Hyvää joulua!

Olen pitkin syksyä juossut Leevin kanssa ihan vaan kaulapannalla ja remmillä, mutta jotenkin se on hankalaa. Pitkään etsin Leeville sopivia huskyvaljaita, se kun ei rakenteeltaan ole kovin lähellä huskyä :) Nyt on valjaat saatu, ja hankittu on myös pehmustettu vetovyö ja joustoliina.

Eilen käytiin sitten kokeilemassa eka lenkki, ja meni paljon paremmin kuin kuvittelin etukäteen. Alkuun Leevi tietenkin juoksi vieressä kun siitä on aina palkittu. Nopeasti se kuitenkin pienellä kannustuksella älysi että vetäminen on sallittua ja suorastaan toivottavaa. Melkein tunnin lenkki meni multa tosi kevyesti kun koira antoi sopivasti vetoapua. Leevin vetovauhti oli mulle just sopiva, välillä päästin sen vapaaksi laukkaamaan omaa tahtiaan. Se ei kuitenkaan ole yhtään tottunut vetämiseen, joten luulen että rennompi juoksentelu välillä teki ihan hyvää. Leevi oli niin keskittynyt työhönsä, että sille ei tullut edes mieleen käydä tervehtimässä vastaantulijoita, paineli vaan ohi tärkeä ilme kasvoillaan! Yritettiin ottaa kuvia lenkin jälkeen, mutta yksikään ei onnistunut joten vetokuvia sitten myöhemmin. Leevin kuntohan on ihan huikea, ennen mun juoksulenkkiä se oli ollut Markon kanssa pari tuntia metsässä juoksemassa, mutta se ei kyllä jaloissa painanut yhtään kun lenkille lähdettiin.

Kuvissa Leevi uusimman lelunsa kanssa. 5v halusi ehdottomasti ostaa Leeville vinkuvan lelun, ja suurella hartaudella se sitten valittiin. Harmi vaan että lelun saaja ei oikein osaa arvostaa sitä vinkumista. Leevi ei missään nimessä leiki sillä lelulla, vaan kuljettelee sit varovasti suussaan niin, että ääntäkään ei kuulu. Ja jos pojat vinguttaa sitä saadakseen koiran leikkimään, se kerää lelunsa talteen huolestuneen näköisenä ja poistuu paikalta. Vinkulelut ei selvästikään ole Leeviä varten!

KHN noviisimestaruuskisa

Tänään kävimme Hämeenlinnan lähellä KHN vuosittaisessa noviisimestaruuskisassa (alle 2v, ei tulosta avo-luokassa). Koe oli wt-koe lumisella pellolla. Leevi oli superhyvä, yhtään parempaa suoritusta en olisi voinut siltä pyytää!

Ensimmäinen ja toinen rasti oli yhdistetty ohjaus/markkeeraustehtävä. Ensin koiran kanssa vietiin dami n. 50m päähän, palattiin lähtöpaikalle ja käännyttiin damista vastakkaiseen suuntaan. Sinne tuli saman matkan päähän laukauksen kanssa ykkösmarkkeeraus. Markkeerauksen jälkeen koiran piti muistaa ekana viety dami ja hakea se ohjauksella. Sillä aikaa kun koira suoritti tätä, heitettiin äskeiselle markkeerauspaikalle vielä yksi dami joka haettiin ohjauksella. Leevi teki kaiken tosi hienosti, ei vinkunut, istui hiljaa paikallaa heiton ajan ja palautti vauhdilla. Ainoa miinus tuli damin tavoittelusta palautuksen jälkeen. Täältä 18+18 pistettä.

Pienen odotuksen jälkeen siirryttiin toiselle pellolle lähihakutehtävään. Tässä tehtävässä tyhmä ohjaaja uskoi tuomarin "pelottelua" eikä luottanut koiraansa. Koiran kanssa jäätiin odotuspaikalle istumaan, ja koiran sai pitää joko irti tai kiinni, jos piti kiinni se tietysti vähensi pisteitä. Leevi ei ole koskaan karannut noutoon, joten mitään järjellistä syytä pitää se kiinni ei ollut. Koska tuomari kuitenkin kertoi että sieltä tulee sitten monta laukausta ja karkaaminen on oikein paha rike, pistin sitten koiran taippariotteeseen. Turhaan, se ei edes heilahtanut laukauksien aikana. Laukauksia tuli muutama, ja ne suunnattiin 40m päässä olevaan pusikkoon, jonne oli etukäteen käyty viemässä dameja. Leevi lähti hienosti linjalle ja eteni suoraan sinne minne pitikin. Se teki hienoa lähihakua ja palautti nopeasti ekan damin. Toisella lähetyksellä se meni vähän alueesta sivuun, mutta koska emme ole suuntia paljoa harjoitelleet en puuttunut asiaan. Ja nopeasti se itse menikin sinne minne pitikin ja löysi toisen damin. 14 pistettä.

Vika tehtävä oli ykkösmarkkeeraus ja ohjaus. Pellolla noin 40m päässä oli valmiina yksi dami, samaan kohtaan heitettiin ykkösmarkkeeraus. Koiran piti hakea molemmat damit. Nämä Leevi haki molemmat hienosti, ei vaihtanut ja palautti suoraan. 14 pistettä.

Näillä pisteillä irtosi neljäs sija.

Järkevä, aikuinen koira

Meillä asunut tuholainen on muuttanut pois, ja tilalle on tullut fiksu aikuinen koira!

Ihan pakko liputtaa Leevin puolesta. Se on koko syksyn jo yksin ollessaan käyttäytynyt tosi fiksusti, mitään pahoja ei ole enää tehty. Varmuuden vuoksi olen aina jättänyt sille täytetyn kongin ja puruluita, ja sulkenut tiettyjä ovia. Tänään aamulla koululainen kuitenkin unohti lähteissään antaa koiralle tiskipöydältä päivän eväät. Ihan kuonon ulottuvilla oli ruokaa siis. Mitään ei kuitenkaan oltu otettu, vaikka varmasti nälkä kurni mahassa. Aamiainen kun oli siinä tiskipöydällä. Aika loistavaa, vielä viime talvella ja keväällä Leevillä oli melko itse- ja ympäristötuhoista käyttäytymistä...

TK1! Toko Alo 185,5/1 KP sij 3.

Tänään oli sitten kolmas ja viimeinen tokon alo-luokan koe. Koe oli Janakkalassa, tuomarina Harri Laisi. Ykkönen tuli, ja seuraavaksi avoimeen luokkaan joskus ensi vuonna. Taas kävi samalla laille kuin viimeksi, vuoroa kehän ulkopuolella odotellessa koira piti hyvin kontaktin ja teki tosi hienoa työtä. Mutta kun tuli meidän vuoro ja astuttiin kehän portista sisään, tunnelma muuttui. Leevin keskittyminen herpaantui, ja kontakti katosi moneen kertaan. Ei mennyt niin heikosti kuin edellisellä kerralla, mutta seuraamiset ei olleet sitä mitä Leevi oikeasti osaa. Se tyypillinen kyllä se kotona tekee paremmin...Loppua kohden suoritukset onneksi parani.

Luoksepäästävyys 10

Paikallamakuu 10

Seuraaminen kytkettynä 8,5
Vähän laiskaa seuraamista, Leevi ei ollut koko ajan kontaktissa ja hereillä.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Hiukan parempaa kuin edellinen.

Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulo 9
Pieni jalkoihin törmääminen, muuten ok.

Liikkeestä seisominen 10

Hyppy 9
Tässä Leevi yllätti eikä ennakoinut istumista esteen takana, tämä meni siis paremmin kuin kotona!

Yleisvaikutelma 9,5

En oikein usko että Leevi kolmen kokeen perusteella vielä tietää että palkka tulee vasta kaikkien liikkeiden jälkeen ja sen takia parantaa loppua kohden? Pitäis ottaa videokamera ens kerralla mukaan, niin näen itse mitä siinä kehään astuessa tapahtuu. Todennäköisesti syyllinen löytyy taas taluttimen täältä päästä...

Myöhäismurkku?

Meillä taitaa asua joku jälkimurkkuikää viettävä koira. Viime sunnuntainen toko-suoritus ei ollut normaalia Leeviä, ja muutenkin sillä näytää olevan opitut taidot hiukan hukassa. Tällä viikolla olen pari kertaa käynyt nomehommia treenaamassa, eikä tuloksilla voi suuresti kehua.

Ekalla kerralla oli suuret suunnitelmat tehdä metsätiellä pitkää linjaa niin, että linjan alkupäässä on esteenä kaatunut puu. Aloitin helposta, vein kolme damia linjan päähän ja ekan kerran lähetin noutoon 25m päästä. Kuvittelin sen olevan Leeville helppo homma, mutta niin vain se eksyi matkalla. Hyvänä puolena tosin se, että pysätyspillitys toimi ja se osasi sitten eteen-käskyllä lähteä uudestaan eteenpäin. Palautuksena mulle tulikin sitten kaksi damia kerrallaan, tätäkään ei ole tehty pitkään aikaan. Toisella kerralla sama homma. Vasta kolmas kerta onnistui hyvin, eikä kyllä tullut mieleenkään pidentää matkaa.

Tänään sitten kävin uudestaan kokeilemassa. Lähihakuharjoitukset pallolla meni ihan hyvin, mutta linjaharjoitukset ei. Taas sama epävarmuus vajaa 20 m kohdalla. Helpotin sen verran että kävin koiran kanssa viemässä pallon, ja sitten onnistui pari kertaa ihan hyvin. Tästä rohkaistuneena kokeilin vielä pientä ohjaustehtävää, ja se sitten sujuikin ihan hyvin. Koira samalle linjalle kuin edellisissä tehtävissä, pillillä pysäytys ja lähetys oikealle jossa oli pallo 5m päässä valmiina. Tämä onneksi onnistui, joten siihen oli hyvä lopettaa.

En tiedä liittyykö tuo epävarmuus linjalla etenemisessä jotenkin siihen, että Leevi on kotonakin jotenkin herkkäkorvainen koko ajan. Yleensä se ei juuri hauku, mutta nyt on vähän väliä täysi rähinä päällä. Perjantain tokoharkoissa yleensä varmasti paikallaan pysyvä Leevi ryhtyi venyttelemään paikallamakuun aikana...Toivottavasti tämä ei jää pysyväksi tilaksi, se "vanha" Leevi oli paljon kivempi!

Toko Alo 160p/1

Eilinen sorsastaja kävi tänään tokoilemassa. Tuomarina oli Pirkko Bellaoui, koe Kirkkonummen hienossa koirahallissa. Koe ei mennyt ihan niin hyvin kuin viimeksi, ja syytä voikin käydä peilistä katsomassa. Kokeilin nimittäin ottaa palkaksi mukaan eilen keiteltyä hirvenlihaa. Treenataan yleensä vaan ihan nakkipalkalla. Samoin uutena kokeiluna oli koiran laittaminen autoon paikallamakuun jälkeen. Tavoitteena oli saada vähän virettä ylös ja tiukempaa seuraamista. No Leevi kyllä oli hereillä. Oikein hyvinkin. Sen pääkoppaan mahtui tasan yksi ajatus, ja se ajatus en ollut minä vaan taskussa haisevat hirvenlihat. Niinpä se kävi hurjilla kierroksilla, eikä liikkeissä ollut tarkkuutta yhtään.

Luoksepäästävyys 10

Paikallamakuu 7,5 Jouduin käskemään kahdesti maahan. Hiukan maan haistelua josta puoli pinnaa pois.

Seuraaminen kytkettynä 7,5 Leevi edisti ja sähelsi. Kadotti kontaktin pari kertaa. MISSÄ NE LIHAT!

Seuraaminen taluttimetta 8 Vähän parempaa kuin edellinen...

Liikkeestä maahanmeno 8,5 Meni hyvin maahan, minä vähän hidastin käskyä antaessa vauhtia. En uskonut enää ollenkaan että koira on kuulolla...

Luoksetulo 7,5 Tuli kovaa, ja törmäsi jalkoihin niin että tuntui. Ja näkyi myös!

Liikkeestä seisominen 9

Estehyppy 7 Hyppäsi hyvin, mutta istui ennen käskyä.

Kokonaisvaikutus 9. Innokasta yhteistyötä, pitää kuulemma vielä vähän hioa...

Pisteitä siis 160. Juuri ykköstuloksen rajan yli. Näillä pisteillä sijoituttiin toiseksi, meitä taisi olla 9 kilpailijaa alokasluokassa.

Leevin eka sorsa!

Tänään illalla Leevi pääsi ekan kerran oikeasti noutamaan. Se ei päässyt näkemään ampumista, joten jouduin vähän sokkona lähettämään sen vesinoutoon. Hienosti pienen kannustuksen jälkeen sorsa kuitenkin tuli rannalle, ei tosin käteen saakka mutta silti! Hyvä Leevi!!!

Tehoviikonloppu

Viime viikonloppu oli Leeville oikein tehokoulutus viikonloppu. Ensin perjantaina oliumme KHN tokokurssilla, lauantaina oli Tomi Sarkkisen nome-koulutus ja sunnuntaina Annina Nurmikiven nome-koulutus.

Sarkkisen koulutuksessa olimme alo-ryhmässä, yhteensä meitä oli kuusi koiraa. Etukäteen minua oli informoitu että juoksuinen narttu osallistuu koulutukseen, ja vähän pelkäsin että joudun innokkaan urokseni kanssa poistumaan maitojunalla kotiin. Vaan Leevipä yllätti ja käyttäytyi hienosti. Se kyllä nenän nuuskutuksesta päätellen huomasi mikä ihanainen paikalle saapui, mutta malttoi mielensä koko koulutuksen ajan tosi hyvin.

Sarkkinen aloitti koulutuksen lyhyellä linjalla joka koiralle. Samalla katsottiin myös ohjaajien tapaa lähettää koira linjalle ja puhuttiin suoraan lähtemisen tärkeydestä. Seuraava tehtävä oli Leeville tosi vaikea. Koira jätettiin tielle istumaan, ja heinikkoon käytiin piilottamassa yksi tennispallo. Lyhyt seuraaminen, ja sitten lähihakupillityksellä koira palloa hakemaan. Tämä vielä onnistui Leeviltäkin. Seuraavaksi Leevi jätettiin istumaan tielle selkä palloon päin, itse meni kauemmas tielle ja siitä sen olisi pitänyt lähihakupillityksellä osata lähteä taaksepäin lähihakuun. Leevi tuli luokse, en ole ollenkaan harjoitellut taakselähetystä, joten se ei älynnyt yhtään mitä piti tehdä. Hyvä harjoitus, joka pitää kotona ottaa käyttöön. Muille koirille tehtiin samaa tehtävää vielä vaikeampana niin, että kun tehtävä oli kerran onnistunut siten että koira oli selkä palloon päin, seuraavalla kerralla ohjaaja jätti koiran tielle istumaan ja meni itse kuusen taakse. Täältä piilosta sitten tuli ensin huomiopillitys ja perään lähihakupillitys. Vaikelta näytti, sillä tosi moni koira erehtyi tekemään luoksetulon lähihaun sijaan. (Tosin oppi jäi koiran päähän hyvin hautumaan, sillä sunnintaina kokeilin samaa juttua ja heti onnistui!)

Seuraavaksi tehtiin linjaharjoitus, jota vähän vaikeutettiin linjalle tulevalla markkeerauksella. Koiran kanssa käytiin viemässä dami pellon reunaan, jonka koira sai käydä hakemassa heti viemisen jälkeen. Nyt piti reitin olla muistipaikalle tuttu. Seuraavaksi avustaja heitti damin muistipaikalle koiran nähden, ja sen jälkeen linjan keskivaiheille heitettiin yksi markkeeraus. Leevi sai suorittaa tehtävän ekana. Leevi näki markkeerauksen hienosti ja nouti hyvin. Nyt piti sitten osata mennä linjaa pitkin, ohi markkeerauksen putoamispaikan sinne vanhalle muistipaikalle. Leevi lähti hienosti, annoin putoamispaikalla vahvistuskäskyn, mutta silti Leevi jäi putoamispaikalle pyörimään ja sen jälkeen eksyi linjalta kokonaan. Koira kutsuttiin takaisin luokse, muistipaikan dami heitettiin uudestaan, ja nyt se jo menikin vahvistuskäskyn kannustamana perilla saakka. Tämä tehtävä tuotti vaikeuksia monelle koiralla, keskellä linjaa oleva markkeeraus tuntui sekoittavan niiden ajatukset perusteellisesti.

Lopussa otettiin vähän suuntia. Koira jätettiin pellolla olevalle traktorin uralle istumaan, ja sen molemmille puolille heitettiin dami. Koira ohjattiin noutamaan se dami, jonka suuntaan se ei niin vahvasti ollut menossa. Kun ensimmäinen dami oli haettu, koira jäi uudestaan samalle paikalle istumaan ja haettu dami heitettiin takaisin. Nyt koiran piti osata lähteä toiseen sivusuuntaan käskystä. Kun toinenkin sivusuunta oli käyty läpi, tehtiin vielä taakselähetys viimeiseksi heitetyllä damilla. Sivusuunnat Leevillä meni hienosti, ohjaaja sai palautetta liian huitaisten tehdyistä käsimerkeistä. Jos koira on pitkän matkan päässä, pitää käsimerkkien olla tosi selvät jotta koira voi ne nähdä.

Taakselähetys ei Leevillä onnistunut, joten sitä kokeiltiin toisella tavalla. Koira jäi uralle istumaan ja ohjaaja meni koiran taakse seisomaan, koiran takaa heitettiin dami koiran etupuolelle. Siitä eteen-käskyllä linjalle, ja johan onnistui Leevilläkin. Seuraavaksi heitin vielä yhden damin, jätin koiran istumaan selkä damiin päin ja kävelin vähän matkan päähän. Koira selvästikin oletti saavansa käskyn hakea dami, mutta huomiopillityksen jälkeen tulikin luoksetulokutsu, kesken luoksetulon pysäytyspillitys ja sitten taakselähetys. Tämä onnistui loistavasti Leeviltä!

Sain koulutuksesta taas paljon oppia, hyviä tehtäviä kotona tehtäväksi ja paljon ajateltavaa pillin käytöstä. Olen usein unohtanut viheltää luoksetulospillityksen kun koira on palauttamassa damia, mutta nyt sain vahvistusta sille että palautuksessa pillittäminen ei ole välttämätöntä ollenkaan. Jos koira osaa hyvin palautttaa, luoksetulopillityksen palautuksessa voi hyvin jättää pois.Välillä koira tekee töitä ohjaajan näkemättä, eikä se silloinkaan kuule pillitystä damin/riistan löydettyään, vaan palautuksen pitää olla automaattista.

Sunnuntaina olimme sitten Annina Nurmikiven koulutuksessa. Parin tunnin aikana ehdimme tehdä kaksi eri tehtävää. Ensimmäinen oli tavallinen ykkösmarkkeeraus, koira näki puskien taakse tielle putoavan heiton pellolta. Leevi muisti pudonneen damin hyvin, ja palautti vauhdilla. Noottia tuli siitä, että se tulee melkeinpä liiankin kovaa luokse, unohtaa jarruttaa ja menee ensin ohi ennen kuin luovuttaa damin.

Seuraava tehtävä tehtiin ojan yli. Ensin tuli markkeeraus ojan toiselle puolelle. Näytti helpolta hommalta, mutta Leevi meni vipuun eikä mennytkään suoraan damille. Olimme nimittäin tulleet pellolle samaisen ojan yli, mutta 5m sivuun siitä kohdasta mistä piti mennä suorinta reittiä damille. Leevi kiersi jo valmista reittiä, haki damin ja palautti taas mutkan kautta. Markkeeraus tehtiin uudestaan, mutta nyt olin lähettämässä lähempänä ojaa. Taas sama juttu. Kolmannella kerralla olimme jo melkein ojan vieressä, ja nyt meni Leevikin jo suoraa ojan yli. Kun Leevi palautti viimeistä damia, avustaja heitti koiralta salaa samalle paikalle vielä uuden damin. Tämä dami haettiin sitten ohjauksena

Kertakaikkiaan antoisa viikonloppu! Näistä koulutuksista saatiin kotiläksyjä pitkäksi aikaa.

Juoksemista

Nyt kun ei kipeät jalat (eikä flexin päässä roikkuva emäntä) enää hidasta vauhtia, on Leevi ottanut ilon irti elämästään ja juossut. Sen motto ihan selvästi; miksi kävellä kun juostakin voi. Täysiä.

Edellisenä viikonloppuna olimme Pinnin joukkojen kanssa mökillä, ja Leevillä oli lystiä. Se leikki Pinnin kanssa, vaikka Pinni ei aina leikkinyt Leevin kanssa. Riitti että se oli olemassa ja mahdollisesti seisoskeli keskellä pihaa. Siinä ympärillä saattoi ihan hyvin juosta ja kuvitella että kaverikin on innolla mukana! Teimme pitkiä lenkkejä metsässä, Leevi ryskäsi hakkuuaukeilla ja kivikoissa, eikä etujalkojaan juuri muistanut varoa. Mutta kotiin tultiin silti ihan ehjän koiran kanssa, etuliikkeet näyttää ihan hyviltä.

Kotona olemme sitten jättäneet tokoilun vähemmälle, ja harjoiteltu nomejuttuja. Olen tehnyt ihan suoraa linjaa niin, että koiran lähetys on pellolta ja damit löytääksen pitää sitten hypätä ojan yli metsään. Yhden damin heitin vahingossa puuhun roikkumaan, mutta annoin olla siellä. Hyvin koira löysi sen sieltä ylhäältäkin!

Olemmma harjoitelleet myös markkeerauksia. Olen tehnyt niin, että olen käynyt heittämässä ensin yhden damin, siirtynyt toiseen paikkaan ja heittänyt sitten sinne toisen. Sitten on palattu takaisin ekalle paikalle, noudettu ekana heitetty, sen jälkeen taas palattu toisen damin heittopaikalle ja Leevi on saanut noutaa myös sen. Harjoitus on toiminut Leevillä hyvin, se muistaa hienosti molemmat heitot ja myös malttaa hyvin siirtyä paikalta toiselle. Kerran kokeilin myös heittää kaksi markkeerausta samaan linjaan, ja sekin onnistui Leeviltä hyvin. Multa ehkä ei niin hyvin, koska mun heitot saattaa lähteä ihan mihin tahansa ;) Niinpä koira saa aina välillä malttiharjoitusta ihan vahingossa, kun noudan itse niitä epäonnistuneita heittoja.

TOKO ALO-1!

Leevi kävi tänään aloittamassa Toko-uransa Etelä-Hämeen kennelpiirin mestaruuskokeessa. Kuuluimme Kanta Hämeen Noutajien joukkueeseen. Koe meni Leeviltä hyvin, ohjaaja sai vähän kotiläksyjä :)Pisteitä saatiin 177,5, lisäksi tuli KP ja luokkavoitto. KHN joukkue sijoittui hienosti kolmanneksi joukkuekisassa.

Luoksepäästävyys 10
Tuomari Carina Ranne-Savander nimenomaan sanoi että koira saa tulla vastaan ja vaikka vähän suukotellakin. Labradorille kiva tuomari, Leevi toimi just niin kuin tuomari halusikin!

Paikallamakuu 10
Leevi oli ehkä vähän levoton, mutta pysyi kuitenkin hienosti.

Seuraaminen kytkettynä 8,5
Yhdessä pysähtymisessä Leevi unohti istua, muuten oli tosi hyvä. Ohjaajalle palautetta liian pyöreistä käännöksistä.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Ohjaaja otti edellisestä palautteesta onkeensa, ja kokeili heti tiukempia käännöksiä. Sillä seurauksella että koira sekosi askeleissaan ja kiersi yhdessä vasemmalle käännöksessä lenkin ohjaajan ympäri. Muuten meni hienosti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Koiran suoritus täydellinen, ohjaajan käsky oli liian pitkä.

Luoksetulo 8
Leevi törmää jalkoihin, en ole edes yrittänyt kitkeä tapa pois. Tokoilu on Leeville kuitenkin sivubisnes ;)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Estehyppy 8,5
Suunnitelmien mukaisesti annoin kaksoiskäskyn, tein pienen käsimerkin, ja se toimi hyvin. Hyppyä ei ole juuri harjoiteltu, joten halusin varmistaa että yli menee.

Kokonaisvaikutus 9,5
Puoli pinnaa meni kuulemma ohjaajan virheiden vuoksi...

Leevi oli siis tosi hieno! Kunniapalkinnon tuomari nimesi nimenomaan koiralle annettavaksi. Yleensä hän kuulemma pitää rajana KP:hen 180 pistettä, mutta koska nyt pistemenetykset johtuivat ohjaajasta eikä koirasta, ei koiraa voi siitä rangaista joten koira sai KP:nsa.

Kisapaikalla Leevin käytös ei ollut niin hienoa kuin sillä yleensä koe-tai koulutuspaikalla on. Se häsläsi, yritti vinkua , eikä ollut yhtään rauhassa. Johtuu varmaan siitä, että sillä on ollut niin tylsää koko loppuviikon. Leevihän on todella tapaturma altis tyyppi. Halusin varmistaa että päästään kokeeseen, ja kielsin siltä kaiken kivan ennen koetta. Luita ei saanut pureskella että hampaat ei halkeisi. Kaikki painiminen kavereiden kanssa oli kielletty, samoin palloleikit. Jopa ulkoilut hoidettiin flexin päässä! Näin saatiin kaikki jalat pysymään ehjinä ja koira liikkumaan puhtaasti koepäivänä. Tämä tylsyys sitten huipentui koepaikalla, joten sen oli vaikea olla kunnolla.

Kaikesta sairastelusta huolimatta pakko olla tyytyväinen tähän kauteen. 2/3 tavoitteista saavutettiin, eli läpi on taipparit ja tokon alokasluokka. Näyttelytulos jäi saavuttamatta, sitä pitää yrittää sitten talvella hankkia.

Hirvikoira??

Viime perjantaina Leevi liikkui niin hyvin, että uskalsin lähteä sen kanssa KHN omatoiminometreeneihin. Leevi olikin tosi hyvä. Tehtiin linjaa, osa oli aika pitkiäkin ja yhdessä piti ylittää iso oja. Ainoa mikä meni pieleen, oli mun kokeilu ohjauksesta. Niitähän ei ole juuri yhtään harjoiteltu, mutta koska koira oli niin etevä piti kokeilla...Siis ensin lähetys eteen, pysäytys ja siitä ohjaus oikealle. Tämä ei onnistunut yhtään, koira ei älynnyt mitä piti tehdä. Tosin oli kyllä niin hyvin kuulolla, että kun lähti väärään suuntaan ja käskin takaisin, tuli nöyrästi eikä vaan jatkanut damille asti. Joten helpotin ja jätin Leevin "risteykseen" istumaan ja siitä oikealle. Johan toimi, harjoitellaan tätä sitten! Leevi käyttäytyi muutenkin mallikkaasti, vinkumista ei esiintynyt, ja kun kuljettiin rivissä, seurasi hienosti. Jonossa kuljettaessa edessä kulkevan tytön peppu tahtoi olla liian houkutteleva...
Treenit meni hienosti, mutta lauantaina tuli sitten liikkumisen kanssa takapakkia, täydellä laukalla juokseminen ja ojan yli hyppely sai taas etuliikkeisiin hieman epäpuhtautta. Meni tosin päivässä ohi. Jumpattu on ahkerasti, ja lauantain takapakista huolimatta edistystä näyttäisi tulevan.

Viikolla sulatin pakastimesta yhden hirvenkoiven, ja vetelin sillä laahausjäljen. Leevi oli innoissaan, jäljesti hienosti ja kovalla vauhdilla, sekä palautti koiven ylpeänä minulle! Tänään oltiin velipoika Manun kanssa treenaamassa, tein Leeville kaksikin eri laahausjälkeä hirvenkoivella, ja molemmat meni tosi hienosti. Leevi teki myös pari ykkösmarkkeerausta, toisen variksella ja toisen fasaanilla. Variksista se ei edelleenkään tykkää, fasaani sen sijaan on mieluisampi riista. Velipoika Manu oli tosi taitava, sen työskentelyä oli ilo katsoa!

Varovaista treenausta

Koska kerran sairaslomalla ollaan, on treenaaminenkin ollut aika vähäistä. Tai ainakin pyritty pitämään vähävauhtisena. Tokon suhteen on ehkä vähän jo paineitakin, sillä eka virallinen toko on elokuun lopussa. Nyt näyttää siltä että etujalkojen puolesta toivottavasti päästään kokeeseen, sillä eilen ja tänään ontuminen on ollut selvästi lievempää. Tokon liikkeet on muuten valmiita, mutta hyppyä ei ole juuri treenattu. Kotona ei ole estettä, ja nyt kun ollaan kurssilla, en uskalla oikein hyppyyttää. Niinpä olen päätynyt siihen, että otan suosiolla -2 pistettä, ja käytän hypyssä kaksoiskäskyä. Siis suullinen ja käsimerkki.

Verijälkeä olen koiralle tehnyt pari kertaa, se on rauhallisempaa hommaa ja koira kuitenkin selvästi tarvitse jotain tekemistä. Eka jälki oli ihan lyhyt, reilut sata metriä, ja toinen varmaan reilut parisataa. Leevi lähtee hienosti nenä maassa jäljestämään, mutta helposti haluaisi vaihtaa työskentelyn ilmavainuiseksi. Silloin kun menee nenä maassa ja oikeasti jäljestää, seuraa hienosti jälkeä, jopa ojan yli vikalla jäljellä.

Kaksi kertaa olen kaivanut damit esiin ihan kokeeksi, ja on ollut ihana nähdä kuinka koira syttyy kun on oikeaa tekemistä! Olen tehnyt ihan linjaharjoituksia, vienyt kaksi damia eri linjojen päähän, ja kulmasta sitten lähettänyt hakemaan jomman kumman. Ekalla kerralla vein samaan kohtaa kolme damia, luottaen siihen että koira ei vaihda, ei ole ennenkään vaihtanut:) No ei vaihtanut, mutta toi kaksi damia kerralla. Huomisesta alkaa nometreenit kerran viikkoon, ja syyskuussa päästää yhden päivän nomekurssillekin.

Sairaus-ja fysioterapiakertomus jatkuu...

Leevi ehtikin melkein kuukauden päivät elämään ilman lääkärikäyntiä. Heinäkuun loppupuolella se kehitti pienen hotspot-alueen hännän yläpuolelle. Koska olimme juuri lähdössä mökille saareen, oli parempi hoitaa vaiva antibioottikuurilla. Onneksi pahimmat helteet loppuivat, joten Leevi selvisi lomasta vähän vähemmällä uimisella. Nyt läntti on kokonaan parantunut, joten aika vähällä päästiin sen suhteen.

Hotspot ei kuitenkaan ollut Leevin ainoa vaiva, se on nimittäin muutaman viikon ajan taas ontunut etujalkojaan. Välillä tuskin havaittavasti, ja välillä niin että sen huomaa selvästi. Koiran etupää on kuitenkin jo kuvattu olkanivelistä varpaisiin asti,eikä mitään vikaa ole löytynyt. Niinpä taas päädyttiin epäilemään panosteiittia, isoiksi kasvavilla koirilla sitä voi kuulemma esiintyä muutaman vuoden ikään asti. Leevi sai taas särkylääkettä mukaansa, mutta kipeä se on silti. Jos se on sitä, niin tavallaan hyvä, se vaivahan paranee iän myötä kun kasvu loppuu. Eikä kai ole edes perinnöllistä?

Tänään kävin sitten vielä Leevin kanssa fysioterapeutin tutkittavana. Takajalkojen lihakset ovat hienot, johtuen varmaan runsaasta uimisesta. Mitään selkeää, kaiken selittävää aristuskohtaa etujaloista ei löytynyt. Mutta kun kädestä pitäen näytettiin, näin minäkin selkeästi mikä Leevin etuosassa on vialla. Sillä ei nimittäin ole lapaluiden ympärilla lihaksia juuri lainkaan, siinä kohdassa on kuopat! Muualla lihaksia on hyvin, mutta Leevillä on vähän sellainen toimistotyöläisen ryhti. Syytä on tietysti vaikea sanoa, mutta uimisella voi olla osasyynsä. Leevi nimittäin menee uimaan aina vauhdilla, loikkimalla jolloin se kauhoo niillä muilla etujalan lihaksilla ja nämä puuttuvat lapaluiden ympärillä oleva lihakset ovat toimettomina. Sille on ehkä jäänyt vähän tavaksi olla käyttämättä näitä lihaksia.

Niinpä Leevi sai sitten jumppaohjelman, johon kuuluu mm. punnerruksia, venyttelyä ja jumppapallon kanssa jumppaamista. Näitä kokeiltiin jo vastaanotolla, ja ahne koirahan kiipeää vaikka jumppapallon päälle seisomaan ruoan toivossa. Kunhan ollaan vähän aikaa harjoiteltu, otan kuvia Leevin jumpasta ja laitan näytille tänne.

Vepe-geeni

Oliskohan Leevi perinyt taitavalta äidiltään jonkun vesipelastusgeenin?? Nyt kuumilla keleillä liikuntapuoli on hoidettu uimalla. Tänään taas olimme uimassa, ja emännällä alkoi kesken uinnin "vetämään suonta jalasta". Onneksi oli vepegeenin omaava Leevi mukana, sillä fiksu koira veti emäntänsä takaisin rantaan! Olishan siellä rannalla ollut apuvoimia muutenkin jos olisi tarvinnut, mutta oli kiva huomata että koira osaa tarvittaessa toimia. Kerran aikaisemmin olen vain kokeillut miten se suhtautuu jos tulen kyydissä, ja nyt toimi aivan loistavasti.

Hampaanpoistosta toipuminen koki viime lauantaina pienen takapakin, kun ikenestä tippuivat kaikki tikit ennen aikojaan pois. Uudestaan sitä ei voi tietenkään ommella, joten nyt sitten vain odotellaan että reikä yläikenestä umpeutuu pohjasta päin. Leeviä se ei enää vaivaa ollenkaan, tosin eläinlääkärin ohjeen mukaan kahteen viikkoon ei saisi purra eikä repiä mitään kovaa. Hiukan vaikeaa toteuttaa energisen yksivuotiaan koiran kanssa...

Taas eläinlääkärissä...

Juhannuksena olimme mökillä, ja Leevi otti taas ilon irti elämästä. Yöksi tuli sisälle nukkumaan, mutta muuten puuhasi pihalla metsurin hommia. Siis repi puita juurineen maasta, kiskoi kantoja ja välillä vaihtelun vuoksi kaivoi kiviä järven pohjasta. Tämä kaikki sillä seurauksella, että onnistui katkaisemaan yhden etuhampaansa. Vähän ehdittiin treenatakin ennen kuin huomasin tapahtuneen, sitten en enää uskaltanut. Jos suu olisi kipeä, tulisi turhaan epämiellyttäviä kokemuksia noutamisesta.

Hammas oli katkennut niin, että siitä mielestäni näkyi hampaan ydin joten hammaslääkäriin oli mentävä. Ja niinhän se oli, että yhteys hampaan ytimeen oli auki, joten Leevi nukutettiin ja hammas poistettiin. Ja jos ei muuten jo valmiiksi harmittaisi, niin lauantaina olis ollut näyttely. Nyt ei sitten tarvitse mennä, kun ikenessä on tikit, ja nukutuksen ja kipulääkkeiden takia on taas 4 viikon doping-karenssiaika. Nimenomaan taas, ekan kerran kun ilmoitin Leevin näyttelyyn, se edellisellä viikolla onnistui repäisemään kyntensä melkein irti, ja nyt sitten hampaansa. Ei ilmeisesti halua osallistua missikisoihin, liian tyttömäistä puuhaa tosimiehelle! Ens kerralla en kerro sille etukäteen ollenkaan...Sitäpaitsi pilkka osuu nyt Leevin omaan nilkkaan! Näyttelyä varten olen vähän syöttänyt sitä enemmän, painoa olikin tänään huimat 35,8! Edellinen paino oli 34 kg. Mutta koska kauneuskisoihin ei mennäkään, loppuu myös mässääminen ja palataa normiruokailuun.

Ennen tätä vastusta treenattiin vähän linjaa joka päivä. Sitä ei olekaan harjoiteltu juurikaan sitten Pirkan Damien, joten aloitin tosi helpolla ja lyhyellä. Mökkisaari koostuu tavallaan kahdesta pienestä saaresta, välissä vaihdellen vettä ja heinikkoa. Nyt oli heinikkoa. Ajatuksena oli tehdä muistipaikka toiseen saareen, noin 10m rannasta. Aloitin lähetyksen siitä rannasta, matkaa oli se 10m ylämäkeen. Jätin muistipaikalla 3 palloa, ja tein 3 lähetystä, aina vähän pidemmältä. Hyvin meni, eikä edes yrittänyt vaihtaa.
Seuraavana päivänä lähetin taas vähän kauempaa, ja vähitellen pääsin lähettämään jo sieltä heinikosta. Heinikko on niin korkeaa, että Leevi ei näe juurikaan eteensä siellä. Ekalla kerralla se ei osannut lähteä, mutta sitten älysi jutun juonen. Harmi että jäi vähän kesken, olisi ollut kiva päästä lähettämään toiselta rannalta koko heinikon läpi. Jää ensi kerralle. Vauhtia koirassa oli hyvin, se kasvattajan järjestämässä koulutuksessa esiintynyt tyyppi oli kadonnut, ja mukana oli taas oikea Leevi.

DW-kouluksessa

Sunnutaina olimme kasvattajan järjestämässä koulutuspäivässä. Nomepuolella koulutusta vetivät Taru ja Niko Hiltunen,toko-oppia antoi Markku Huhtala. Leevillä oli aamulla ensin nomejuttuja. Kaksi ekaa tehtävää dameilla se suoritti hienosti (lyhyt linjatehtävä ja kokeiltiin taakse lähetystä), mutta muuten ei voi hirveästi kehua.
Hakuruudussa oli variksia odottamassa, alkuun ei tullut motivointiheittoa. Ensimmäistä varista Leevi ei ottanut edes suuhunsa, seuraavia se kyllä haki ja toi, mutta hyvin laiskalla tahdilla. Ykkösmarkkeerauksia tehtiin kaksi, ensimmäinen tuli metsään kaatuneen puun rungon meidän puolelle, toisella piti älytä hypätä rungon yli. Ekan Leevi löysi heti, mutta palautus oli hidas. Toista sen piti hetki miettiä, ennen kuin älysi mennä puun toiselle puolelle. Ei ollenkaan normaalia Leeviä, olkoonkin että se ei variksista pidä, mutta silti tosi laiskaa työskentelyä.

Toko-osuuteen päästessä koira oli jo aika väsynyt, mutta saimme hyviä ohjeita Leevin kahteen heikkouteen;liian väljään seuraamiseen sekä luoksetulossa mun jalkoihin törmäämiseen. Illalla kotona olikin sitten harvinaisen rauhallinen koira!

Itsehillintää...

Joskus aikoinaan sain Emmalta ohjeen harjoitella myös juoksuisen nartun seurassa. Tämä piti tietysti myös toteuttaa. Olimme jo muutenkin sopineet Pinnin kanssa lenkkitreffit, ja kun Pinnin juoksu sitten alkoi, ei treffejä siirretty vaan pysyttiin suunnitelmissa.

Olimme Leevin kanssa rannassa jo valmiiksi odottelemassa, kun ihanan neitokainen saapui paikalle. Otin tietoisen riskin, ja seurautin Leevin irti ylös parkkipaikalle. Vieressä pysyi, mutta kun matkaa "kohteelle" oli alle 5m, pistin varmuudeksi hihnan kaulaan. Meille tyypilliseen tervehtimistapaan käveltiin ensin ohi, ja sitten pysähdyttiin tervehtimään ja kättelemään oikein iloisesti ja äänekkäästi. Nykyään Leevikin osaa jo istua hiljaa paikallaan, eikä yritä sännätä Leenan syliin. Kokeessakaan tuomari tuskin ilahtuu jos 35kg iloista koiraa tulee suoraan suuhun, joten Leevikin on joutunut opettelemaan itsehillintää.

Tämä kaikki sujui Leeviltä hyvin, se kyllä huomasi että kaveri haisee spesiaalille, mutta istui hienosti sivulla. Lähdimme sitten lenkille, ja Leevin riemuksi koirat pääsivät vähäksi aikaa irti. Pinnin juoksu oli siis vasta ihan alussa, riskiä pikku Pinneistä ja Leeveistä ei oikeasti ollut. Leevi oli tietysti aivan onnessaan, se juoksi Pinnin perässä kuin peräkärry haistelemassa ihania tuoksuja.

Välillä koirat kutsuttiin luokse ja otettiin sivulle seuraamaan. Ja Leevi käyttäytyi oikein fiksusti. Kun se oli kutsuttu luokse, se tuli. Seuraamisessa se kulki hienosti sivulla, kuunteli minua ja unohti ihanan naisen vähän matkan päässä. Ei vinkumista eikä mitään hötkyilyä.

Itsehillintä harjoitukset menivät paremmin kuin hyvin. Kokeessa ei kuitenkaan juoksuista narttua saa olla, joten tämän paremmalta tuoksuvaa tyttöä siellä ei voi vastaan tulla. Kun Leevi kerran hillitsi itsensä näinkin hyvin, toivon ettei kokeissakaan tule ongelmia narttukoirien suhteen.

Tokoilua

Koska taipparit on onnistuneesti takanapäin, olen nyt Leevin kanssa sitten treenannut tokojuttuja enemmän. Ennen taippareita varoin kaikenlaista koiran kuumentamista ja hetsaamista, nyt olen sitten vähän kokeillut miten Leevi kiihtyy. Ja kiihtyyhän se, ei tarvitse paljoa palloa heitellä, eikä varsinkaan repiä narulelua kun koiralla on jo sata lasissa. Lelupalkka näyttäis toimivan aika hyvin, sillä saa suorituksiin hyvin vauhtia. Ajattelin nyt sitten luottaa siihen, että koira kyllä erottaa ollaanko nomehommissa vai tokoilemassa. Nomeilussa repiminen ja muu intoilu on pannassa, tokohommissa saa sitten irrotella!

Toko-osastolla on paneuduttu seuraamiseen. Seuraaminen oli keväällä liian väljää (ja Leevin myös edisti) , joten nyt olen sitten yrittänyt tiivistää sitä. Lueskelin Salme Mujusen kirjaa Tie Tottelevaisuuvalioksi (tavoitteet korkealle!), ja siinä oli ohjeena tiivistää seuraamista "imuttamalla". Sitä on sitten nyt tehty, tarkoittaa sitä että palaan tavallaan alkuun. Nakkeja kuluu, sillä pidän nakkikasaa vasemmassa nyrkissä juuri Leevin kuonon yläpuolella, niin että se on oikeassa kohdassa seuraamassa. Alussa palkkasin melkeinpä koko ajan, nyt on päästy jo muutamaan askeleeseen. Näyttäis tehoavan, Leevi on siirtynyt lähemmäs. Vielä pitää hioa oikealle kääntymistä. Mujusen mukaan tätä kannattaa tehdä jo valmiinkin koiran kanssa, sillä se vahvistaa koiran oikeaa seuraamispaikkaa.

Seuraamisen ohella olen treenannut myös avo-luokan liikkeitä. Kaukokäskyt toimii metrin matkalla, ja noudossakin ollaan edistytty. Ajattelin treenata pidä-käskyn naksuttimella puisen noutokapulan kanssa, sitten sen voi siirtää dameihin ja vesinoutoon. Leevillä on ollut paha tapa pudottaa dami tai lintu rantaveteen ja ravistella heti kun pääsee maihin. Ennen taippareita en halunnut siihen puuttua. Olin ajatellut että nyt voisin alkaa vaatimaan käteen luovuttamista ennen ravistusta. Leevi ilmeisesti luki ajatukset, sillä nyt kuumina päivinä kun olemme olleet paljon uimassa, ja ihan keppiä heitetty veteen, se onkin yllättänyt ja palauttanut sen kepin käteen ennen ravistamista...

Kuvassa rohkeat joutsenet mökiltä, pääsin koiran kanssa 15m päähän kuvaamaan eikä nuo lähteneet karkuun, vaan jatkoivat syömistä kaikessa rauhassa.

Kenneliitostakin tuli viralliset arviot, A/B ja 0/0. Lisäyksenä luki selkärankamuutoksia, joka siis tarkoittaa yhtä ylimääräistä nikamaa lannerangassa. Leevillä niitä on kahdeksan, kun kuuluisi olla seitsemän. Se selkä ei ole koiraa koskaan vaivannut, ja tuskinpa vaivaakaan jos pysyy hoikkana ja hyvässä lihaskunnossa.

Krapulapäivä

Tänään Leevi kävi sitten virallisissa, ja vähän muissakin kuvissa. Rauhoituksen takia päivä on mennyt Leeviltä ihan ohi. Koska silloin syksyllä oli sitä ontumista, niin tutkittiin sitten vähän virallista perusteellisemmin. Ensin tietysti peilattiin silmät, jotka olivat moitteettomat. Rauhoituksen jälkeen kuvattiin sitten kyynärnivelet, lonkat ja myös varpaat, niissä kun tällä rodulla on usein kuulemma nuljuluun murtumia.
Varpaat olivat moitteettomat, samoin kyynärät jotka lähtivät kennelliittoon arviolla 0/0. Lonkista arvio oli A/B. Lonkkakuvissa näkyi kuitenkin yksi ylimääräinen nikama lannerangassa, ja sen takia otettiin vielä yksi sivukuva lantiosta. Siellä se nikama on, koskaan ei ole koiraa vielä vaivannut. Nyt tuli taas yksi hyvä syy lisää pitää koira hoikkana ja hyvässä kunnossa, jotta ei alakaan vaivata.
Aivan loistavat tulokset! Silloin syksyllä tuntui välillä ihan epätoivoiselta, mutta ontuminen taisi sitten kuitenkin olla nopeaan kasvuvauhtiin liittyvää vaivaa. Kunhan krapulasta selviää, Leevi juhlistaa terveitä niveliään reippaalla metsälenkillä!

Ja opiksi muille (ja itsellenikin seuraavaa koiraa varten!): kiivaimman kasvun aikana otetut röntgenkuvat ei ole kovin diagnostisia, jos ei niissä selkeästi näy irtopalaa tms. Leevi (ja minä myös) ainakin sai selvästi hyötyä enemmän eläinfysioterapeutista. Viime syksynä eläinlääkärit oli innokkaita kuvaamaan, vaikka edes ekoissa kuvissa ei näkynyt mitään selittävää. Silti piti ottaa se CT-kuva, eikä sekään ollut sen valaisevampi. Leevi sai suuren määrän säteilyä, ja melko turhaan :(

NOU1

Taipparit meni läpi!! Hyvä Leevi!

Kokeen alussa tuomarin puhuttelun ja sosiaalisuuden testaamisen ajan Leevi käyttäytyi oikein hienosti. Se sai hetkeksi mennä autoon odottamaan, kun kävin katsomassa kahden ekan koiran suorituksen. Sitten kun lähdimme kohti odotuspaikkaa, se tuntui kyllä tietävän mitä matkan päässä tehdään, sen verran se lämpesi ja hiukan vinkuikin. Vesityö meni hyvin. Leevi odotti hiljaa, oli tarkkana ja lähti heti luvan saatuaan noutoon. Molemmat lokit se nouti hyvin, toisen tosin palautti rannalle vähän sivuun lähetyspaikasta.
Siitä suoraan hakuruutuun. Leevi istui taas hienosti hiljaa ampumisen ajan, kunnes sai luvan noutoon. Se muisti hienosti putoamispaikan, joka oli pienen kuusikon keskellä. Ketää ei kuitenkaan kuulunut heti takaisin sieltä kuusikosta, joten pillitin kerran. Sitten Leevikin muisti mitä piti tehdä, ja palasi variksen kanssa takaisin. Seuraaviin noutoihin sain kuitenkin ohjeen olla pillittämättä, tuomari halusi nähdä että koira ottaa linnun itse suuhun ja tulee itsenäisesti takaisin.
Leevi teki hakua laajalla alueella, ja löysi vielä 3 tai 4 varista lisää, tarkkaa muistikuvaa mulla ei jännityksen takia ole :)Hakuvauhti oli vähän hiljaisempi kuin Leevillä yleensä on, mutta se irtosi kuitenkin hienosti hakualueen reunoille asti.
Palautteessa tuomari mainitsi, että nuoresta koirasta näkee että se työskentelee oikeasti taipumuksiensa avulla, eikä pelkästään sen mukaan mitä on opetettu.

Viimeisenä oli sitten laahausjälki. Leevi lähti suoraan ja hyvin jäljelle. Leevi meni kovaa ja kauas ja ajattelin jo että koira on eksynyt. Mutta jälki tosiaan oli niin pitkä, sillä pitkältä tuntuvan ajan jälkeen se palasi takaisin kani suussaan. Siis NOU1! Aivan mahtavaa! Nyt Leevi saa pitää taukoa nomehommista, kesän ajan voidaan sitten keskittyä tokojuttuihin!

Arvostelu:
sosiaalinen käyttäytyminen:innokas, ystävällinen
uimahalu:menee mielellään veteen, ui hyvin
hakuinto:liikkuu itsenäisesti laajalti löytäen riistoja hyvin
noutohalu:ottaa molemmat lokit vesialueela itsenäisesti, varikset ja kanin noutaa myös omatoimisesti
nouto-ote:hyvät otteet riistasta
palauttaminen:palauttaa lokit rannalle, varikset ja kanin ohjaajalleen
reagointi laukaukseen:tarkkaavainen, rauhallinen
itseluottamis ja aloitekyky:hyvä maalla että vedessä
yhteistyö:toimii hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa
yleisvaikutelma:rauhallisesti työskentelevä koira, joka suoriutuu päivän tehtävistä tasaisen varmasti

Kenraaliharjoitukset pidetty!

Tiistaina tehtiin lokeilla vielä vesityöskentelyä, ja tänään oli sitten kenraaliharjoitus! Taipparityyliin ensin oli vesityö, mikä meni aivan loistavasti häiriköivästä yleisöstä huolimatta! Hakuruutu oli täytetty variksilla, ja viimeinen heitettiin Leevin nähden sinne. Alue oli melkoista puskaa, joten heitosta Leevi näki vain osan. Hienosti se kuitenkin muisti mihin varis lensi, ja lähti noutoon. Se vaan ei variksista (eikä huonolaatuisista varsinkaan) pidä ollenkaan niin paljon kuin muusta riistasta. Niinpä se mietti hetken aikaa mitä tehdä, ja sitten jopa kokeili kieriä! Kunnon ärjäisy lopetti kierimisen yhteen pyörähdykseen, ja sitten se palauttikin löytämänsä variksen ihan hienosti. Ikinä ennen Leevi ei ole kierinyt minkään riistan päällä, joten se pääsi yllättämäään mut täysin. Toisaalta oli hyvä että se teki sen nyt, eikä sunnuntaina. Ainakin tuli selväksi että kieriminen ei todellakaan ole sallittua puuhaa. Leevi lähti hienosti uudestaan hakuun, ja löysi nopeasti kolme varista lisää. Suuhun ottamista se aina hiukan mietti, mutta kun suuhun otti niin sitten palautti hienosti.
Hakuruudun jälkeen Leevi meni autoon miettimään, ja kävin vielä kanilla vetämässä laahausjäljen toiseen metsään. Jäljen pituus oli nyt taipparitasoa, ja mukana oli taas jonkun verran tuulta sekoittamassa. Leevi lähti innolla jäljelle, pyöri muutaman lenkin ilmeisesti tuulen mukana, löysi kanin nopeasti ja palautti hienosti!

Taipparit lähestyy!

Kaksi viimeistä viikonloppua Leevillä on ollut KIVAA! Edellisellä viikolla se oli yhden yön Vivan kanssa mökillä. Leevi oli onnellinen koiraseurasta, ja jatkuvasta uintimahdollisuudesta. Tänä viikonloppuna olimme saaressa, ja nyt meillä on hyvin väsynyt koira kotona. Kaiken muun toiminnan lisäksi sen piti taistella korppien kanssa koko viikonloppu. Saaressa on nimittäin joka kevät korpeilla pesä, ja niiden raakunta oli Leeville ihan liikaa. Se joutui säntäilemään metsään haukkumaan vähän väliä. Korppien poikanen oli turvallisesti pesässään, joten annoin Leevin haukkua. Ja naapureita ei ole, joten muitakaan ei voinut häiritä!

Harjoituksia on jatkettu ensi sunnuntain taippareita silmällä pitäen. Kävin itse taippareissa talkoilemassa, ja sain sieltä mukaan muutaman variksen. Tähän saakkahan Leevi on ottanut riistan kuin riistan suuhun epäröimättä, mutta nämä hiukan jo elämää nähneet varikset ei olleetkaan sitten yhtään kivoja. Ajan kanssa ja runsaalla palkalla se kyllä otti suuhunsa variksen, mutta ei ollenkaan mielellään.

Ne taipparitalkoot lisäsi ehkä hiukan koejännitystä, sillä tehtävät näytti hakuruudun täyttäjän näkökulmasta melko vaikeilta! Vesinoudot oli pitkiä, ja hakuruutukin iso. Niinpä viime viikolla ollaan sitten treenattu lisää. Hakuruutua tehtiin kahdesti, dameilla tosin. Ensimmäisen ruudun täytin Leevin nähden, ja toisen koiran odottaessa autossa. Molemmissa Leevi teki hienoa hakua, ja liikkui laajalla alueella. Ekassa annoin sen hakea 5, tokassa 4 damia.

Olen myös vetänyt kestokanilla jälkiä, ja laahausjäljen idean Leevi on nyt kyllä älynnyt. Eilen tein jäljen saaressa kovalla tuulella, ja takaapäin tuleva tuuli selvästi häiritsi, mutta niin vain Leevi selvitti jäljen ja löysi kestokanin jäljen päästä. Eilen myös ekan kerran yhdistettiin noutaminen ampumiseen. Isäntä hoiti heittäjän hommat veneestä. Eka heitto tuli pelkällä vaakkumisella vähän lähemmäs, toka heitto (vesidameilla, ei lokeilla) sitten laukauksen jälkeen kauemmas. Kova tuuli nostatti myös aikamoista aallokkoa, joten Leevi ei enää uimaan lähdettyään nähnyt dameja veden pinnalta. Hienosti muistiinsa luottaen se kuitenkin ui tarpeeksi pitkälle ja löysi saaliinsa. Koska pojatkin halusi taas ottaa osaa koiran kouluttamiseen, tehtiin vielä maalla muutamia markkeerauksia poikien heitoista. Leevillä näyttäisi olevan aika hyvä markkeerauskyky. Poikin heitot saattoivat välillä lentää ihan mihin sattuu, mutta koira oli ohjaajaa paremmin kartalla ja muisti mihin dami oli pudonnut.

Ensi viikolla tehdään vielä kerran kaikki taipparitehtävät läpi riistoilla, ja sitten ei voi muuta kuin luottaa koiraan! Leevi osaa kyllä hommat, se mihin koe saattaa sitten tyssätä voi olla Leevin mielestä liian huonokuntoinen koeriista. Vaan siihenkin kai täytyy vaan tottua...

Laahausjälkeä

Leevin kanssa olemme enimmäkseen treenanneet tutuissa metsissä, niinpä tänään taippareita ajatelleen menimmekin Pinnin lenkkimetsiin vetämään kanilla jälkeä. Pienen lenkin jälkeen laitoin Leevin autoon jäljen teon ajaksi. Eka jälki oli lyhyt, 30-40m, joten sen teossakaan ei kauaa aikaa kulunut. Sen verran kuitenkin, että autossa odotellut koira ehti lämmetä. Siis henkisesti, olihan se ensin koko automatkan haistellut kanin hajua autossa, ja kun sitten joutui autoon odottamaan, tasan tarkkaan tiesi mitä on tulossa. Niinpä se ulisi autossa koko jäljen teon ajan. Autosta pääsemisen jälkeen otin vähän tokoa, mutta se ei saanut Leevin ajatuksia tasaantumaan. Joten eka jälki meni aika heikosti.Leevi sai hajun jäljestä, mutta lähti kaahottamaan metsään ihan päättömästi. Kaksi kertaa yritin, ja aina kutsuin pois kun touhussa ei ollut mieltä. Kolmannella kerralla otin koiran taippariotteeseen hihnaan, ja menin alkumatkan koiran mukana.Kun homma lähti sujumaan, päästin koiran irti. Nyt meni jo paremmin, ei se suoraan jäljen päällä kulkenut, mutta päätyi kanille joka tapauksessa ja toi hienosti kanin mulle.

Tokan jäljen teon ajan istuskelin kivellä, koira vieressä, ja saatiin kierrokset tasaantumaan. Niinpä vire olikin ihan toisenlainen toiselle jäljelle mennessä. Leevi sai hyvin hajun, teki yhden hukan alkumatkalla mutta löysi itse takaisin jäljelle. Hienosti jäljesti kanille saakka. Kanin löydettyään se hetken mietti, mutta sitten nappasi kanin hyvään, syvään otteeseen ja tuli hienosti samaa reittiä takaisin. Loistavaa, tähän lopetettiin!Jäljen pituus oli ehkä 50m, ei ihan taipparipituus vielä, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Ensi viikolla teen vielä kerran, pitää taas mennä johonkin uuteen paikkaan treenaamaan.

Menetettyjä oikeuksia...

Meillä on takapihalla aita, reilu metrin korkuinen. Mummilassa on myös pihalla aita, se on hiukan matalampi. Talvella kun oli kantohanget (korkeat!), Leevi erehtyi molemmista menemään pari kertaa yli, mutta kun lumi suli on tyyppi pysynyt taas aitojen takana. Tai ei sittenkään.
Meillä on nimittäin takapihalla portti, jonka haka aukeaa nostamalla. Olen nyt pari kertaa hakenut koiran naapurista ruokaa kerjäämästä, ekalla kerralla se oli päästetty mukaan (ovat siis sukulaisia), tokalla kerralla Leevi oli sitten omin avuin avannut portin. Kun tokan kerran hain sen, jätin koiran taas ulos, mutta jäin ikkunaan vakoilemaan kuinka se homman hoitaa. Ja eipä mennyt kauaakaan, kun tekniikka paljastui. Riskinä koirana Leevi työntää hartiat portin alle, ja nostaa sen verran että haka aukeaa. Siitä onkin sitten helppo hilpaista naapurin oven taakse vinkumaan sisäänpääsyä. Kotona kun ei kai saa tarpeeksi ruokaa. Eihän se naapuriin meni sinällään haittaisi, mutta luulenpa että se jossain vaiheessa laajentaisi reviiriä pidemmälle. Joten väliaikaisratkaisuna haka on nyt kiinitetty pentupannalla tolppaan kiinni. Nyt se ei enää aukea nostamalla.

Tänään tyyppi oli sitten mummilassa hoidossa, aidan takana tiellä oli kävellyt pieni koira. Sen enempiä lupia kyselemättä Leevi esitteli hyppytaitojaan ja kaikessa hiljaisuudessa hyppäsi aidan yli tervehtimään. Pikku koiran omistaja ei onneksi ollut pelästynyt, kai huomasi heti että Leevi oli ihan ystävällisellä mielellä liikkeellä. Joka tapauksessa, ei mitenkään sallittua puuhaa hyppiä aitojen yli, joten siinä meni sitten vapaaulkoilu-oikeus hoidossa. Tyhmästä päästä kärsii ja niin pois päin...

Taipparitreenejä yhdessä sisarusten kanssa!

Vietimme Leevin kanssa aivan loistavan vappuaaton taipparitreeneissä! Paikanpäälle olivat päässeet Leevin sisarukset Manu, Rommi ja Candy sekä kaveri Rölli. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös pentujen äiti Wilma.

Ensin tehtiin halukkaille dameilla hakuruutu, ja sen jälkeen pienen miettimistauon jälkeen joka koiralla tehtiin kaksi-kolme heittoa lokeilla jokeen. Heitot tehtiin veneestä, niin saatiin enemmän aitoa taipparihenkeä mukaan :)Kaikki koirat hakivat lokit vedestä, joku tarvitsi vähän enemmän kannustusta, mutta osalle heitot tuli aika pitkälle rannasta. Jokainen nuori koiran toi lokin hienosti rannalle, osa jopa suoraan ohjaajaan käteen.

Vesiosuuden jälkeen teimme vähän modifioidun hakuruudun Leeville, sillä riistaa oli vain kolme. Varis ja fasaani olivat melko lähellä lähetyspaikkaa, niillekin oli vedetty pieni laahausjälki. Kanille vedettiin sitten vähän pidempi jälki niin, että kanilla ollessaan Leevi ei näkisi minua. Variksen Leevi haki heti hienosti, lähti seuraamaan kanin jälkeä, mutta koki ilmeisesti uskonpuutetta matkalla sillä palasi vähän matkaa, ja sai hajun fasaanista. Kun fasaani oli luovutettu, autoin Leeviä hiukan jäljellä alkuun, ja nyt rohkeus riittikin loppuun asti. Itse menin vielä kyykkyyn, niin että koira varmasti ei nähnyt minua ja joutui tekemään ratkaisunsa itse. Ratkaisu oli oikea, ja kani tuli hienosti minulle. Ihana koira!!

Osa muista koirista teki myös kanilla laahausjäljen, ja kaikki pääsivät tutustumaan muuhunkin riistaan. Lopussa vielä ammuttiin haulikolla, eikä kukaan näyttänyt arkailevan laukauksia. Oikein paljon kiitoksia taas niin innokkaalle kouluttaja Leenalle, ja muille kiitoksia seurasta. Minnalle kiitos hyvistä kuvista! Oli taas kivaa!

Leevin päivä olisi ollut täydellinen, ellei saunan pihalla vieraillut irtokoira olisi pilannut iltaa. Onneksi se tuli vasta kun muut oli lähteneet, se olisi nimittäin sekoittanut pakan ihan kokonaan jos olisi tullut paikan päälle rähjäämään kun treenit oli parhaimmillaan. Muiden ollessa saunassa, olin (onneksi!) jäänyt Leevin kanssa pihalle. Leevi ehti kerran haukahtaa, ennen kuin metsästä hyökkäsi husky sen päälle. Se husky ei todellakaan kysellyt mitä kuuluu, vaan kävi suoraan päälle. Hurjalla huudolla ja potkimisella sain sen ajettua vähän matkan päähän, mutta koska se murisi myös mulle, Marko tuli airon kanssa apuun ja ajoi sen matkoihinsa. Niin ärsyttävää! Reikiä en onneksi Leevistä löytänyt. Uskon että se on jo sen verran vanha ja paljon hyviä kokemuksia muista koirista, että tuskin se tästä mitään pysyvää traumaa kehittää. Silti ottaa päähän!

Koira- ja lapsikoulutusta

Tänään käytiin poikien kanssa rannalla Leeviä uittamassa. Heitin Leeville pari kertaa damin jokeen, hienosti palautti. Tosin ei kyllä käteen sillä ravistelu häiritsi vaikka menin veteen vastaankin. Palkaksi Leevi sai nakkeja. Kaikestahan lapsi voi olla kateellinen, niin pojatkin Leevin saamista nakeista. Joten pojat halusi myös harjoitella noutamista nakkipalkalla. Ei sentään joesta vaan kuivalla maalla:)

Niinpä sitten Leevi sai malttiharjoitusta. Leevi oli vasemmalla puolella istumassa, kumpikin poika vuorollaan oikealla. Damin heitto, ja pojalle lupa lähteä noutoon. Molemmat pojat löysi damin hienosti risujen seasta, palautti hienosti suoraan käteen (!) ja sai nakinpalan palkaksi. Etukäteen oli sovittu, että käsky-sanalla poika saa lähteä damia etsimään. Ensimmäisellä kerralla koira meni halpaan ja yritti lähteä, seuraavilla kerroilla istui kauniisti paikallaan. Aivan loistava harjoitus kaikille. Lapset sai ottaa osaa koiran kouluttamiseen, ja koira joutui katselemaan kun muut tekee hommat.

Nyt se karvanlähtö on sitten alkanut. Eilen illalla klo 20. Siihen saakka Leevi piti sisukkaasti turkistaan kiinni. Illalla se tuli sohvan viereen rapsutuksia kerjäämään, pyöri hetken aikaa siinä selällään ja jätti lattialle ja sohvan reunoille hirvittävän kasan karvaa. Yritin päivällä harjata, mutta en saanut juuri mitään irti. Huomenna pitää imuroida koira. Oliskohan se paljon mainostettu furminator hyvä?

Tokoileva ulko-koira!

Leevi on muuttanut ulos asumaan. Omasta tahdostaan. Kun vaan joku on kotona ja päästää sen ulos, se mielellään viettää päivänsä pihalla. Käy kyllä välillä sisällä tarkistamassa tilanteen (olisko ehkä ruokaa tarjolla?), ja palaa sitten taas ulos päivystämään.

Tänään kävimme sitten Konalassa mölli-tokossa. Koe oli epävirallinen, mutta arvostelu ja liikkeet kuten virallisessa. Ainoa ero oli, että liikkeiden välillä hillitty palkitseminen oli sallittua. Leevi pärjäsi hienosti, olimme neljänsiä 28 koiran joukossa 173 pisteellä.
Luoksepäästävyys:10
Paikallamakuu:7 Leevi vaihtoi lonkkaa pari kertaa, ja oli hiukan levoton. Ennakoi perusasentoon siirtymistä.
Seuraaminen kytkettynä:9 1/2
Seuraaminen taluttimetta: 9 (piste meni mun toiminnasta, kulmat ja käännökset ei olleet tarpeeksi teräviä)
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksetulo: 9 Leevi törmäsi muhun ennen sivulle tuloa...
Liikkeestä seisominen: 10
Estehyppy: 5 Tämä menee mun piikkiin. Hyppyä on aika vähän harjoiteltu, ja näytin kädellä suuntaa samaan tapaan kuin linjalle lähetyksessä. Sillä sain koiran ajatukset sekaisin, se lähti vasta toisellä käskyllä ja sitten lähtikin kovaa. Hyppäsi kyllä ja sitten kääntyi hölmön näköisenä takaisin päin.
Kokonaisvaikutus: 10/10 (kaksi eri tuomaria)

Kokeen jälkeen Leevi pääsi vähäksi aikaa velipoika Manun kanssa leikkimään, ja veljekset löysivät kyllä heti yhteisen sävelen. Ei olisi uskonut että syksyllä viimeksi ovat yhdessä leikkineet!

Ehkä tästä uskaltaa toukokuussa viralliseen kokeeseen mennä. Eilen olimme rokotuksissa, painoa kaverille oli kertynyt 34,8 kiloa. Eikä siinä kyllä ole yhtään ylimääräistä, korkeutta on vaan tullut runsaasti eikä Leevi ole mikään hento kaveri :)
Sen rokotuksen jälkene koira on kyllä ollut äärettömän väsynyt. Siellä kisapaikallakin, pienessä odotustilassa se nukkui :) Ja kotona on enimmäkseen lepäillyt, kyllähän ne lapsetkin voi olla rokotuksen jälkeen vähän kipeitä, joten miksei koirakin. On vaan ihmeellistä kun meillä on niin rauhallinen koira. Tähänhän vois vaikka tottua!

Onnea Leevi 1v!

Vaikka oikea synttäripäivä on vasta huomenna, otimme tänään pienen varaslähdön juhlimiseen. Kylään oli kutsuttu Viva, Rölli ja Pinni. Viva ja Rölli pääsivät tulemaan. Leevi ja Rölli pitivät sitten nuorisobileet ulkona. Nuorten miesten paini oli pihalla sen verran rajua, että vanha rouva Viva katsoi parhaimmaksi pysyä sisällä. Koska synttäreille tietenkin kuuluu kakku, oli ihmisten kakun lisäksi joka koiralla tehty oma maksalaatikkokakku, joka rotutyypillisesti katosi bileiden lopussa vatsoihin nopeasti.
Leevi lähettää onnittelut kaikille veljille ja siskoille!

Uimakausi avattu!

Viime vuonna Leevi ei ollut vielä kovinkaan innokas vedessä läträäjä, mutta nyt sille on ihan selvästi auennut labradorin syvin olemus. Siis missä vettä, siellä labradori! Nythän sitä vettä sitten riittää, kaikki ojat kahlataan läpi, ja osassahan on vettä lähemmäs metrin, joten siinä pystyy jo hyvin tapailemaan uintiliikkeitä! Ja uimisen jälkeen tietysi turbo-vauhtia lumihankeen pyörimään.

Muuten tämä sulava maa on ehkä hiukan sekoittanut pienensuuren koiran ajatuksia. Tai muutakaan syytä kuin maasta tulvivat hajut en keksi siihen,että ennen niin helposti sujuneet treenit ei nyt menekään ihan nappiin. Tai toinen syy voi tietysti olla se, että puhtaalla hangella on ollut helpompaa edetä linjaa suoraan, nyt joka paikassa hangen keskeltä tulee esiin kiinnostavia multakasoja tai muuta, jotka sitten saa koiran unohtamaan mitä suoraan eteneminen tarkoitti. Täytyy ihan selvästi helpottaa harjoituksia, jotta saadaan onnistumaan.

Tokon suhteen olen varovaisesti ajatellut, että toukokuun loppuun voisi ajatella ekaa koetta. Hyppykin, joka oli talvella ihan kesken, alkaa hiljalleen hahmottua. Nyt olen alkanut myös totuttaa Leeviä siihen, että palkkaa ei tulekaan ihan joka tempun jälkeen, vaan vasta muutaman liikkeen jälkeen. Uutena ongelmana tuli perjantain koulutuksessa esiin se, että liikkeestä maahanmenon jälkeen tulevassa liikkeestä seisomaan jäämisessä Leevi heittäytyi myös maahan. Pitää enemmän harjoitella niitä peräkkäin, jotta ero tulee selvemmäksi. Nopeisiin pysähdyksiin on muuten takapalkka auttanut aivan uskomattoman hyvin!

Pirkan Damit

Lauantaina oli Pirkan Damit Pälkäneessä. Leevin kanssa olimme mukana Darkwater`s joukkueessa Rommin ja Elffin kanssa. Arvonnassa meille osui päivän ekan kenneljoukkueen paikka, ja Leevi oli vielä joukkueen eka koira. Joten Leevi pääsi sitten ekana suorittamaan kaikki tehtävät. Toisaalta hyvä, ei ollut muiden koirien hajuja häiritsemässä, toisaalta sitten taas linjalla ei ollut kukaan muu vielä mennyt, joten se oli ehkä hiukan vaikeampi Leeville.

Haku meni tosi hienosti! Hakualue oli juuri Leeville sopivan kokoinen, alueella oli 6damia. Aikaa 3 minuuttia. Leevi liikkui alueella aika hitaasti, melkeinpä kävelyvahtia. Mutta hienosti nenää käyttäen se löysi 5 damia sallitun ajan puitteissa. Luulen että hidas liikkuminen oli epävarmuutta, alueella ei tosiaan ollut vielä muiden koirien hajuja ollenkaan, ja jännityksestä jäykkänä oleva ohjaaja varmaan näytti siltä että metsässä on joku iso peto vastassa!

Ohjauksessa oli taimikkoon tehty polku, jossa oli kaksi damia peräkkäin. Linjalle lähetettiin pienen lumikasan päältä. Matkat oli lyhyitä, olisko ollut 10 ja 20 metriä. Hämäykseksi oli lähetyspaikalta tehty toinen polku 45 asteen kulmaan siitä oikeasta. Ekan damin Leevi haki tosi hienosti, sen jälkeen se hämääntyi siitä toisesta polusta ja erehtyi sinne. Tuomari salli vähän helpostusta, saimme ottaa askeleen eteenpäin, jolloin myös toinen linja onnistui ja dami palautui hienosti.

Markkeeraus olikin sitten tosi vaikea. Lähetyspaikalta näkyi kontti (kuvassakin näkyy), heittäjä oli kontin takana. Koira näkin toisesta damista lentoradasta osan, sillä dami tippui takaisin kontin taakse. Toinen dami lensi koirasta katsoen kontista oikealle, ja tippui lumikasan taakse. Kontin takan olevan damin Leevi löysi, mutta toinen jäi hukkaan.

Pisteitä kokeesta tuli 53/80. Epäonnistunut toinen markkeeraus laski pisteitä, mutta olen kyllä tyytyväinen koiraan. Kisapaikalla se pääosin käyttäytyi hyvin, markkeerauksessa tuli noutoon lähdettäessä vinkaisu, ja välillä oli pientä vinkunaa odottaessa, mutta suurimmman osan aikaa koiran oli kyllä ihan rauhallinen. Rauhallisempi kuin ohjaajansa ;)

eteenpäin

Viime viikonloppuna olimme KHN järjestämässä nome-koulutuksessa. Leevi oli mukana NOU0-NOU1 ryhmässä, ja tehtävät oli kyllä minun ja Leevin mittapuun mukaan tosi vaikeita. En ole itse vielä tehnyt noin haastavia linjalle lähetyksiä, mutta Leevipä oli aivan kartalla ja teki kaikki linjatehtävät ihan esimerkillisesti! Jopa kouluttajan oli pakko myöntää että oikein hyvä koira, Leevin antaman ensivaikutelma kouluttajalle ei nimittäin ollut ihan parhaasta päästä...En tiedä, mutta luulen että jollain ihanalla tytöllä oli juoksu tulossa tai menossa, sillä veri tuntui koiralla pakenevan aivoista aivan jonnekkin muualle, ja käytös yllätti mut täysin. Mutta kun alettiin töihin, tytöt unohtuivat ja koira oli ihan mukana. Vinkumiseen liittyen Leevi sai minun mielestäni osakseen epäreilua kohtelua, mutta toivon että sille ei jäänyt siitä sen kummemmin pahoja muistoja.

Kouluttajan keksimät tehtävät oli kyllä tosi hyviä. Yhdessä linjaharjoituksessa koiran piti matkalla ylittää Leevin kokoinen aita, ja toisen linjan alussa oli heti jäällä olevan laiturin ylitys. Mutta vaikka en ole moista siis ollenkaan harjoitellut, Leevi hyppäsi aidan yli ja juoksi laiturin yli tosi hienosti.

Kotona on myös jatkettu harjoituksia, tänään viimeksi kävin aamulla treenaamassa. Piilotin kaikki 7 damia jotka mulla on hakkuuaukealle koiran odottaessa autossa. Hienosti nenää käyttäen Leevi haki kuusi ensimmäistä, viimeisen halusin hakea itse. Tein myös muutamia heittoja ihan vaan varmistaakseni että otus viereltä ei karkaa noutoon. Hyvin pysyi, kaksi hain ensin itse ja kolmannen sai Leevi hakea.

kiharakerhon riistaantutustumispäivässä

Tänään olimme Leevin kanssa Kiharakerhon järjestämässä taippari-ja riistaantutustumispäivässä. Alkuun oli Tiina Mursulan pitämä luento taippareihin valmistautumisesta, ja luento oli kyllä tosi hyvä. Sain paljon hyviä ohjeita ja ajateltavaa Leevin treenaamisen suhteen. Tämän jälkeen päästiin pihalle, missä oli sitten joka koiralla yksitellen mahdollisuus tutustua eri riistoihin. Leevin kanssa meni aivan loistavasti! Leevi otti kantaakseen kaiken mitä tarjottiin:) Aloitimme variksesta, fasaanin kautta lokkiin ja sokerina pohjalla vielä kani. Kaikki kelpasi, ja hienosti se myös luovutti riistat mulle. Fasaanin kohdalla mulla oli koira irti, ja siinä meinasi tulla vähän liikaa vauhtia, mutta malttoi kuitenkin hienosti ja sain senkin linnun siisitisti käteen.

Ihanaa, nyt voin rentoutua riistojen suhteen, viime syksynähän Leevin näki kaiken riistan vielä puhtaasti ruokana. Nyt sillä oli ihan eri meininki, kevät vielä harjoitellaan ja syksyllä sitten taippareihin!

mäyräkoiria, juomatölkkejä ja helikopteri

Tällä viikolla Leevillä tuli lenkillä vastaan kaksi mäyräkoiraa, olisko ollut kääpiömäyriksiä kun olivat niin pieniä. Joka tapauksessa, ne pienet juoksevat koirat ei kertakaikkiaan menneet Leevin ymmärrykseen. Todennäköisesti Leevi ei heti ainakaan tajunnut että mäyrikset oli koiria ollenkaan, yleensä sillä ei ole ongelmia muiden koirien ohituksessa, kun 99 prosenttisesti muita ei pääse haistelemaan. Nyt se kuitenkin ulisi, reuhtoi ja oli lähtemässä ilmeisesti jahtaamaan niitä pikku koiria. Luuli varmaan oraviksi tai kissoiksi??

Lenkillä Leevin suurinta hupia on keräillä ihmisten hankeen heittämiä juomatölkkejä. Kesällä pojat keräilivät niitä, ja veivät kauppaan rahan kiilto silmissään. Silloin koira oppi että näitä on ilmeisen kannattavaa kerätä. Vaikka pojat ei pakkasessa ole tölkkejä keräilleet, koira pitää harrastusta yllä. Ei haittaa edes 30 asteen pakkanen, koiralle juoksee tyytyväisenä kunhan jostain löytää tölkin suuhunsa.

Eilen päästiin sitten tutustumaan helikopteriin. Meidän viereiselle pellolle laskeutui helikopteri, niin että lenkiltä kotiin tullessa jouduttiin kävelemään pysähdyksissä olevan kopterin siipien ali. Ehdittiin myös juttelemaan lentäjän kanssa, hänellä kun oli ollut myös ruskea labradori. Koska kaikki ihmeelliset asiat pitää tietysti käyttää hyödyksi koiraa ajatellen, jäin pihalle odottamaan kopterin nousua koiran kanssa. Tulihan katsottua, Leevi ei korvaansa heilauttanut ilmaan nousevan kopterin melulle, eikä välittänyt koko hommasta muutenkaan.

lisää hakua

Nyt onkin ollut oikein tehoviikko meneillään! Ensin torstaina olimme illalla kovassa pakkasessa hakua harjoittelemassa, ja tänään taas uudestaan! Jo torstaina Leevi oli tosi hyvä, ja tänään jos mahdollista vielä parempi.

Torstaina keli oli edelleen tyyni, tuulesta oli turha odottaa apua koiralle. Sen verran muutettiin harjoitusta edellisestä kerrasta, että minä täytin hakualueen dameilla ja Leena piti koiraa. Nyt Leevi oli heti innolla hommassa mukana, ja löysi nopealla tahdilla viisi damia alueelta. Eikä edes vaihtanut, vaikka palauttaessa huomasikin matkalla uuden damin. Koiralla oli selvästi joku lamppu syttynyt päässä haun suhteen, se oli tajunnut että täällähän näitä dameja on kun vaan etsii. Ja aina pääsee uudestaan etsimään kun vaan vikkelästi palauttaa emännälle. Olin niin tyytyväinen koiraan illalla!

Tänään oli sitten heti aamusta niin kova tuuli, että oli suorastaan pakko mennä vielä kokeilemaan hakua. Hakuruudun täyttö tehtiin kuten viimeksi, ja Leevi oli heti juonessa mukana. Hienosti nenää käyttäen se löysi ja toi kovalla vauhdilla kuusi damia. Loput jätettiin Pinnille haettavaksi. Sen aikaa Leevi oli autossa miettimässä. Koiran ollessa autossa tein sille vielä linjaharjoituksen kolmella damilla, metsäkoneen jättämälle uralle kolme damia peräkkäin noin viiden metrin välein. Ekalle damille oli matkaa parikymmentä metriä. Vaikka Leevi ei nähnyt damien viemistä, se lähti hienosti linjalle. Ekan damin kohdalla se huomasi toisen, meinasi jättää ekan ja ottaa tokan, päätti kuitenkin ottaa ensimmäisen eikä sitten enää vaihtanut. Sama tapahtui tokalle damille lähetyksessä, kolmas dami linjalla meinasi houkutella liikaa, mutta koira toimi kuitenkin ihan oikein. Kolmaskin linjalle lähetys onnistui hienosti.

Nyt on ehkä pakkoo pistää omat kädet nippusiteillä selän taakse, ja antaa koiran huilata harjoituksista. Eilen oli nimittäin myös tokotreenit, kolmena päivänä peräkkkäin on nyt treenattu. Nyt pitää antaa opitun muhia päässä vaikka itsellä kuinka polttelisi treenata vähän vielä...

harjoitukset jatkuvat

Nyt Leevi on päässyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna nome-juttuja harjoittelemaan. Viikko sitten harjoiteltiin kakkosmarkkeerauksia. Olimme metsätyöalueella, jossa oli sopivasti auratun alueen keskellä iso tukkikasa. Tukkikasan päältä sitten oli hyvä heittää dami kasan molemmille puolille, vaihtaminen ei ollut mitenkään mahdollista niiden tukkien ollessa edessä. Toinen dami tippui aina niin että Leevi näkin myös putoamisen, kasan oikealle puolelle lentänyt dami tippui maahan niin että Leevi näki heitosta alun mutta maahan putoaminen ei enää Leeville näkynyt. Tosi hienosti se haki molemmat damit, myös palautukset sujuivat tällä kertaa hienosti vauhdilla. Enemmän korjattavaa löytyikin sitten ohjaajan kehonkielestä :) Älyttömän hienoa että on joku katsomasssa mitä puuhaan (kiitos taas Leena!), itse noita ylimääräisiä käsimerkkejä ja koiraa häiritseviä heilumisia ei huomaa. Videointi olis muuten varmaan myös hyödyllistä!

Eilen tehtiin sitten vähän hakuharjoitusta. Siinä samaisella hakkuutyömaalla on hyvä tasainen alue johon dameja sitten piiloteltiin, osa vähän lumenpeittoon. Tämä olikin Leevin eka hakuharjoitus, syksyllä se "vahingossa" löysi muutamia dameja metsästä, mutta nyt ekan kerran oikein pyysin sitä etsimään. Damit vietiin alueelle niin että Leevi näki sen. Leevi lähti ihan innolla hakuun, mutta dameja oli kyllä tosi vaikea löytää kun ilma oli melkeinpä tyyni. Palautukset sujuivat hienosti, paitsi yhden kerran kun Leevi ehti vaihtamaan. Tässä haussa meillä olisi paljon treenattavaa niitä Pirkan Dameja ajatellen. Näillä tyynillä pakkaskeleillä ja paksuilla lumihangilla on vaan vaikeampaa järjestää hakuharjoituksia.

Palautuksiin liittyy myös Leevin tämänpäiväinen löytö. Se kaivoi jostain lumihangesta esiin jäätyneen päästäisen. Edistystä on selvästi tapahtunut, sillä nyt se ei yrittänytkään syödä sitä, vaan ennemmin tuli hämmästyneenä näyttämään. Mitäs tälle pitäis tehdä???

Toko-liikkeissä seuraamisessa on tullut vähän takapakkia. Olen käyttänyt lelupalkkaa jonkun verran, ja saanutkin sillä liikkeisiin lisää vauhtia. Luoksetuloa se on vähän parantanut, mutta seuraamisessa lelupalkka kuumentaa Leeviä niin paljon, että se on alkanut edistämään. Samoin käännökset on menneet huonommiksi. Niinpä seuraamisessa on palattu nakkeihin, ja nykyään tehdään taas melkeinpä vaan paikallaan siirtymisiä ja käännöksiä.

Pakkasherra

Äsken tultiin iltalenkiltä, mittari näytti -25.5 pakkasta. Vaan Leevi ei pakkasesta piittaa, se ei ole kertaakan talven aikana nostellut tassuja tai muuten näyttänyt siltä että kärsii kylmästä. Leevin taktiikka on vaan lisätä vauhtia niin ei tule kylmä. Kuono huurteessa se painelee lumihangessa, ja on ilmeisen tyytyväinen kun ei ole kuuma!

Linjaa ja markkeerauksia

Tänään ehdin taas aamulla ennen töihin menoa treenaamaan. Aloitin ihan pienellä hakuharjoituksella, vein kolme damia Leevin istuessa odottamassa. Damit oli kaikki ihan lähellä polkua, hanki on niin upottavaa että siellä on hankalaa viedä tai hakea niitä dameja. Leevi haki kaikki hienosti, ja palauttikin suoraan. Hakua olisi hyvä päästä harjoittelemaan enemmän ja laajemmalla alueella, mutta tällä lumen määrällä se taitaa olla mahdotonta? Damit uppoaa syvälle hankeen ja tekee hakemisesta koiralle paljon vaikeampaa, ja on siellä syvässä hangessa myös raskasta juosta. Näin nuorelle koiralla haluaisin kuitenkin helppoja ja onnistuneita harjoituksia.

Seuraavaksi harjoiteltiin linjaa. Ensimmäinen harjoitus menikin sitten ihan penkin alle. Vein tietä pitkin koiran kanssa kolme damia peräkkäin, matkat oli noin 40,50 ja 70m. Ensimmäisen Leevi haki hienosti, ja näytti siltä että hakee toisenkin, mutta sitten se bongasi pellolla tuulen riepottelemia oksia, ja säntäsi sinne. Korvat meni tukkoon, ja siellä pellolla se sitten etsi niitä oksia. Mä hain damit itse ja koira sai sitten remmissä vähän aikaa miettiä menikö ihan putkeen. Toisaalta oma moka jälkeenpäin ajateltuna, matkat oli liian pitkä ekaan harjoitukseen, ja tuulikin justiin väärästä suunnasta.

Hetken aikaa kun oli molemmat pohdittu, tein saman harjotuksen uudestaan, nyt toiseen suuntaa tiellä ja matkat oli 30,40 ja 50m. Tällä kertaa kaikki onnistui, ja molemmat voitiin olla tyytyväisiä.

Hetken aikaa jatkettiin lenkkiä, ja sitten tehtiin vielä metsätiellä pari markkeerausta. Menin taas sellaiseen tienhaaraan että saatoin heittää molempiin suuntiin yhden damin. Koira pysyi hienosti paikallaan heittojen ajan, ei vinkunut eikä hötkyillyt. Haki ja palautti molemmat hienosti. Toinen vielä upposi vähän hankeen epätarkan heiton seurakusena, mutta koira löysi senkin itsekseen. Tähän olisi fiksu kouluttaja lopettanut, mutta minä päätin tehdä vielä yhden linjaanlähetyksen.

Äskeinen markkeerausadami oli tien oikeassa reunassa. Nyt vein sitten yhden damin tien keskelle, ja lähetin koiran eteen sitä hakemaan. Vaikka Leevi varmasti näki sen ja matkaa ei ollut kuin 15m, se silti meni vanhasta muistista sille äskeiselle markkeerauspaikalle! Taas tuli oppia kouluttajalle, koiralle ei niinkään. Hain itse sen damin, ja tein saman harjoituksen sellaiseen suuntaan missä ei ollut yhtään markkeerausdamia. Hienosti meni, ja palkinnoksi lopuksi tein muutamia nopeita heittoja, Leevi sai lähteä paukkuna niihin.

Meillä oli viime talvena ongelmia jänisten kanssa. Koska oli paljon lunta, ne ylettyivät verkoista huolimatta syömään omenapuun oksia. Tänä vuonna meillä on sitten aita, ja pihalla koira joten jäniksiä ei ole näkynyt. Silti omenapuut on pahemmassa kunnossa kuin viime talvena, joku ruskea peto käy illan pimeinä tunteina repimässä puut. Tällaisista puista ei taida omenoita ensi kesänä tulla...

Pulkanvetokoulutuksessa

Tänään paikallinen koirakerho järjesti pulkanvetokoulutusta innokkaille, ja tietysti Leevi oli paikalla ottamassa osaa! Ikä ei muuten vetohommiin vielä riitä, mutta kokeilemaan uskallettiin kyllä mennä. Alkuun kouluttajat komensivat kaikki koirat ryhminä kävelemään pulkkien viereen. Leeville se oli aika turha vaihe vetokoulutuksessa, se kun on tottunut lasten pulkan vieressä juoksemaan jo ennestään. Mutta Leevin mielestä oli joka tapauksessa lystiä kävellä joukolla pieni lenkki.

Seuraavaksi koirat pääsivät yksitellen valjaisiin ja kierrokselle. Leevin kanssa homma oli yksinkertaist; valjaat päälle, aisoihin kiinni ja menoksi. Se ei vetohommia ihmetellyt yhtään. Eka kierros mentiin tyhjällä pulkalla, tokalle kierrokselle pääsi jo lapsikin kyytiin. Tämä riitti kasvavalle nuorukaiselle, helpolta tuntui. Täytyy hommata omat valjaat ja aisat ensi talvelle, tänä talvena ei vielä paljoa voi vedättää.

Pojat oli mukana koulutuksessa, ja niistä olikin sitten ihan oikeasti kerrankin hyötyä! Kukaan ei ollut etukäteen ajatellut että pakkaskelissä tyhjä pulkka on ikävämpi vetää kuin pientä painoa sisältävä pulkka. Niinpä pojilla oli kysyntää, kun kolme koiraa aina kerrallaan harjoitteli vetämistä, kyytiin sai sitten koiran koon mukaan valita pienemmän tai isomman painolastin!

Muuten tämä uroskoiran murkkuikä jaksaa hämmästyttää! Päivät on NIIN erilaisia. Eilen kävin päivällä tekemässä pienen harjoituksen dameilla. Meillä on lähellä aurattu kivasti sellainen kolmion muotoinen tienpätkä. Vein koiran kanssa damit kahteen kolmion kulmaan, menimme itse kolmanteen ja sieltä lähetin vuorotellen hakemaan kummankin damin. Hienosti meni, tällä kertaa Leevi ei edes viivytellyt luovutuksessa, vaan sain damit ihan hienosti. Toisella kerralla vein damit itse, ja koira odotti siellä kulmassa. Toisen damin haki Leevi, ja toisen minä. Kaikki onnistui tosi hienosti, ja lenkilläkin Leevi oli koko ajan kuulolla ja totteli nopeasti.

Tänään sitten lenkillä mulla oli läähättävä (pakkasta yli 5 ja kova tuuli, ei sillä ainakaan kuuma voi olla!) höyryveturi mukana, joka ei ollut ollenkaan niin mukava seuralainen kuin eilen. Ei puhettakaan että olisin pitänyt irti siinä tiellä missä eilen meni kaikki hyvin. Tämä tämänpäiväinen kaveri yritti jahdata ohiajavia autoja ja käyttäytyi kaikin puolin epämääräisesti. Taitaa lähistöllä joku narttukoira haista erityisen kutsuvalle, sen verran innokkaasti Leevi Vivaa lähestyi illalla!

Lisää markkeerauksia

Tänään saatiin sitten vihdoin treeniseuraa ja valvova silmä treeneille! Tuli ihan onnistuneita harjoituksia, ja yksi noutoon karkaaminenkin...

Aloitettiin ihan muistipaikan luomisella koiralle. Minä ja Leevi olimme metsän puolella, ja daminheittäjä (=Leena) tiellä. Me jäimme Leevin kanssa metsään niin, että olimme tavallaan neliön kulmassa, ja 90 asteen kulmiin meistä (tiet molemmissa paikoissa) tuli sitten molemmat markkeeraukset. Ensin siis se muistipaikka, teimme aika monta ykkösmarkkeerausta samaan kohtaan, ja hienosti Leevin piti katseen koko ajan damin putoamispaikalla. Pari ensimmäistä se markkeerasi metrin-pari liian lähelle eikä älynnyt ylittää sitä pientä lumipenkkaa metsän ja tien välissä. Nekin se kuitenkin omatoimisesti löysi aika nopeasti. Ja varsinkin alussa palautti ihan vauhdilla, loppua kohden palautukset hidastui ja murkku koiran sisällä nosti päätään. Leevi hidasti vauhtia ja jäi siihen parin metrin päähän patsastelemaan dami suussaan. Osasyynä tähän olin varmasti minä, joka aloin kehumaan jo kun koira oli tulossa. Koiran päässä ne hyvä-huudot sitten tarkoittin että homma hoidettu, ei tarvitse jatkaa enempää. Kun vikoissa noudoissa ymmärsin jättää kehumisen vasta palautukseen, tuli damikin perille ihan hienosti.

Kerran Leevi tosiaan pääsi karkaamaan noutoon, pidin sen ihan tarkoituksella irti, jotta päästään sitten puuttumaan jos se karkaa. Karkasihan se, mutta oli liian nopea jotta Leena olisi ehtinyt napata damin ennen Leeviä. Sitten pitikin vain ottaa dami iloisesti vastaan ja toistaa harjoitus. Mutta toista kertaa se ei enää karannut, kerran kyllä pylly nytkähti ylöspäin, mutta ärähdys riitti palauttamaan pyllyn maahan. Teimme myös aika monta heittoa niin, että Leena kävi hakemassa damin ja Leevi sai katsella.

Sitten teimme pari heittoa myös siihen toiseen suuntaan, ja nekin onnistui ihan hienosti! Sokerina pohjalla oli sitten Leevin eka toisen ihmisen heittämä kakkosmarkkeeraus, joka sitten onnistui hienosti. Se muisti hienosti molemmat putoamispaikat ja toi molemmat damit minulle.Tähän oli hyvä lopettaa, en ole kovin pitkää aikaa kerrallaan Leevin kanssa vielä treenannut, ja nyt oli tehty aika paljon kerralla.

Kävimme myös lyhyellä lenkillä treenien jälkeen. Tapansa mukaan koira hääräsi omiaan vähän matkan päässä, ja löysi sitten taas lumihangesta jotain. Se jotain oli puoliksi syöty banaani kuorineen, jota koira ei siis syönyt vaan toi mulle! Aika loistavaa, temppu oli monen koiranruokanappulan arvoinen mun mielestä :) Kotona sitten jätin damit kylppärin lattialla kuivumaan, ovet tietysti kiinni ettei noutaja pääse hakemaan niitä. Illan aikana sitten joku kävi avaamassa oven, ja koira toi mulle kaikki viisi damia, noutajataluttimen, paketillisen pyykkipoikia (jotka oli siellä treenikassissa) ja vielä kassin kaupan päälle. Ehkä siitä vielä noutaja tulee!

Tokouralla Leevin on myös edistynyt. KHN tokokurssilla olemme siirtyneet " eskarista ekalle luokalle" kun vuoden vaihteessa pääsimme siirtymään kisaamaan tähtäävien ryhmään. Tähän saakka Leevin on pärjännyt ihan hienosti, vähitellen saadaan hiottua liikkeet kisakuntoon. Paikallamakuu on jo aika ok, parin minuutin aikana käyn muutaman kerran palkitsemassa sitä. Luoksepäästävyys onnistui perjantaina jo hienosti, eikä testaajalta edes murtunut nenä. Leevin pahana tapana on nimittäin hypätä vauhdilla ihmisen kasvoja kohti, ihan ystävällisellä mielellä mutta välillä se arvioi vauhdin ja voiman väärin ja vahinkoja saattaa sattua...

Seuraamisessa tarvitaan vielä turnauskestävyyttä, alo-luokassa on kuitenkin kaksi seuraamisliikettä peräkkäin, joten siinä pitää aika kauan jaksaa pitää kontaktia. Muuten se alkaa jo olemaan ihan kelvollista. Liikkeestä seisomaan ja maahan jäämiset sujuu muuten, mutta vielä Leevin pitää tottua siihen että ohjaaaja jatkaa matkaa sen pysähtyessä. Luoksetulo on aika valmis, mutta hyppy aivan alkutekijöissä. Hypyn treenaaminen vaatii sitä hyppytelinettä, ja on tuolla lumihangessa kotona vaikea toteuttaa. Hyppyliike saakin odotella kevättä.