa vauhtia, eikä lihashallinta ja tasapaino ole pysynyt ihan kasvuvauhdin perässä. Nyt sitten tasapainoillaan kotona muun tekemisen lisäksi! Leevi muuten osasi hyvin rentoutua eilisen käsittelyn aikana, ja jäi autuaana nukkumaan sen jälkeen. Opin itsekin paljon katselemalla ja kuuntelemalla. Ei olis varmaan huono idea ihan hyvin liikkuvallekin koiralle ja omistajalle käydä kokeilemassa!

Nome-treenit

Tänään pääsimme pitkästä aikaa porukalla treenaamaan. Kouluttajaksi meille oli lupautunut Leena, jonka Pinni-koira on toiminut Leevin esikuvana. Mukana oppilaina olivat Leevin kaveri Rölli sekä veljet Kelpo ja Manu. Oli oikein antoisa treenipäivä. Kaikki koirat oli taitavia, ja ohjaajille jäi varmasti jotain uutta mieleen.

Koulutus aloitettiin rauhoittumisella. Emännät istuskelivat retkijakkaroilla, ja pikku koirien ainoa tehtävä oli olla rauhassa siinä vieressä. Samalla kuuntelimme Leenan alustusta päivän ohjelmasta. Melkein puoli tuntia juteltiin, kunnes jokainen innokas oppilas oli rauhoittunut. Seuraavaksi tehtiin seuraamisharjoitus, muut koirat olivat edelleen omilla paikoillaan, yksitellen tehtävänä oli kiertää muiden koirien ympärillä ilman että kukaan sen reagoi toisen liikkeisiin. Tehtävä tehtiin vähän vaikeammin kuin toko-koulutuksessa, sillä nyt ei ollutkaan tarkoitus pitää kontaktia, vaan koiran piti osata kulkea sivulla ilman makupaloja ja kontaktin jatkuvaa ylläpitoa. Leevi suoriutui hommasta hienosti!

Luoksetulo tehtiin ryhmästä poispäin, yksi koira kerrallaan jäi istumaan paikalleen ja kutsusta piti tulla luokse. Tämän jälkeen siirryttiin metsätielle harjoittelemaan dameilla. Kaikki damiharjoitukset tehtiin viemällä dami, yhtään damia ei heitetty "kuumien koirien" välttämiseksi. Ensin tehtiin ihan lyhyt "perusnouto". Sen jälkeen koiran kanssa vietiin dami tielle, ja käveltiin koiran kanssa lyhyt matka vielä eteenpäin. Koira jäi paikalleen istumaan, ohjaaja käveli takaisin päin damin ohi jonkun matkaa ja kutsui koiran luokseen. Tarkoitus oli koiran poimia dami siitä matkalta mukaan. Viimeisenä tehtiin vielä lyhyt linjaharjoitus. Leevi toimi kaikissa tehtävissä ihan hienosti. Palautetta tuli siitä, että pitäisi saada palautuksiin vielä vähän lisää iloisuutta. Leevi kyllä palauttaa damit, mutta lähinnä sen takia että niin kuuluu tehdä, ja sillä saadaan mamma tyytyväiseksi. Ei sen takia että damin palautus olisi maailman hauskin homma! Tästä on tullut ohjetta ennenkin, mutta pitää petrata vielä lisää. Kuten melkein aina koulutuksissa, ohjaaja oppi taas paljon ja koirakin on väsynyt mutta varmasti onnellinen!

Kamerakin oli kyllä mukana, mutta ensimmäistäkään kuvaa en muistanut ottaa! Kiitokset Leenalle, ja otetaan uusiksi vähän ajan päästä!

ENSILUMI!!!

Pari kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

damivaihtokauppaa

Eilen ehdittiin aamulla ennen töihin menoa treenaamaan. Kävin taas matkalla autosta heittelemässä damit maastoon. Pieni (tai oikeastaan jo iso) ruskea noutaja kyllä selvästi autosta ilmaisi näkevänsä mitä aarteita sinne heittelen. Äkkiä se kyllä taas rauhoittui kun lähdin ajamaan eteenpäin, ja autosta ulos tuli ihan rauhallinen koira.

Hiljalleen kävelimme dameille päin, oli kiva nähdä että ensimmäisen löytymisen jälkeen Leevi alkoi itsekseen hakea seuraavia. Kaikki damit luovutettiin minulle hienosti. 4 ensimmäistä löytyi tosi nopeasti ja helposti, sitten metsätietä ajanut auto sekoittin koiran ajatukset ja piti hetki istuskella ennen kuin annoin luvan taas lähteä. Meni tosi hienosti ainakin omasta mielestä. Sitä mietin, että onko parempi näinkin nuorella pitää hakualue pienenä että varmasti onnistuu? Vai laajentaa nyt jo aluetta vähitellen ettei tule tavaksi pyöriä liian lähellä?

Viimeisen damin annoin Leevin pitää, se sai lähteä kantamaan sitä autolle päin. Muut damit kulki kassissa, paitsi yhden vaihtarin pidin itselläni, ja matkalla aina välillä kutsuin koiran luokse, sain Leeviltä damin ja annoin omani Leeville. Loppumatkasta tyyppi jo kävi tarjoilemassa omaansa vaihtokauppaa varten.

Illalla vielä tehtiin vähän tottisharjoituksia kotona. Ihan maahanmenoa, seisomista ja seuraamisen alkeita.

manu kylässä

Leevin veli Manu kävi sunnuntaina kylässä, ja veljekset ottivat ilon leikkiseurasta!

tapaturma vaikeuttaa treenaamista

Leevillä repesi perjantaina takatassusta yksi kynsi, aika siististi mutta kuitenkin niin että kävimme lauantai-aamuna eläinlääkärillä rauhoituksessa putsaamassa kynnen ja siistimässä revenneen kohdan. Takaisin kotiin tultiin tassusiteen ja antibioottikuurin kanssa. Tassu side pysyi ekan illan, sitten jouduin jo tekemään uuden. Ja fiksu koira oli hiljaa paikallaan kun emäntä putsasi kynttä ja sitoi uudestaan. Pakko on ihmetellä koiran jatkuvaa iloisuutta, luulisi että se revennyt kynsi jonkun verran sattuu, mutta Leevi on uskollisesti aina yhtä hyvällä tuulella. Sillä on oltava korkea kipukynnys, sillä ei se edes varo "kipeää" tassua.

Nyt on sitten lepo vieläkin totaalisempaa! Ja siinä onkin sitten haastetta, pitää puolivuotias hyväntuulinen koira hiljaa paikallaan, tassua parantelemassa... Leevi onkin siirtynyt kokonaan "ulkoruokintaan", tassuun laitetaan lasten kurarukkanen, ja kaikki päivän ruoat Leevi etsii nurmikolta. Siinä saa edes vähän ajan kulumaan ja aivot väsymään. Se on vaan Leeville jo niin tuttua puuhaa, että jotain muutakin ajanvietettä pitäisi keksiä. Tänään aloin sitten opettaa sille suuntia, ensin makupaloilla ja sitten kokeilin pallollakin. Sisällä ei saa kovaa vauhtia pallon kanssa kiihdytettyä, joten se lienee ihan sopivaa puuhaa.

Laitoin Leevin keskelle lattiaa istumaan, ja vein sen molemmille puolille joko ruokanappulan tai sitten sen pallon. Itse menin koiran eteen polvilleen, ja käsimerkillä sekä oikea/vasen käskyllä koira lähti heti ekasta kerrasta oikeaan suuntaan! Käskysana ei tietysti koiralle mitään vielä sano, mutta elekieltä se osaa näköjään hienosti lukea.

Kaikki talon tyhjät pahvipakkaukset on myös hyötykäytetty Leevin repimis-kohteina. Ja puruluita on lattiat tulvillaan. Hyviä aktivointi/koiranväsytysvinkkeja otetaan vastaan!

Kelpo-veli kylässä

Tänään kävi Leevin veli Kelpo treenaamassa meidän kanssa. Leikkimään ja riehumaan ei poikia yhtään päästetty, sillä Leevillä on parin viikon riehuntakielto. Se on liikkunut edestä hiukan epäpuhtaasti jonkun aikaa. Viime viikolla käytiin kuvissa, ja kuvattiinkin sitten kaikki isot nivelet varmuuden vuoksi. Missään nivelessä ei vikaa kuvissa näkynyt, ja nyt sitten kokeillaan josko lepo ja rauhallisempi elämä helpottaisi.

Leeville kävin taas etukäteen viemässä damit (5) metsään piiloon, ja hienosti Leevi löysikin kolme ensimmäistä. Jotenkin se vaikutti vähän väsyneeltä, joten jätin Leevin Kaisan kanssa tielle odottamaan ja hain itse yhden. Viimeistä piti sitten etsiä Leevin kanssa yhdessä kun en itse meinannut löytää.

Olin myös sulattanut pakastimesta yhden lokin pojille tutkittavaksi, ensin Kelpo pääsi tekemään tuttavuutta ja sitten Leevi. Leevi ottikin lokin ihan hienosti suuhun, ja kantoi pitkin tietä polleana. Ihan mielellään se ei aarteestaan luopunut, mutta sovussa siitäkin selvittiin. Seuraavan kerran taidan kokeilla riistaa vasta keväällä, sen verran innokkasti se riistan suuhun ottaa.

Oli kiva nähdä Leevin (pikku)veli, harmi että tällä kertaa pojat ei päässeet leikkimään. Leevi todellakin kokonsa puolesta on Kelpolle isoveli, sillä se on selvästi veljeänsä isompi. Pää on molemmilla saman näköinen, ja luonteetkin aika samanlaiset.

Kotona olemme jatkaneet tottisharjoituksia. Seuraaminen on aika hyvällä mallilla. Olen harjoitellut sitä perusasennon siirtämisellä, yhden askeleen kerrallaan olen liikkunut eteen tai kääntynyt paikallaan, ja hienosti Leevi tulee aina sivulle perusasentoon. Nyt päästään jo muutama askel, ja kontakti säilyy hyvin koko ajan. Paikallaolo harjoitukset on myös edistyneet. Leevihän edelleen joutuu etsimään osan ruoastaan takapihan nurmikolta, ja siinä samalla tulee myös harjoiteltua paikallaoloa. Koira jää istumaan, makaamaan tai nykyään myös seisomaan paikalleen, kun minä heittelen nappulat nurmikolle. Idea on Leevillä aika selvä, hyvin se malttaa odottaa että palaan takaisin ja päästän sen etsimään.

Tänään käytiin taas Leevin kanssa metsässä ja pellolla treenaamassa dameilla. Matkalla kävin heittelemässä damit metsään, tällä kertaa yritin laittaa ne niin, että Leevi ei pääse vaihtamaan kertaakaan. Heittelin damit puolikaaren muotoiselle linjalle kahden metsätien väliin, välimatkaa oli nyt selvästi enemmän kuin viimeksi.

Sitten ajeltiin koiran kanssa rantaan asti, ja Leevillä oli kyllä hyvin muistissa mitä se oli auton ikkunasta nähnyt metsään heitettävän. Itse kävelin tiellä, ja Leevin teki omatoimista hakua siellä metsässä. Ajatuksena oli se, että kun tullaan vähitellen sinne damialueelle päin, Leevi löytäisi väkisinkin vain yhden kerrallaan eikä havaitse useampaa samaan aikaan. Ja se onnistui juuri niin kuin olin suunnitellut!!! Leevi löysi hienosti neljä damia, toi jokaisen yksitellen hienosti sinne tielle, ja sitten lähti itsekseen ilman ohjausta hakemaan uutta. Neljä annoin sen hakea, viidennenkin se selvästi haistoi sieltä tieltä mutta käskin tielle istumaan ja odottamaan ja hain viimeisen itse.

Sen jälkeen käveltiin vielä läheiselle pellolle, ja tein vielä Leeville yhden parinkymenen metrin pituisen linjan. Yhdessä vietiin dami pellolle, ja vauhdilla lähti pieni noutaja juoksemaan suoraan eteenpäin. Tämän jälkeen Leevi sai vielä palkinnoksi pari paukkunoutoa jotta palautukset pysyisivät vauhdikkaina. Itselläni olisi ollut vielä ideoita ja intoa vaikka minkälaisiin harjoituiksiin, mutta joku pieni järjen ääni kuitenkin sai lopettamaan ajoissa ja onnistumiseen :)

meillä asuu noutaja

Söin eilen illalla jogurttia, ja unohdin purkin lusikoineen päivineen olohuoneen pöydälle. Lähdin ihan toiseen päähän taloa muihin hommiin, kun vähän ajan päästä pieni ruskea hiippaili perässä. Ilme kertoi että "unohtuiko sulta jotain", ja suussa koiralla oli se unohtamani jogurttipurkki, purkin sisällä sinne laittamani kansi ja lusikka hyvässä järjestyksessä. Leevi ei ollut matkalla edes nuollut purkkia puhtaaksi, vaan toi se suoraan mulle!
No joo, pöydältä ei tietysti saisi ottaa, mutta muuten teko oli hieno. Joten kehuin sitten vuolaasti pikku noutajaa, ja vaihdoin purkin Leevin omaan ruokaan.

Muuten pidetään noutoharjoituksissa vähän taukoa. Maanantaina lähti kolme kulmahammasta, ja ikenet on sen verran turvoksissa että suu on varmaan vähän kipeä.

harjoituksia

Kuvassa Leevi Pinnin kanssa mökkisaaressa. Oli mukava viikonloppu, Pinni jaksoi ihailtavan pitkämielisesti leikkiä nuoren ja innokkaan kaverin kanssa. Mutta oli meillä sitten viikonlopun jälkeen aika väsynyt nuori mies!

Tänään kävin Leevin kanssa metsässä treenaamassa kun oli sopivan tuulinen keli. Leevin odottaessa autossa, vein viisi damia metsään. Aika pienelle alueelle, niin että pikku koira varmasti löytää! Sitten vain mentiin kävelemään siihen alueelle mihin damit oli tiputeltu, ja äkkiä Leevi löysi kaikki. En mitenkään käskenyt sitä etsimään, vaan tavallaan vahingossa osuttiin damirikkaalle alueelle. Leevi oli tosi hieno, palauttikin kaikki damit mulle hienosti. Minä laitoin ne ehkä vähän liian lähelle toisiaan, ja kerran Leevi ehti vaihtaa. Tähän osaan sitten ensi kerralla kiinnittää huomiota ettei tule tavaksi. Nyt en viitsinyt siihen puuttua, pääasia että löydetyt damit tuli kaikki mulle.

Kun viimeinenkin oli löytynyt, tein muutamia paukkuheittoja, niin että palautuksiin tulisi vauhtia. Kun Leevi oli nostanut hakemansa damin suuhun, aloin esitellä mulla olevaa "vielä parempaa" damia. Hyvällä laukka-vauhdilla palautui damit. Viimeisen damin vaihdoin sitten palloon. Hyvin huomasi,että vaikka kyseessä on rotutyypillisesti ahne koira, ei makupalat olleet vaihdossa niin kovaa valuuttaa kuin toinen dami. Tätä vaihtodami juttua oltiin tehty jo kotona, Emman ohjeesta, ja hyvin tuntui toimivan. Leevi nimittäin kotona harjoitellessa palautti kaikki muut jutut vauhdilla, mutta dameja jäi hautomaan mielellään vähän matkaan päähän. Mutta nyt siis toimi hienosti!

Kotona olemme korjailleet dami otetta, Leevi on helposti ottanut päästä kiinni ja vähän roikottanut. Ensin tein vain kantoharjoituksia, ja sitten kokeilin naksutinta. Se toimikin aika hyvin, kun dami oli oikein suussa, tuli naksu ja nakki. Vähitellen päästiin jo monen sekunnin pitoaikoihin, ja vähitellen se myös itse nosti sen maasta oikein päin.

Takapihalla olemme myös aloittaneet linjalle lähetys harjoitukset. Ruokakupin voimalla! Pihalla on päästy jo parinkymmene metrin matkaan, jopa niin että vien kupin pihalle Leeviltä salaa. Sikäli kun se salaa labradorilta onnistuu... Muutaman kerran on käynyt lenkillä niin hyvä tuuri, että olen kauempaa nähnyt fasaanin piilottelevan nurmikolla ilman että Leevin on huomannut. Hiljaa on hiivitty lähelle, ja koira eteen-käskyllä ajamaan fasaani liikkeelle.
Tänään sitten damihommien jälkeen otin vielä pallon mukaan lenkille. Leeviltä salaa jätin pallon metsätielle, ja vähän matkan päästä lähetin koiran pallolle. Toimi aika hyvin, matkaa ei kyllä ollut kuin 10-15 metriä

uimakoulussa

Leevi kävi tänään Röllin kanssa Hyvinkään koirakylpylässä pentujen uimakoulussa. Mukana oli myös yksi nuorempi bordecollietyttö. Kaikille puettiin pelastusliivit päälle, niissä kun on kätevä kahva josta uimaopettaja pentuja altaaseen nosti.

Vapaaehtoisesti Leevi ei altaaseen kertaakan mennyt, joka kerta piti liivien kahvasta opettajan vähän avittaa. Mutta kun altaaseen saakka päästiin, uimavauhti oli kova! Koirat uivat yksitellen ja parittain, ensin allasta päästä päähän ja sitten koko kierroksen ympäri. Viimeisen kierroksen sai sitten jo uida ilman liivejäkin. Kivaa oli, varmaan mennään uudestaankin!

nakkiansa

Aamulla olimme Leevin kanssa taas pentukurssilla. Aiheena oli nakeista kieltäytyminen, kouluttaja jätti kasan nakkeja keskellä kenttää , ja siitä sitten piti koko pentujoukon kävellä jonossa ohi. Koskematta nakkeihin! Meillä meni ihmeen hyvin, ekalla kierroksella Leevi ei edes tajunnut koko nakkiansaa, kun tuijotteli minua niin tiiviisti. Seuraavilla kerroilla hidastin vähän kasan viereen, ja hienosti pikku koira jätti käskystä nakit syömättä.

Seuraava tehtävä oli vielä vähän haastavampi, koiran piti pysyä vierellä perusasennossa kun kouluttaja heitteli nakin paloja koiran eteen. Tässä helpotin kyllä sen verran että olin itse kyykyssä Leevin vieressä kun nakit lentelivät kohti. Paria ensimmäistä Leevi yritti tavoitella, sitten se älysi että se ei ole sallittua. Palkinnoksi hienosta luopumisesta tuli sitten lihapullaa taskusta!

Illalla piti sitten tehdä vielä lyhyt jälki Leeville. Tällä kertaa en mennyt metsään, vaan tein sen naapurin pihalle :)Ajattelin jos Leevi olisi rohkeampi kun on ihan tuttu ympäristö, ja se onnistui. Nyt Leevi ei ollut yhtään normaalia arempi, kuten viimeksi metsässä. Jälki oli pari tuntia vanha, ja Leevi jäljesti mielestäni hienosti koko matkan. Lopusta löytyi sitten ruokakuppi. Leevi oli selvästi älynnyt idean, kuono pysyi maassa koko ajan, ja nuuskutus oli kova. En tiedä kuinka paljon veren haju leviää tyynellä säällä parissa tunnissa, mutta Leevin haistelema alue oli pari metriä leveä, se ei siis mennyt viivasuoraan eteenpäin, vaan ennemminkin siksakkia.

Eilen olimme illalla myös Pinnin kanssa kyyhkysmetsällä, paljon kyllä nähtiin, mutta yksikään ei tullut tarpeeksi lähelle. Tulipa koirille rauhoittumisharjoitusta! Leevillä onkin ollut viikonloppuna paljon ohjelmaa, nyt pitää antaa pentukoiralle pari päivää aikaa miettiä oppimaansa.

Kotoa poistuminen...

... aiheuttaa nykyään enemmän työtä. Ei riitä että aamuisin organisoi itsensä ja lapset määräajassa liikkeelle (ja siinäkin on jo hommaa ihan riittävästi). Nykyään pitää oman toimen ohella järjestää myös koti Leevi-turvalliseksi!

Homma alkaa kaikkien mahdollisten ovien sulkemisella. Sen jälkeen solmin lahjapaperinarulla kaikkien kaappien ovien vetimet toisiinsa kiinni, erityisesti roskiskaapin :) Sitten tyhjennän keittiön pöydältä kaiken vaarallisen, raahaan portin olohuoneen ovelle. Porttikomeus viimeistellään vielä arkulla, joka laitetaan portin eteen. Muuten Leevi avaa portin. Näin Leevin pitäisi pysyä keittiö-eteinen akselilla. Koska tarmoa riittää pitkin päivää, haen vielä ulkopakastimesta koiralle ison naudanluun viihdykkeeksi. Näillä valmisteluilla tuhot ovat pysyneet vielä aika pienenä; revittyjä lehtiä ja ulos raahattuja sohvatyynyjä, yksi purtu modeemin johto ja uimalasit. Kenkiä löytyy välillä mistä sattuu, erityisesti suosiossa on ratsastuskengät!

etäpalkkaa ja verijälkeä

Olen Leevin kanssa alkanut harjoittelemaan etäpalkan käyttöä. Etäpalkkana on ruokakuppi, joka saa kummasti aikaan pientä kiihkoa labradorissa! Kuppi kauemmaksi odottelemaan, ja koira hommiin. Aluksi olen pyytänyt ihan vaan sivulletuloa ja hyvää kontaktia. Se sujuu jo hienosti joten vähän ajan päästä tulee sitten pari liikettä ennen palkkaa. Vaatii hurjasti mielenhallintaa pikkukoiralta tulla ihan toiseen suuntaan kupilta, ja vielä pitää kontaktia ohjaajaan kun ruoka tuoksuu niin kutsuvasti!

Tänään olimme aamulla Röllin kanssa ensin vähän varista kantamassa metsässä, ja sen jälkeen teimme vielä lyhyet verijäljet koirille. Leevi otti variksen hienosti suuhun, ja kantoi sitä metsätiellä polleana edestakaisin. Variksen jälkeen pistin Leevin autoon odottamaan, ja Röllikin pääsi tutustumaan varikseen. Kun hain Leevin autosta jäljelle, se kävikin kunnolla kierroksilla. Niinpä annettiin jäljen vanheta jonkun aikaa, ja istuskelin tiellä odottamassa pikku koiran rauhoittumista. Aika äkkiä otus tajusi että vinkumalla ja kiehumalla ei mihinkään pääse, huokaisi syvään ja kävi istumaan. Sen jälkeen nousin rauhassa ylös, kävelin hiljakseen jäljelle päin ja odotin että Leevi itse löytää sen.

Löysihän Leevi, ja itsevarma tyyppi muuttui hetkessä hiippailijaksi! Veren haju oli taas tosi jännää, Leevi kyllä seurasi jälkeä mutta matalana ja häntä tosi alhaalla. Ja kaikkiin mahdollisiiin ääniin reagoi tosi herkästi. Ihan eri koira kuin tavallisesti. Yksi hukka tuli, sen Leevi löysi itse takaisin ja jäljen loppuun päästiin. Siankorva löytyi taas palkinnoksi, ja löytäjä oli ylpeä saaliistaan!

Kyllä meillä on fiksu koira!

Tänään päästiin viimeinkin Leevin kanssa sinne pentukurssille, pari ekaa kertaa meni ohi kun lasten menot ajoi ohi äidin...Nyt kuitenkin olimme paikalla, ja Leevi käyttäytyi oikein hienosti. Vaikka koko halliympäristö oli sille uutta, ei se paikkaa viitsinyt ihmetellä. Paikalla oli kuusi pentua, Leevi oli joukon nuorin, muut taisivat olla 7 kk iästä ylöspäin. Osa koirista haukkui, Leevikin pari kertaa yritti vinkua, mutta totesi sen pian turhaksi ja oli hienosti hiljaa. Se malttoi hienosti odottaa omaa vuoroaan. Kurssin vetäjä oli tehnyt meille lyhyen ihmettelyradan,jonka jokainen vuorollaan käveli läpi. Radalle oli laitettu ihmishahmo, maassa oli teltta jonka yli piti kävellä, avoin sateenvarjo ja lopussa kauko-ohjattava auto joka lähti liikkeelle kun pentu sitä lähestyi. Autoa Leevi hiukan ihmetteli, mutta totesi pian senkin vaarattomaksi ja kävi haistelemassa.

Teimme myös hiukan ohitusharjoituksia, vetäjä teki meille 1,5 m levyisen kujan jossa sitten aina kaksi koiraa tuli vastakkain. Koirat olivat keskellä, ohjaajat kauempana kujan reunalla. Leevillä ei ollut ongelmia tässä, saatiin oikein erikoiskehut hienosta kontaktista!

Pentukurssi kestää enää muutaman kerran, nyt olen ilmoittanut Leevin KHN:n tottelevaisuuskurssille, joka pidetään samassa hallissa.

Muitakin harjoituksia on jatkettu. Olen alkanut leikkiä Leevin kanssa narulelulla. Heittelen lelua, ja palautuksen jälkeen olen leikkinyt taisteluleikkiä Leevin kanssa. Palautuksiin on tullut huimasti vauhtia, kun Leevi odottaa että pääsee repimään narua. Ajatuksena on joskus myös tottelevaisuusliikkeissä siirtyä lelupalkkaan, jos sillä saisi vauhdikkaampia suorituksia. Nopeat palautukset ovat siirtyneet myös dameihin, eilen kokeilin aamulla tehdä pari heittoa damilla, ja meni tosi hyvin. Hienosti pikku koira istui odottamassa lupaa noutaa, ja vauhdilla palautti damin minulle! Eikä damin kanssa kuitenkaan yrittänyt mitään taisteluleikkejä.

Leevi on nyt ollut päivisin yksin, ilman suurempia tuhoja vielä. Aitaamme sen aina siirrettävillä porteilla eteiseen, mutta nyt Leevi on alkanut siirtää portit pois paikoiltaan päivän aikana. Ja menee sitten sohvalle nukkumaan, sohvat kun oikeasti ovat koiralta kiellettyjä alueita! Portit pitää varmaan kohta pultata seinään kiinni, kun pikkulabradori ei pysy niiden takana. Erikoista sinänsä, että miehen aikaisempi saksanpaimenkoirauros kyllä pysyi samojen porttien takana...
Muutenkin nyt Leevi hiukan kokeilee rajojaan, olisko sittenkin sallittua tulla sänkyyn nukkumaan? Ei ole, julmasti se aina työnnetään lattialle takaisin! Samoin sohvilta tulee äkkilähtö lattialle jos erehtyy menemään meidän kotona ollessa sinne.

pyykkipussijälki kokeiltu!

Olimme aamulla Pinnin kanssa lenkillä, sen jälkeen kokeilin tehdä Leeville Kelpon emännän neuvoman pyykkipussijäljen. Turvotetut nappulat oli mukana, pistin nappulat pussiin ja vedin metsässä kymmenisen metriä, ruoka jäi kannon taakse piiloon. Leevi autosta, ja vaati minulta malttia antaa sen ihan itse keksiä jäljen alku. Vaikka Leevi siis löysi sen nopeasti, teki kuitenkin itse mieli mennä siihen sohimaan. Onneksi oli Leena mukana pitämässä kuria!
Leevi jäljesti hienosti kaikki kymmenen metriä, ja onnellisena söi ruoan sitten lopussa. Tätä tehdään kyllä uudestaankin, oli kivaa ja helppoa!

pentutreffeillä

Olimme sunnuntaina Leevin kanssa kasvattajan luona pentutreffeillä. Leevin sisarukset olivat yhtä lukuunottamatta kaikki paikalla! Oli kiva nähdä miten sisarukset olivat kasvaneet. Leevi oli tosin kasvanut kaikkein eniten, se oli korkeampi kuin muut, ja muutenkin rotevampi. Kylkiluut sillä kyllä tuntuu ihan selvästi, joten ei sitä oikein lihavanakaan voi pitää. Onpahan vaan harteikas tyyppi!

Tottelevaisuusosuuteen tultiin vähän kesken, mutta hienosti Leevi silti onnistui keskittymään kontaktiharjoituksiin, sivulletuloon ja ruudun alkeisiin. Päivä oli kuuma, ja Leevi oli jo koko automatkan paininut takaluukussa veljensä Kelpon kanssa. Joten Leevi oli kaikkensa antanut kun päästiin nome-osuuteen, eikä se mennyt ihan nappiin. Pari noutoa tehtiin, kumpaakaan Leevi ei palauttanut suoraan minulle, vaan piti ensin juosta vähän karkuun (siis minun Leeviä). Sain kyllä paljon hyviä ohjeita; kunhan keli on sopiva kokeillaan tuulitreenejä. Ja varmaan muutan vähän käskytystä, tähän saakka Leeville on sanottu vapaa, kun se saa luvan lähteä tekemään kyseessä olevaa tehtävää. Se on kyllä mennyt ihan hyvin. Valmisteluista Leevi on aina tiennyt mitä on tulossa, eikä ole lähtenyt harhailemaan vaan "vapautunut" noutoon, namien etsintään tms. Mutta taidan kuitenkin ottaa omat käskyt käyttöön joka tehtävään.

Päivän iloisin yllätys oli Leevin suhtautuminen riistaan. Vähän pelkäsin että se riepottaa varikset rikki, mutta pienen miettimisen jälkeen otti variksen hienosi suuhun ja remmissä kantoi ympäriinsä. Lokkia Leevi haisteli, mutta suuhun ei sitä ottanut.

Eilisestä innostuneena aamulla taas treenattiin tokoa vähän. Tehtiin pientä seuraamisen alkua, Leevi perusasennossa sivulla ja tein käännöksiä paikallaan. Pikku koira osasi hienosti tulla aina uudestaan perusasentoon, nakit motivoivat kummasti! Kunhan ehdin, niin kokeilen myös Kelpon emännän neuvomaa "pyykkipussijälkeä", kuulosti kivalta ja ainakin koiralle palkitsevalta hommalta. Kiitos Kaisa ohjeesta!!

mökillä taas

Olimme taas pitkän viikonlopun mökillä, ja ekan päivän jälkeen kuumuuskin hieman helpotti. Päästiin Leevin kanssa harjoittelemaan hiukan enemmän.

Uitu on tietysti paljon, muutaman kerran tehtiin niin että heitin veteen lelun ja isäntä on sitten auttanut Leeville lelun suuhun. Näin tehtiin, koska en löytänyt kaupasta kunnon vesidamia, tämä minkä löysin on niin kevyt että Leevi ei saa sitä itse suuhun, se kelluu karkuun.Hienosti Leevi toi sen suoraan minulle, kun olin tarpeeksi rannassa vastassa. Sain lelun jopa suoraan käteen, ja ravistuskin tuli vasta luovutuksen jälkeen. Hyvä Leevi!

Muistiharjoituksia tehtiin myös. Vietiin yhdessä tennispallo vähän matkan päähän polulle, palattiin takaisin ja luvan saatuaan Leevi kävi hakemassa pallon. Se sujui monta kertaa viikonlopun aikana niin hienosti, että kerran kokeilin viedä pallot polulla molempiin suuntiin, ja nekin molemmat pysyivät hienosti Leevillä mielessä.

Maltti harjoitkset on kyllä Leevillä menneet hyvin perille. Se osaa hienosti istua paikallaan pitkiä aikoja kun piilottelen metsään dameja tai nameja. Ja vaikka takaisin tullessa järjestän sille vähän häiriötä, hyppelen tasajalkaa tai kävelen edestakaisin ohi, Leevi pysyy kuin tatti istumassa. Kerran tosiaan kokeilin sitäkin, että piilottelin Leevin nähden kolme damia metsään. Leevi löysi hienosti yhden! Loput hain minä, niin jäi hyvä maku hommasta. Malttiin liittyy myös rauhoittumisen opetteleminen, muutaman kerran teinkin niin että otin Leevin remmissä mukaan metsään ja meninkin vaan kannon nokkaan istuskelemaan. Teki ihan hyvää (meille molemmille!), ihan vaan olla ja opetella rauhoittumaan!

Tottelevaisuusharjoituksia on myös jatkettu, nyt on ollut työn alla seuraamisen alkeita (ruokakupin kanssa), sekä katsekontaktin pitäminen vähän pidemman aikaa sivulla ollessa. Välillä itseltä meinaa unohtua että treenaan alle 4 kk ikäisen pennun kanssa, niin hyvin Leevin kaiken hoksaa ja tekee mielellään kaiken mitä vaan keksin ehdottaa. Se on kuitenkin ihan vauva vielä, joudun jonkun verran jarruttelemaan omaa intoani että Leevi rukka ei uuvu minun innostukseni alle!

nome-treenit

Eilen olimme sitten Leevin kanssa nometreenejä seuraamassa. Olimme ilmoittautuneet ainoastaan kuunteluoppilaiksi, ja se olikin hyvä sillä Leevillä oli selvästi vaikeuksia rauhoittua paikalleen treeneissä. Harjoitukset tehtiin fiksusti penturyhmässä niin,että muut koirat ei nähneet toisten harjoituksia. Palautteen kyllä kuulimme kaikilta, ja kouluttajan ohjeet. Istuskelin varjossa Leevin kanssa ja odottelin että herra malttaa rauhoittua vaan olemaan. Aika pitkään se jaksoi piipittää, kaivaa maata ja pureskella keppejä ennen kuin ymmärsi että mitään ei todellakaan tapahdu. Sitten viimein kävi Leevikin pötkölleen ja vaan oli.
Vähän aikaa Leevikin ehti huilata, ja sitten siirryttiin rantaan. Hellettä oli huimat 33 astetta, joten oli varsin viisasta tehdä myös vedessä harjoituksia.
Koska Leevinkin käyttäytyi jo hyvin, pääsi pieni ruskea koira myös tekemään vedestä kaksi noutoa! Hienosti meni, molemmat tulivat rannalle, mutta ei ihan käteen saakka. Ne olivatkin Leevin ekat oikeat noudot vedestä, tähän saakka ollaan vaan muuten oltu vedessä ja harjoiteltu uimista. Pitää käydä ostamassa oma vesidami, nyt olis lämpimät vedet treenata sitäkin.
Uinnin jälkeen Leevillä oli taas suuria vaikeuksia rauhoittua, sillä sen teki niin kovasti mieli vetää hirveät hepulijuoksut kuten aina uimisen jälkeen. Sinnikkästi vaan odoteltiin, niin Leevinkin malttoi taas rauhoittua.

verijälkeä kokeilemassa

Tein aamulla metsään lyhyen verijäljen ja äsken käytiin sitten Leevin kanssa ajamassa se. Tehdessäni jälkeä katsoin että maassa ei näy muurahaisia, mutta kun Leevin kanssa mentiin haistelemaan alkumakausta, olivat muurahaiset ehtineet paikalle. Joku ehti puraista Leeviä nenästäkin reaktiosta päätellen. Ei kovin mukava alku jälkikoiralle.
No, jälkeä kuitenkin seurattiin, välillä innokkaammin ja välillä se unohtui kokonaan. Veren haju nimittäin oli sen verran jännä juttu, että lähellä oleva kantokin piti ohimennessä haukkua. Selvästi Leevi ei ollut ihan oma itsensä, vaan jotenkin aremman oloinen. Häntä ei ollut itsevarmasti pystyssä, vaan enneminkin ihan alhaalla. Yhdessä kuitenkin päästiin loppuun asti, siellä muurahaiset oli taas vallaneet jäljen loppuun jättämäni sienen, joten sitä ei kovin tarkasti viitsitty haistella. Jäljen päästä löytynyt possunkorva oli kuitenkin mieluinen palkinto, Leevi kantoi sen ylpeänä autolle ja söi vasta siellä.

Huomenna on taas kivaa ohjelmaa, menemme Leevin kanssa kuunteluoppilaiksi KHN:n nometreeneihin!

uusia dameja!

Leevi sai eilen uusia dameja, ja tänään onkin sitten taas harjoiteltu kantamista uudella innolla. Nämä uudet damit on selvästi pikkasen ihanempia kuin se vanha pentudami, Leevin tekisi selvästi mieli pitää dami omana aarteenaan. Harjoitukset on kuienkin onnistuneet, vaihdossa Leevi saa namin, ja sitten taas damin uudestaan suuhun ja kanniskellaan ympäri pihaa. Minä menen edellä "karkuun" ja Leevi yrittää saada kiinni.

Lisäksi olemme harjoitelleen maahan menoa. Aika hyvin alkaa olla hallussa jo käsimerkistä, kohta voidaan jo yhdistää suullinen käsky mukaan. Uutena juttuna viikolla tuli mukaan myös hiirimatolle meno :) Leevillähän on jo hallussa kosketuskeppiin kuonolla koskettaminen, ja aika äkkiä se älysi että sama leikki on kyseessä. Hiirimatolle vaan pitää asettaa etutassut jotta saa palkinnon. Nyt Leevi osaa jo mennä muutaman metrin päähän. Kohtahan päästään jo oikeasti harjoittelemaan eteen lähetystä!

Olimme tosiaan muutaman päivän nettipimennossa, sen kerran kun Leevi jäi yksin kotiin ilman että oli porteilla aidattu eteiseen, oli modeemin virtajohto purtu poikki. Samoin lapsen uimalasit. Muuta tuhoa ei ole vielä tullutkaan, odottavalla kannalla ollaan...

Leevi on myös löytänyt itsestään sisäisen puutarhurin. Lähinnä se nauttii kasvimaan antimista. Se käy omatoimisesti pihalta syömässä herneet, mansikat ja viinimarjat. Raakoja omenoita se tyytyy vain kanniskelemaan ympäriinsä, maku taitaa olla vielä sen verran kitkerä.

Mökkeilyä

Leevi on ollut taas viikon mökillä. Kuumuus hidasti nuoren herran tahtia huomattavasti, virkeimmillään Leevi oli aamulla ennen yhdeksää ja illalla kahdeksan jälkeen. Uimakoulua pidettiin koko viikko, ja Leevi onkin jo aika taitava uimari. Alussa se välilä unohti uida, ja sukelsi vahingossa, mutta nyt muistaa jo koko ajan uida että pysyy pinnalla!

Leevillä olikin mökillä tapahtumarikas viikko, ensin Leevi kyläili bouvier-narttu Mollin mökillä, ja seuraavana päivänä Molli oli Leevillä kylässä. Leevi vieraili myös Visulahden parkkipaikalla. Olimme lasten kanssa muutaman tunnin peuhaamassa Visulahdessa, ja Leevillä oli 4H-yhdistyksen dogsitteri seurana. Leevi ja dogsitteri pärjäsivät hyvin, Leevi oli päässyt uimaankin. Hiukan itseä alkoi epälyttämään kun Visulahdessa kuulutettiin että "kenen ruskea koira juoksee vapaana allas-alueella, tulkaa heti ottamaan se kiinni". Onneksi kyseessä ei ollut meidän Leevi, vaan joku muu koira. Kotimatkalla vierailtiin vielä Mäkkärin terassilla, ja Leevi oli sielläkin kuin kotonaa. Makaili kaikessa rauhassa, eikä vaivautunut ottamaan osaa kaupan edessä haukkuvien koirien konserttiin.

Mökillä, ja muutenkin Leevi ottaa kyllä innolla osaa lasten leikkeihin. Nyt se oli mukana mm. kotileikissä, ja roolina oli yllättäen olla koira. Kotona sen lempipuuhaa on kaivaa hiekkalaatikolla kuoppia, se ei aina aiheuta lapsissa kovin suurta innostusta, koska Leevin kaivuutyöt on kovin suurieleisiä. Se ei osaa kovin hyvin (lue: ei yhtään) varoa muiden kaivamia kuoppia eikä muita linnoituksia.

Mökillä vahvistettiin lähinnä luoksetuloa, ja ruokailun yhteydessä aina sivulletuloa. Luoksetulo alkaa olla jo aika varma, tehtiin pari kertaa niin, että isännän kanssa otettiin molemmat kasa lihapullia mukaan, mentiin metsään ja Leevi sai vähän viestin tyylisesti tulla vuorotellen molempin luokse. Kovaa paineli, ja vikan kerran isäntä meni jo vähän piiloonkin, ja hienosti pikku koira löysi!
Muutaman kerran kanniskeltiin damia metsässä, ja ote oli jo aika hyvä. Annan damin aina Leevin suuhun, jotta se ottaa sen oikein eikä roikota toisesta päästä. Dami pysyy hienosti suussa, ja Leevi tulee kivasti luokse sen kanssa.

Kavereita!

Eilen torstaina kävi Mette kylässä. Kovasta helteestä huolimatta koirat jaksoivat leikkiä ulkona. Tänään oltiin sitten rannalla Röllin kanssa, ja leikit olivat aika mukavia tällä kertaa. Välillä käytiin joessa viilentymässä, ja sitten jaksoi taas painaa. Nyt Leevi sitten kuorsaa häkissään.

Kuumuus on vähän verottanut harjoitteluhaluja, treenata täytyy ennen aamukahdeksaa jos ulkona aikoo jaksaa. Aamulla harjoiteltiin vähän sivulletuloa, ja idea alkaa olla Leevillä selvä. Nyt pitää vaan saada lisää nopeutta, perusasento on jo aika hyvä. Leevi istuu oikealla kohtaa, eikä ole käääntyneenä ohjaajan suuntaan. Tästä on hyvä jatkaa. Damin kantamista harjoiteltiin myös aamulla, otin koiran remmiin ja kannettiin damia ympäri pihaa suurilla kehuilla. Leevi nimittäin helposti nappaa damia siitä päästä kiinni, haluaisin että se oppisi heti alussa kunnolla ottamaan otteen siitä.

Jokapäiväisenä hommana Leevillä on avainten kantaminen postilaatikolta sisään. Se sujuu jo suorastaa mallikkaasti. Alkuun avaimet kävivät nurmikon kautta, ja saattoivat matkalla tipahtaa muutamankin kerran. Nyt Leevi tuo avaimet hienosti suoraan sisää, ja osaa jopa matkalla käskystä istua muutaman kerran, ilman että avaimet tippuvat suusta! Ja luovutus tulee hienosti suoraan käteen!

Ampumaradalla

Tänään käytiin sitten ampumaradalla haulikkovuorolla pauketta kuuntelemassa. Pelasin varman päälle, ja ensin vaan kuunneltiin autossa. Leevi söi iltaruoan siinä samalla. Koska Leevi ei mitenkään osoittanut edes kuuntelevansa ammuntaa, siirryttiin auton viereen. Siinä sitten pureskeltiin käpyjä vartin verran ja lähdettiin kotiin. Ei näytä kovin paukkuaralta koiralta! Syksymmällä mennään vielä uudestaan.
Helteen on verottaneet harjoitteluintoa kummasti. Vähän on jatkettu sivulletulon harjoittelua, ja istumista on yritetty nopeuttaa. Seuraamisen alkeita on otettu ihan muutaman askelen verran. Kotielämän harjoittelua on ollut sen verran, että on opeteltu pysymään omalla pihalla, myös etupihalla missä ei ole aitaa. Se onkin aika haastavaa, tänään pyydettiin Viva kävelemään ohi ja piti vain tyytyä katselemaan. Pitäisi saada hirveästi harjoitus-ohikulkijoita, jotta Leevi älyäisi pihassa pysymisen idean. Nyt se on pari kertaa päässyt livahtamaan toisen koiran luo, kun en ole ajoissa huomannut estää aikeita. Saa ilmoittautua harjoituskohteeksi!

Leevi oppi uimaan

Tänään Leevi sitten oppi illalla uimaan. Kepin perässä saatiin houkuteltua veteen ja hienosti Leevi ui pari lenkkiä!

Muitakin harjoituksia on jatkettu sosiaalisen elämän ohella. Sivulletulon harjoittelu on aloitettu, ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin opettamana ensin etukautta kiepsahtamisen. Mahdollisesti opetan eri käskylle vielä takakautta kiertämisen, mutta tällä aloitettiin. Ensin kokeilin houkutella makupalalla, mutta sitä Leevi ei älynnyt laisinkaan. Sitten otin käyttöön kosketuskepin jota Leevi on jo aikaisemmin opetellut kuonolla koskettamaan. Kepillä ohjaamalla Leevi tekikin hienon sivulle tulon etukautta tosi helposti. Ensin halusin sen pelkästään tulevan sivulle, sitten lopuksi nostin kepin kärkeä niin istuminenkin tuli ihan itsestään!

Muutamien harjoittelukertojen jälkeen (taukoineen) ohjasin enää pelkällä kädellä, ja nyt alan liittää mukaan käskysanan.

Lisää kavereita

Sunnuntaina 4.6 Leevi oli sitten kutsunut sisarukset ja äidin kylään! Paikalle saapuikin sitten äiti Wilma, sisko Candy ja kolme veljeä, Manu, Kelpo ja Rommi. Ekana paikalle tuli Kelpo, ja otimme tietysti pennuilta pannat pois jottei käy vahinkoja. Ajattelematta sitä, millä sitten tunnistamma oman koiramme! Pojat olivat nimittäin todellakin saman näköisiä, eikä edes nimellä kutsuminen paljoa auttanut, sillä molemmat porhalsivat paikalle kun toista kutsui. Tästä viisastuneena Rommi saikin heti tullessaan kynsilakkamerkin pyllyn päälle!
Leevi, Rommi ja Kelpo olivat tosi saman näköisiä, Manu erottui tietysti värinsä puolesta ja Candy sukupuolen perusteella. Lopulta saatiin Leevi ja Kelpokin tunnistettua ja omat koirat tulivat illalla kotiin.
Hauskaa pennuilla oli kyllä. Kuuma keli sai kaikki vilvoittelemaan jokivedessä, ja joku oppi uimaankin illan aikana pudottuaan ensin laiturilta veteen. Leevi ei vielä sunnuntaina mennyt uimaan, kahlasi tapansa mukaan vaan mahaan asti. Illalla Leevi oli väsynyt, ja yökin meni ihan nukkuessa. Mitään aamuyön kukkumista ei nyt esiintynyt. Toivottavasti nähdään pentukavereita vielä uudestaankin! Kunnon kuvia en oikein saanut, vauhti oli niin huimaa että kuvaaja ja kamera eivät pysyneet perässä. Minna otti kaikista paikalla olleista pennuista hienot edustuskuvat, kiitos Minnalle!

Sosiaalista elämää

Lauantaina 3.6 Leevi kävi Pinnin kanssa uimakoulussa Vantaalla eräällä lammella. Hauskaa oli taas koko rahan edestä, ja Pinni sekä ihimiset keksivät erilaisia houkutuksia jotta Leevi menisi uimaan. Vaan ei mennyt vielä, mahaan saakka kahlasi kyllä mutta ei pidemmälle. Autossa kotiin tuli taas väsynyt mutta onnellinen koira.
Kotona odotti sitten lisää seuraa, kun hoidossa oli yön yli liki 10 v labradori narttu. Viva oli onnellinen Leevin väsymytilasta, sillä sen hermo ei enää meinaa riittää Leevin leikki-intoon. Välillä piti laittaa portti olohuoneen ovelle, jotta Viva pääsi rauhassa lepäämään toiselle puolelle.

Blueskadulla

Leevi on käynyt taas keräämässä kokemuksia. Viikolla ensin käytiin collietyttö Meten kanssa leikkimässä, Mette on Leeviä reilu viikon nuorempi pentu. Pienen ujostelun jälkeen pikku koirilla meni tosi lujaa, kamera unohtui taas kotiin tietysti. Metteä pitää käydä useamminkin tapaamassa, sillä sen jälkeisen yön Leevi nukkui kuin tukki. Yritin neljän aikaan herätellä ulos pissalle, mutta eipä otus jaksanut lähteä. Vasta kuudelta sain sen aamulenkille. Leevillä on ollut viime aikoina tapana herätä aamulla neljän-viiden välillä, ja se on silloin todellakin pirteänä ja valmis mihin vaan. Minä en ole pirteä siihen aikaan, ainoa konsti millä se rauhoittuu, on ottaa se remmiin sängyn viereen. Silloin se ei pääse hölmoilemään ja keksimään itselleen puuhaa.

Tänään oltiin sitten Puistobluesissa, blueskadulla Leevin ja lasten kanssa. Vaikka väkeä oli paljon, ja musiikki soi, ei Leevi markkinatunnelmasta hätkähtänyt. Aikansa katseli ja kävi sitten pötkölleen. Sen rauhaa tosin häiritsivät kaikki innokkaat silittäjät, pieni pentu näytti olevan vastustamaton monille.

Harjoituksiakin on jatkettu. Melkeinpä puolet ruoka-annoksestaan Leevi saa nykyään itse etsiä. Otan osan turvotetuista nappuloista mukaan, pyydän Leevin istumaan ja käyn heittelemässä nappulat nurmikolle. Leevi istuu ja odottaa hienosti kunnes saa luvan lähteä syömään ja etsimään.
Leevistä on tullut myös innokas tavaroiden kantaja, ja aika hyvin se myös tuo niitä näytille. Olen sitten vaihdellut niitä makupaloihin, tai jos tavara on vaaraton, antanut pitää ja vaan kehunut kovasti. Noudot ja palautukset ovat myös kehittyneet. Eilen uskalsin pitkästä aikaa kokeilla ulkona damin kanssa. Kaksi kertaa tein heiton reilu kymmenen metrin päähän, ja sain damin hienosti takaisin itselleni. Mieli teki tietysti jatkaa, mutta hillitsin itseni ja lopetin siihen.
Leevi on myös madotettu ensi viikon rokotuksia varten, seuraavalla kerralla pitää ottaa joku toinen merkki. Flubenol pisti mahan ihan kunnolla sekaisin, saa ehdottaa mahaystävällistä matolääkettä!

Kavereita!

Leevi kävi viime viikolla kylässä labradorinarttu Pinnillä, ja kivaa oli. Pinni oli pitkämielinen nuorta ja innokasta kaveria kohtaan, ja Leevi pääsi jopa samaa keppiä puremaan Pinnin kanssa. Hyvä tuuri jatkui kavereiden suhteen, sillä juhannuksen Leevi vietti sitten vanhan rouvan, eli toisessa kuvassa näkyvän collienarttu Mandin kanssa. Mandikin jaksoi nuorukaisen toilailuja ihailtavan pitkämielisesti, koirat olivat kuin majakka ja perävaunu, mitä Mandi edellä, sitä Leevi perässä. Paitsi järveen Leevi ei mennyt, edes Mandin perässä. Ranta oli sen verran syvä, että Leevin kokoinen koira joutui uimaan samantien. Tipahti kyllä rannalta kerran, ja virkistyi kastumisesta sen verran että viiletti pitkin pihaa turbovauhdilla vähän aikaa.

Juhannuksena treenattiin tosi vähän, muutaman kerran malttia ennen kuin pääsee nameja etsimään. Leevi osaa jo hienosti istua monta sekuntia paikallaan (ilman kiinnipitämistä), ja odottaa että saa luvan mennä etsimään. Luopumista ollaan harjoiteltu myös, pihalta löytyi tietysti vähän väliä lasten leluja yms. joita Leevi sitten varasteli. Aika hienosti se jo toi niitä näytille, ja välillä vaihtoi sitten johonkin turvallisempaan jos oma valinta ei ollut mennyt ihan nappiin.

Leevi teki taas löydön!

Tällä kertaa pikkulinnun. Leevi haisteli pitkään, ja viimein löysi taas arteen. Ajatuksena sillä oli tietysti syödä se lintu nokkineen päivineen, mutta tällä kertaa Leevi yllätti iloisesti. Kutsuin sen luokse, ja Leevi tuli! Jiihaa!! Sain kaivettua sen linnun kurkusta pois melkein salaa, sillä Leevi keskittyi samaan aikaan tarjoamiini makupaloihin. Hyvä me!
Muuten ollaan harjoiteltu entisen malliin, lisänä on ollut päivisin yksinolo tämän viikon. Leevillä on käynyt hoitotäti päivällä syöttämässä ja viihdyttämässä, ja viikko on mennyt hienosti. Kohta onkin taas loma, eikä tarvitse olla päivisin yksin.

Timanttipanta!

Tärkein ensin, Leevi sai liki 6-v pojan valitseman hienon pannan, jossa on kaksi riviä "timantteja". Kyllä nyt kelpaa patsastella kylillä!
Harjoituksia on jatkettu taas uudella innolla (kiitos Emmalle ohjeista!)Malttia on treenattu joka välissä, ruokakupille pääsee vasta pienen odotuksen jälkeen.Samoin kun piilottelen nameja nurmikolle, joutuu Leevi hetken istumaan ja odottamaan ennen kuin pääsee etsimään. Leevi osaa jo istua käskystä pienen hetken (ilman että pidän edes kiinni), ennen kuin saa vapautuksen ja pääsee etsimään nameja. Samaa tein hyvällä menestyksellä muutaman kerran eteisen käytävällä, Leevi istumaan, dami parin metrin päähän, odotus ja vapautus! Ja tällä kertaa dami palautui joka kerta suoraan minulle, muuallekaan ei tosin päässyt kun seinät oli vastassa :)
Pitäisiköhän hankkia isompi dami, tuota pientä pentudamia Leevi kantaa vähän huolettomasti, oliskohan painavampi dami parempi?
Emman ohjeesta on myös harjoiteltu luottamusta siihen, että en ole sittenkään ryöväämässä kaikkia Leevin aarteita. Kun se oravanraato ja kalanjämä on pitänyt kuitenkin suorastaan väkisin suusta kiskoa. Leevillä on ollut tänään pureskeltava hevosen luu, ja olen käynyt välillä kesken pureskelun antamassa veriletun palasia. Välillä Leevi on jopa käynyt itse esittelemässä sitä luutaan minulle!Kiva nähdä miten nopeasti pikku koira edistyy, toivottavasti vähään aikaan ei löydy pihalta mitään ihanaa, niin saadaan rauhassa harjoitella.
Yritän muuttaa näitä blogin asetuksia niin, että halukkaat voisi kommentoida.

Metsälenkkiä ja lepäilyä

Leevi on selvästi vielä väsynyt viime viikon mökillä olosta, joten nyt on jätetty harjoitukset vähän vähemmälle ja kerätty voimia. Sen verran piti kuitenkin eilen illalla kokeilla, että otin esiin ne kaksi linnun siipeä jotka meillä on. Piilotin toisen siiven puskaan, ja päästin Leevin hakemaan sitä. Leevi oli hihnassa varmuuden vuoksi, mikä olikin ihan hyvä juttu. Siipi ei nimittäin palautunut ihan suoraan minulle, vähän minun suuntaani sentään. ;)Ajatus oli tarjota palautuksesta vaihdossa se toinen siipi, mutta Leevi yritti tietysti napata molemmat! Sai kuitenkin vain sen toisen, ja sitä sitten kanniskeltiin hihnassa ympäri pihaa. Muistan jostain lukeneeni että noutaja ei riista pure niin kauan kuin se on liikkeellä, mutta tämä tyyppi kyllä onnistui leukoja jauhamaan liikkuessaankin. Lopetin harjoituksen aika lyhyeen, ei mennyt ihan niin hyvin kuin olin suunnitellut. Pääasia kuitenkin, että Leevi ei päässyt livahtamaan karkuun! Jäin miettimään, että pistänkö kaikki riistat nyt takavarikkoon vähäksi aikaan, ja odotan että koira kasvaa ja on paremmin hallinnassa ja yritän sitten uudestaan! Jos vain itse malttaisi...
Leevi kävi myös eilen aamulla Röllin kanssa metsälenkillä. Pojilla meni hyvin metsässä, turhat painimiset jäi pois kun oltiin koko ajan liikkeessä. Eiköhän niistä vielä kaverit tule!

Mökkielämää

Leevi on ollut koko viikon mökillä! Pikku koiralla on ollut oikein kivaa, mutta kyllä on ottanut voimillekin. Välillä Leevi on päättänyt jäädä sisään nukkumaan kun muut on vielä menneet ulos. Tulipa samalla harjoiteltua yksioloakin!
Mökki on saaressa, ajattelin etukäteen että venematka saattaa olla Leeville jännä juttu, mutta Leevi ei ollut veneestä millänsäkään, katseli hetken maisemia ja kävi sitten nukkumaan. Muutaman kerran myös kokeiltiin ampumista, eikä Leevi ainakaan pienen matkan päästä näyttänyt laukauksista piittaavan.
Muutenkin harjoitukset jatkuivat lomasta huolimatta :) Istumista ja maahanmenoa on treenattu, ja ne sujuvat jo aika hyvin. Pillistä Leevi tulee luokse hurjaa vauhtia, ja muutenkin luoksetulo ihan vihellyksestä sujuu hyvin. PAITSI, kun rannasta löytyi hauen pää, siis pelkkä luinen osa sitä päätä. Mutta se oli tarpeeksi ihana juttu Leevin mielestä, silmissä syttyi se sama palo kuin oravan raadon kanssa, ja luoksetulosta ei ollut puhettakaan. Tällä kertaa mies juoksi se kiinni, ja otti kalan pään parempaan talteen.
Dami on Leeville myös kertakaikkian ihana juttu, ja sen palautus ei aina onnistu ihan oppikirjan mukaan. Teinkin nyt niin, että ihan tennispallolla treenasin hakua (siis vein sen pallon 3 metrin päähän varvikkoon sopivasti vastatuuleen). Pari kertaa kokeiltiin, ja pallo löytyi hienosti ja myös palautui ohjaajan syliin. Damin kanssa harjoiteltiin sitten ihan kantamista ja se sujui hienosti!Nenänkäyttöä treenattiin muutenkin, tallasin maasta noin neliönkokoisen alueen, jonne sitten ripottelin joko Leevin omia nappuloita tai veriletun palasia. Tätä tehtiin monta kertaa päivässä. Hyvin löytyivät herkut.
Leevin suurinta herkkua onkin veriletut, niiden avulla on nyt opeteltu luopumista. Leevillä on nyt illan aikana ollut naudan luu kaluttavana, ja siitä ainakin hienosti käskystä irrottaa otteensa jos vaihdossa tulee pala verilettua! En tiedä sitten siirtyykö taito käytäntöön, kun seuraavan kerran metsästä löytyy joku elämää suurempi herkku!

Veli kylässä

Tänään Leevillä kävi kaveri kylässä, siis Leevin veli Manu. Veljekset löysivät yhteisen leikin aika nopeasti, meno oli huimaa. Välillä pojat hävisivät auton alle painimaan, siellä sai ilmeisesti olla meiltä ihmisiltä rauhassa :) Vierailun jälkeen Leevi oli aivan väsynyt, uni maittoi tuntitolkulla.

Illalla käytiin vielä toisen kerran ihmettelemässä hevosia. Nyt oltiin ihan vieressä, ja kyllä ne varmaan Leevin silmään aika isoilta näyttivät. Ja loppuilta onkin mennyt sitten taas nukkuessa...

Leevi löysi oravan

Leevi pääsi tänään yllättämään. Löysi nimittäin pihalta puolikkaan oravan, ja lähti tietysti häntä suorana painelemaan orava suussa karkuun. Ei puhettakaan että olisi tullut sitä muille näyttämään. Sain juosta perässä aika pitkään ennen kuin sain kiinni, eikä kaveri kyllä luovuttanut saalistaan kovin helpolla. Häntä oli jo puoliksi syöty kuin sain orava itselleni. Toivottavasti tästä taistelusta ei tule kovin paljoa hallaa meidän noutoharjoituksille!

perjantai 11.6.2010

Leevi on treenannut jo metalliesineen noutoa tulevia toko kisoja varten! Hyvin palautuvat niin avaimet kuin metallinen siiviläkin! Muutenkin se tuo löytämänsä esineet ja muut aika mukavasti, paitsi kun sai suuhunsa variksen siiven! Leevi kävi siipeen kiinni innolla, asenteella tämä on muuten mun! Sitä se ei enää tuonutkaan syliin asti, vaan paineli päinvastaiseen suuntaan. Pitää ensi kerralla kokeilla sisällä pienemmässä tilassa tai vaikka vaan kantamista kytkettynä ettei pääse saalis suussa livahtamaan karkuun.
Leevi kävi myös leikkimässä vajaat pari viikkoa vanhemman uroslabradorin kanssa. Poikien leikit oli aika raisuja. Alussa Leevi oli enemmän niskan päällä, vähän ajan päästä Rölli. Painiminen jatkui kun pysyttiin pihalla paikallaan, mutta kun lähdettiin kävelemään unohtui painiminen ja pojat keskittyivät muihin hommiin.

tiistai 8.6.2010

Harjoituksia on lisätty. Katsekontakti onnistuu jo mukavasti, nyt on aloitettu myös istumisen harjoittelu. Istumista Leevi tarjoaa aika helposti, joten pian mukaan on liitetty myös käskysana käsimerkin lisäksi. Leevi on käynyt myös tutustumassa hevosiin, pienen ihmettelyn jälkeen koira kävi nukkumaan todeten hevoset vaarattomiksi. Käytiin myös läheisen kaupungin kävelykadulla ihmettelemässä. Luoksetuloa treenataan joka päivä moneen kertaan, tavoitteena olisi että turhaa kutsua ei ole. Jos epäilen että Leevi ei ole tulossa, käyn hakemassa sen enkä turhaan huutele. Leevi on aika itsenäinen koira, se mielellään hakeutuu ihan yksikseen nukkumaan, ja olisi mielellään pihallakin ihan yksin. Noin pientä ei kuitenkaan viitsi yksinään pihalla vielä pitää, joten saa tulla sisälle muiden mukana!

lauantai 5.6.2010

Leevi vaikutta aika rohkealta tyypiltä, kaveri sopii hyvin meidän joukkoomme ja kestää menoa ja meininkiä! Pientä koulutustakin on jo aloitettu, ensin Leevi opetteli mitä naksuttimen ääni tarkoittaa, ja sitten on harjoiteltu katsekontaktia. Idea alkaa olla jo vähän mielessä. Pihalle on myös tehty pientä makkararuutua, olen tallanut ihan pienen alueen pihalta ja ripotellut siihen nakinpalasia. Kolmannen kerran kun tehtiin sama homma, niin Leevi oli selvästi älynnyt jutun juonen ja oli täysillä mukana. Lomalla ollessa on ollut helppo tehdä harjoiutuksia minuutti kerrallaan ja monta kertaa päivässä. Tuttuja, fiksuiksi ja terveiksi tiedettyjä koiria Leevi on myös päässyt moikkaamaan, lempileikkikaveri taitaa olla lähistöllä asuva pieni valkoinen coton tyttö.

torstai 3.6 2010

Jo heti tulopäivän iltana Leevi tuli ruokakupille pillillä, tämä oli kasvattajan luona opittu taito. Muutenkin aloitettiin heti luoksetuloharjoitukset omalla pihalla, vihellyksestä ja omasta nimestä luoksetullessa palkintona oli makupala tai leikkiminen. Aika äkkiä pikkukoira osasi yhdistää asiat. Torstaina käytiin myös heti metsässä ja rannalla katselemassa maisemia, metsässä Leevi oli heti omassa elementissään. Veteen se ei sentään vielä rohjennut mennä.

keskiviikko 2.6.2010

Keskiviikkona 4.6.2010 Leevi tuli kotiin. Kotimatka sujui mukavasti, alussa oli pientä piipitystä, mutta äkkiä tuli uni auton etulattialla. Eka ilta uudessa kodissa sujui mallikaasti, nukuin ekat yöt Leevin kanssa lattialla joten ikävää ei juuri tullut. Nimen Leevi Leijonanmetsästäjä pikku koira sai siitä, että sen lempileluksi osoittautui heti pehmo-leijona, joka saakin Leevin kynsissä huimaa kyytiä.