Varis

Tänään aamulla olimme metsässä poikien, Leevin ja Vivan kanssa lenkillä. Hetken päästä nuorempi lapsi huutaa että Leevi löysi linnun! Ja niinhän se löysi, maasta loukkaantuneen, ison variksen. Kovasti löydöstä koiraa kehuttiin, mutta sen verran se lintu liikkui että ei Leevi sitä suuhun uskaltanut ottaa. Ja ehkä parempi ettei ottanutkaan, olis voinut jäädä tulevaisuudessa kaikki riista ottamatta suuhun jos tämä nyt löydetty olin nokkaissut kipeästi.

Iltapäivällä sitten kotona pienisuuri noutaja sitten taas kunnostautui, tavallaan. Toiselta lapsukaiselta oli jäänyt leiväpala pöydälle, ja kohta ruskea koira hiippailee perässäni ja tuo sen pöydälle unohtuneen leivän minulle. En taaskaan voinut muuta kuin kehua; pöydältä varastettu, mutta kuitenkin minulle tuotu :). Varastamista kun en päässyt näkemään, niin siihen olis ollut aika myöhäistä enää puuttua kun leivänpala tuotiin purematta kuitenkin minulle.

Leevi parani!

Eilisen illan Leevi oli vielä aika väsynyt, mutta aamulla taas oma itsensä! Pihalla juoksi aivan entiseen malliin, edes kovan syömisen takia kasvanut maha ei vauhtia hidastanut! Päivällä käytiin vielä tarkistamassa maksa-arvot, kaikki labrat oli ihan ok joten selvittiin ihan sillä sokeritipalla ja kovalla syömisellä. Onneksi se oli yksinollessaan oksentanut varmaan suurimman osan niistä pastilleista, ainakin meidän keittiön penkki haisee nyt niin kalaöljylle että osa syödyistä herkuista on siinä.

Jätti-iso häkki on tilattu, kaveri kasvoi niin isoksi että ekana ostettuun häkkiin en voi sitä päiväksi jättää. Tämä häkki onkin sitten niin iso, että mahtuu ainoastaan olkkariin. Ei se ehkä kovin kaunis sisustuselementti ole, mutta pysyypä koira pois pahanteosta yksinollessaan!

Xylitolia

Leevi yritti sitten tänään päästä hengestään. Parin tunnin yksinolo päivällä, ja kaveri oli sinä aikana syönyt poikien xylitolipastillit, monivitamiinit ja kalaöljykapselit. Kalkkitabletit oli sentään jättänyt rauhaan. Siinä ohessa se oli myös pilkkonut pari tietosanakirjaa, ja maistellut joulutähteä (joka oli oikein nostettu ylös koiralta turvaan).

Ei ollut kovin lysti tulla kotiin ja nähdä tämä hävityksen kauhistus. Soitin samantien eläinlääkäriasemalle, vein pojat hoitoon ja koiran kanssa lääkärille. Sinne mentäessä koira oli hiukan väsyneen oloinen, mutta ihan omilla jaloillaan kulki kumminkin. Leevi laitettiin samantien sokeritippaan, otettiin liuta labroja ja syötettiin ruokaa ja sokeripaloja. Ekoissa labroissa ei näkynyt hälyttävää maksa-arvoissa eikä verensokerissa. Reilu tunnin tiputtelun jälkeen koirakin alkoi piristymään, niin että sitä oli jo hankala pidellä tippaletkun kantaman päässä. Sokeriarvotkin pysyivät kohdillaan.

Illaksi Leevi pääsi kotiin, tippa pidettiin vielä tassussa ja otin sokeriliuoksen mukaan kotiin. Sokerin mittasin tunnin välein, mutta se pysyi koko ajan yli viiden. Ja Leevin mielestä parasta kaikessa oli se, että ruokaa tuli puolen tunnin välein! Illan aikana sen maha kasvoi, ja reilu kilo tuli kolmessa tunnissa lisää painoa! Mennessä paino oli 29,5 ja äsken kun käytiin vielä tarkastuksessa niin painoa oli jo komeat 30.6. Näyttää siltä että säikähdyksellä päästiin, saa tästä lähtien alkaa viettää yksinoloaikansa häkissä. Pitää ostaa vielä isompi häkki, kaveri kasvoi vähän isommaksi kuin olin suunnitellut! Edelleen Leevi on aika väsynyt, ja voisin kuvitella että mahassa on hiukan kupliva olo.

Kai tämä yksinoloaktiivisuus kulkee käsi kädessä hyvän harrastuskoiran kanssa. Jotta koiraa on helppo motivoida treeneissä, on sillä tietysti oltava myös paljon energiaa. Ja yksinollessa se energiamäärä kasvaa sitten potenssiin tuhat, ja purkautuu sitten vähemmän mukavalla tavalla. Aamulla viimeksi olin taas niin tyytyväinen Leeviin. Ennen yksinloloa käytiin takapihalla vähän harjoittelemassa, juurikin liian voiman purkumielessä :). Aloitin tekemällä kolme markkeerausta, varmuuden vuoksi koira oli hihnassa sivulla. Vaan se pysyi hienosti paikallaan heiton ajan, lähti luvan saatuaan ja tuli yhtä kovaa takaisin dami suussa. Tauko on taas tässäkin kohtaa tehnyt hyvää, yli kuukauteen ei ole dameja taidettu käyttää.

Hallitreeniä

Tänään oltiin pitkästä aikaa taas hallissa treenaamassa. Olimme vuokranneet hallista puolet omaan käyttöön. Leevi olikin sitten oikein superhyvä tänään! Mietin vähän mitä kannattaa tehdä, kun kotona on pakkasten takia treenattu melkeinpä vain sisällä, eikä olohuone-eteinen reitillä esim. kovin pitkää seuraamista saa tehtyä mitenkään. Mutta tauolla seuraaminen olikin vain parantunut! Kontakti pysyi tosi hienosti, ja nyt saatiin jo vähän suoraa pätkää tehtyä. Luoksetulo on jo melkein valmis kokeita ajatellen, tänään Leevi tuli hienosti suoraan perusasentoon yhdellä käskyllä. Liikkeestä maahanmenoa ja seuraamista harjoiteltiin myös, ne tein tällä kertaa niin että peruutin itse edellä. Kotona olemme jo harjoitelleet myös seuraamisesta maahanmenoa ja seisomista, nyt vähän helpotin. Osan varatusta ajasta käytin ihan vaan rauhoittumiseen, sillä Leevillä oli nyt vähän minun mielestäni liiallista kontaktin hakua. Siis sitä että se koko ajan kulkee vierellä katsomassa silmiin ja toivoo jotain tehtävää itselleen. Itse en halua että koira on koko ajan valmiina ja pitää tiukkaa kontaktia aina kun ollaan kentällä. Haluan että se on rentona sen muun ajan, ja sitten kyllä täysillä mukana kun tehdään. Ja luulen, että liiallinen kontaktihakuisuus voi kostautua sitten metsällä. Jos Leevi koko ajan tiiviisti katselee minua kasvoihin, jää linnut kyllä varmasti näkemättä!

Lopussa kun oli hyvä mahdollisuus, kokeilin agilityesteistä putkea, pöytää, hyppyä ja puomia. Pöytä,hyppy ja puomi onnistui heti, putkeen menoa piti hetki miettiä.

Leevi on myös päässyt saunomisen makuun. Vanha noutajamme olivat aikoinaan molemmat intohimoisia saunojia. Joulun kunniaksi Leevikin sitten pääsi löylyihin. Leevi älysi saunomisen ihanuuden heti, ja pötkötti lauteilla nautinnollisesti. Vähän ajan päästä piti käskeä se pois, tuolla turkilla tulee aika äkkiä liian kuuma. Ja ihan kuten vanhat tädit aikoinaan, Leevikiään ei sietänyt kastumista löylyn jälkeen, vaan tepasteli inhoten märän kylppärin lattian poikki pois.

Leevillä on kaveri

Viikon ajan. Meillä on hoidossa keskiviikkona 9-v synttäreitä viettävä Viva. Leevi on tietysti jatkuvasta (leikki)seurasta aivan onnellinen. Ja hienosti Viva on jaksanut Leevin kanssa leikkiäkin. Vivalla on mukana aivan ihana, paksu patja. Ja Leevillä ei tietenkään ole samanlaista, joten patjalle käydään joka ilta kilpajuoksua. Joka siihen ekana ehtii itsensä tällätä, saa pitää luksuspaikan koko yön. Siitä patjalta Leevi ei Vivaa pois aja, vaikka ruokakupilla on täysin häikäilemätön! Tosin viime yönä kun Leevi oli ehtinyt patjalle, Viva korjasi tilanteen omaksi edukseen ja meni sohvalle nukkumaan. Ja sinnehän Leevillä ei ole asiaa, joten tavallaan Viva kuitenkin sitten voitti!

Ja ruokailu sitten. Onhan Leevi aina ahne ja nopea syömään, mutta nyt kun mukana on toinen koira, ahneus yltää aivan uusiin mittoihin! Leevi on aivan varma, että toisella on parempaa (ja enemmän) ruokaa. Niinpä se syö vähän omastaan, säntää Vivan kupille, syö sen, ja palaa takaisin omalleen. Ja on niin nopea, että vanhus ei ehdi reagoimaan mitenkään. Siis jos sen tekemiseen ei puutu. Niinpä sitten nykyään toinen koirista laitetaan oven taakse syömään, ja ruokarauha on sitten molemmille taattu.

Tämä ruoalla kilpailu on tavallaan myös hyödyllistä, luoksetuloon lenkillä tulee vielä lisää vahtia, kun pitää ehtiä ennen kaveria saamaan palkkaa. Leevillä on muutenkin nyt ruoan suhteen onnellinen aika, se liikkuu aika paljon, ja syvenevä lumihanki tekee liikunnasta vielä raskaampaa. Se on nyt ehkä vähän liiankin hoikassa kunnossa, joten olen hiukan nostanut ruokamäärää.