Joulupukki

Joulupukki kävi, ja toi Leeville yli puolimetrisen luun ja ihanan ison pehmolelun. Pehmoleluista Leevi on aina ollut Vivalle kateellinen, se yrittää aina kylässä käydessä ottaa jonkun ison, ihanan pehmolelun mukaansa. Nyt ei enää tarvitse koska sai omansa :)

Tänä vuonna Leevi pääsi ekan kerran osalliseksi Joulupukin vierailuun, ja varsin fiksusti ja rauhallisesti se otti tilanteen. Nenä kävi kyllä kovasti kun oudon näköinen tyyppi astui sisään, mutta ilmeisesti vieras kuitenkin  tuoksui tutulle, sillä Leevi ei edes vaivautunut haukkumaan. Odotteli vaan rauhassa omaa lahjaansa.

Tänään tuli aamulla lenkillä vastaan pieni, ärhäkkä koira. Irti tietysti, joten se ampaisi jo pitkältä Leevi jalkoihin räksyttämään. Leevin vastaus ärsyttävään käytökseen oli pissata otuksen päälle, muuten se ei viitsinyt noin pienen ja ärsyttävän koiran haastamisia ottaa mitenkään tosissaan. Omistaja ei saanut koiraansa Leevin mahan alta kiinni, joten tilanne loppui siihen että minä nostin kengän kärjellä pikkukoiran ilmaan killumaan, ja siinä se sitten räpisteli sekä jatkoi sinnikästä haukkumistaan kunnes omistaja sai poimittua omansa mukaan.

Suklaanoutaja sekä mennyttä ja tulevaa

Ihanaa todeta että ex-kodintuholainen-xylitolinsyöjä on viimeinkin viisastunut. Tänään Juho oli jättänyt (ihmeellistä sinänsä) huoneensa lattialle yhden suklaakonvehdin kääreessään. Leevillä ei kauaa kestänyt kun se löysi suklaan, mutta viisaana noutajana se ei syönyt sitä itse,vaan ystävällisesti toi sen mulle. Suklaa oli sievästi kääreessään tallella kun sain sen. Leevi tietää millä ohjaaja pidetään hyvällä tuulella!

Vuodelle 2012 meillä oli tavoitteena näyttelytulos, tokossa AVO 1, ja nomesta ALO-tulos.

Näyttelypuolella tavoitteet saavutettiin, tuloksena oli KÄY-H ja KÄY-EH. Näihin on tyytyminen, sillä kauneuskehissä Leeviä tuskin tullaan enää näkemään.

Tokossa ehdittiin saada yksi AVO1. Syksyn koekausi meni ohi terveysongelmien takia, ekaan kokeeseen päästiin vasta marraskuussa. Tokossa Leevi osaa kyllä avoimen luokan liikkeet hyvin, seuraaminen on pitkillä suorilla liian väljää, mutta sitä korjaillaan talven aikana.

Nome-kausi sen sijaan meni meiltä aika ohi. Heinäkuussa starttasimme ekan kerran nome-kokeessa. Leevi teki kaikki tehtävät hyvin, mutta yksikään riista ei palautunut käteen saakka, joten tuloksena oli ALO-0. Kokeesta jäi sinänsä kuitenkin ihan hyvä fiilis, sillä huomasin itse että alo-luokan tehtävät ovat kuitenkin meillä ihan suoritettavissa, kunhan (kylmän) riistan palautus koetilanteessa saadan kuntoon. Damit ja lämpimän riistan metsästystilanteessa Leevi tuo hienosti käteen. Kokeen jälkeen Leevi sai kuitenkin elämänsä toisen epilepsia(?) kohtauksen. Kohtaus ei kestänyt kauaa, ja Leevi oli pian jälleen oma itsensä.

Kohtauksen  ja syksyllä esiintyneen ontumisen takia jätin kuitenkin kaikki syksyn kokeet nomessa, tokossa ja mejässäkin väliin. Hetken aikaa pidettiin jopa ihan treenitaukoakin. Tauon jälkeen oli ihanaa aloittaa nome-treenit, kun näki kuinka onnelliseksi koira siitä tuli. Selvästi näki mitä varten Leevi on syntynyt :)

Marraskuussa oli KHN epävirallinen WT-koe, jossa Leevi oli kertakaikkiaan niin hyvä kuin vaan voi olla. Leevi sijoittui toiseksi, sijoituksen pudottin vinkuminen finaalissa. Olin todella tyytyväinen koiraan ja myös itseeni, sillä onnistuin ensimmäisen tehtävän jälkeen ohjaamaan Leeviä ihan normaalisti, ilman mitään kisakireyttä.

Tavoitteita pitää aina olla...

Nyt Leevi näyttää terveeltä. Kohtauksia ei ole ollut sen nomekokeen jälkeen, ei edes sen epävirallisen WT-kokeen jälkeen vaikka se oli varmasti paineistava ja stressaava päivä Leeville. Ontuminen on myös taakse jäänyttä. Leevi syö nyt sitä törkeän kallista nivel-nutrolinia, en tiedä onko puhdas liikkuminen sen ansiota vai sattumaa, mutta en uskalla lopettaakaan. Jos (ja kun) koira pysyy terveenä, treeni- ja koekunnossa, on meillä seuraavalle vuodelle seuraavia tavoitteita:

Alkuvuodelle 2013 tavoitteena on saada kaksi avoykköstä Tokosta, koulutustunnus TK2 ja siirtyä voittajaluokkaan. Voittajassa starttaaminen jää varmasti ihan loppuvuoteen, tai jopa vuodelle 2014 sillä voittajassa tulevat uudet liikkeet on kaikki alkutekijöissään. Kaukokäskyjä ja ruutua on aloitettu, mutta tunnarin opettaminen on vasta ajatuksissa. Ajattelin kokeilla sen opettamista Svartbergien oppien mukaan, jännä nähdä miten onnistuu.

Nomessa/WTssä ajattelin molemmissa startata keväällä, meillä on koko pitkä kausi aikaa joten ykköstä tavoitellaan tietysti :)

Mejässä yritän päästä myös starttaamaan. Koemuoto on mulle itselle aivan uusi, joten ensimmäinen koe menee ihmettelyyn. Sieltä haetaan ehkä lähinnä kokemusta. Leevi osaa kyllä ajaa jälkeä hienosti, mutta narun päässä roikkuva tyyppi saattaa pilata koiran suorituksen omalla hölmöilyllään.

Näyttelyihin tuskin mennään. Leevin jalostusura loppui ennen kuin alkoikaan, joten näyttelytuloksia ei Leevi tule tarvitsemaan. Lapsi ja koira kisoissa Leeviä varmaan tullaan poikien kanssa näkemään.

Muuten Leevistä on iän myötä kasvanut helppo koira ja mahtava tyyppi. Se on kiva harrastuskoira, ja ennenkaikkea hyvä perhekoira. Se leikkii poikien kanssa sotaa taidokkasti, vetää pulkassa omat ja kylän muutkin lapset, siivoaa lattioille jätetyt suka, toimii mun erinomaisena personaltrainerina ja vie lenkille pari kertaa päivässä, sekä sen lisäksi juoksee Markon kanssa pitkiä juoksulenkkejä.
Leevin ehkä tärkein tehtävä on toimia tokaluokkalaisen seurana pitkinä yksinäisinä aamuina, ja sen tehtävän se hoitaa vastuullisesti. Raskaan ja vastuullisen toimen jälkeen se rentoutuu päivät uudella sohvalla, joka oikeasti on koiralta kielletty paikka. Kerran olen töistä puhelimen välityksellä pitänyt koiralle puhuttelua sohvalla makaamisesta, kun Leevi jäi koulusta palaavalle kiinni itse teosta. Välittömästi tuli soitto äidille ja kehotus torua koiraa.


                             Rauhallista ja ruokaisaa Joulua sekä
                               iloisia noutoja vuodelle 2013!


                                   Leevi taustajoukkoineen

Kakkossija KHN noviisimestaruuksissa!

Tänä vuonna KHN noviisimestaruuksiin sai osallistua myös yli 2-vuotiaat koirat, joten Leevikin pääsi mukaan. Paikkana oli Hattula, ja tuomarina toimi Maarit Nikkanen.  Koe meni Leeviltä aivan upeasti, se teki kaikki tehtävät hyvin ja suurella innolla.Ekassa tehtävässä olin itse vähän jäykkänä, mutta sen jälkeen onnistuin jotenkin unohtamaan että ollaan kokeessa (vaikkakin epävirallisessa) ja loput tehtävistä meni ihan loistavasti! Vaikein osuus koko kokeessa oli luultavasti Leevin mielestä se, että tehtävien välissä piti olla muiden koirien kanssa ihan lähituntumalla pressuaitauksessa :)
Kaikki tehtävät tehtiin yksitellen, jokainen ensin 1 tehtävä, ja sitten taas kierros alkoi alusta. 

1 tehtävä
Laukaus, ja aika helppo markkeeraus parinkymmen metrin päähän. Leevi istui hiljaa, markkeerasi hyvin, palautti pienen kaarroksen kautta. Luovutus osui melkein käteen, olin itsekin vähän hidas siinä. Tähän tehtävään en jotenkin älynnyt valmistella Leeviä kunnolla, koko tehtävä tuli sille varmaan vähän puskasta.

2 tehtävä.
Sama lähetyspaikka. Ekasta markkeerauksesta 90 asteen kulmassa lähetys toiselle pellolle, välissä oli oja. Matkaa ehkä 30-40m. Lähetyksen tueksi tuli laukaus. Nyt virittelin Leevin ajoissa oikealle taajuudelle, joten homma sujui hienosti. Palautuskin tuli käteen ja Leevi tuli takaisin sivulle luovutuksen jälkeen.

3 tehtävä
Laukauksen jälkeen lähetys samaan paikkaan mihin tuli ensimmäisen tehtävän markkeeraus. Lähetyspaikka oli edelleen sama. Leevi meni suoraan, ja löysi damin nopeasti. Palautuskin oli taas ihan hyvä.

4 tehtävä
Kymmenisen metriä seuraamista, jonka jälkeen laukaus ja markkeeraus 40-50m päähän. Leevi seurasi hyvin, istui hiljaa odottamassa lupaa, juoksi suoraan damille ja palautti hyvin.

Finaali (johon harjoituksen vuoksi pääsi kaikki 5 koiraa)
Kaikki koirat ohjaajineen olivat rivissä, koiran sai pitää kiinni omaa vuoroa odottaessa. Meidän numero oli 2, joten Leevin vuoro noutaa tuli toisena. Rivissä pysyttin paikallaan, edestä päin tuli laukaus ja heitto. Ensimmäisen koiran tehdessä hommia Leevi oli ihan hiljaa. Omalla vuorollaan se juoksi taas damille suoraan,nappasi suuhun ja palautti tosi hienosti vaikka olinkin siinä rivissä. Oman suorituksensa jälkeen Leevi vinkui muutaman kerran, mutta pystyi sitten taas rauhoittumaan. Sillä on oma, hyvä tapa rauhoittaa itsensä käymällä makuulle, mutta kokeessa se ei kuulemma ole kovin suotavaa. Nyt tosin annoin sen makailla, koska siinä se oli hiljaa. Mielummin hiljainen ja makaava koira, kuin istuallaan vinkuva!

Leevin markkeerauskyky sai kokeen aikana kiiitosta, finaalin tehtävässä moni koira joutui etsimään damia pitkään ennen kuin löysi. Markkeerauksia on kuitenkin kaikista vähiten harjoiteltu, joten sen taidon on oltava aika synnynnäistä.

Kokeen voitti treeniseura Leena ja Kinder, onnea voitosta!

Toko AVO 1

Tänään oltiin Hyvinkäällä KHN järjestämässä toko-kokeessa. Tuomarina toimi Harri Laisi. Pisteitä tuli yhteensä 173,5 ja siis ykköspalkinto. Sijoitusta ei tullut. Leevi ei kuitenkaan ollut mitenkään parhaimmillaan. Paikallamakuuseen sain sen vielä viriteltyä hyvään moodiin, mutta yksilöliikkeistä tiesin jo kehään mennessä että ei tule menemään ihan putkeen. Leevi oli varsinkin seuraamisessa poissaoleva, liike oli lähinnä seurailua ja hengailua, ei seuraamista toko-mielessä. Ajatuksena oli ottaa käyttöön kokeessakin reppupalkka, kotona ja hallillakin se on toiminut hyvin. Nyt kuitenkin itsekin melkein unohdin sen, ja  jotenkin en vaan itsekään saanut oikeaa tunnelmaa kehään mennessä. Jännityksen takia luultavasti, ja kun en itse ollut rento ja innostava, paha siinä on nöyrän ja ohjaajapehmeän koiran loistaa iloisella tottelevaisuudella. Alla taas liikkeet ja pisteet yksitellen.

Paikalla makaaminen 10
-Leevi toimi just niin kuin pitääkin

Seuraaminen taluttimetta 7,5
- Löysää ja velttoa seuraamista. Leevi kyllä seurasi, mutta liian kaukana eikä ollut kunnolla hereillä.

Luoksetulo 8,5
- Muuten ihan hyvä, mutta pysähdys hiukan venyi. Sivulle pyörähtäminen oli notkeaa!

Liikkeesta maahanmeno 9
- Ok suoritus

Liikkeestä seisominen 8
- Seisominen ok. mutta palatessa Leevi kääntyi katsomaan mihin olen menossa. Kai se pelkäsi että jätän sen ihan yksin näinkin hurjaan paikkaan :)

Noutaminen 5
- Onnistuin heittämään kapulan hyvin, Leevi odotti hienosti lupaa, nouti hyvin, mutta jostain syystä sitten jäi puolen metrin päähän odottelemaan sen kapulan kanssa. Tässä kohtaa mokasin vielä itse lisää, kun en antanut suullista käskyä vaan liikuin itse siinä toivossa että koira korjaa perusasentoon. No ei korjannut, ja liikuminenkin on kuulemma oikeasti nollaava virhe. Sain siis armosta 5 pistettä.

Kauko-ohjaus  10
-Nämä meni hyvin.

Estehyppy  10
- Tämä oli myös hyvä, Leevi onnistui kokoisekseen koiraksi hienosti hyppäämään takaisin ja pyörähtämään melkein ilmassa sivulle

Kokonaisvaikutus 9

Leevi on kyllä niin ohjaajapehmeä koira, että on melko haastavaa saada se pidettyä hyvällä tuulella kokeissa. Se ei pelkää muuten mitään (paitsi eläinlääkäriä!), ei pahalla muistele jänniäkään juttuja ja pärjää kaikenlaisissa paikoissa. Eikä myöskään ota mitenkään tosissaan jos saa joltain koirakaverilta pakit, vaan yrittää silti leikkiä. Se vaan haluaa ehdottomasti että kaikki sen lauman ihmiset ovatkoko ajan hyvällä tuulella ja iloisia, ja kärsii suuresti jos joku suuttuu. Se on meillä kotona varsinainen ilmanpuntari, minun tai oikeastaan kenenkään muunkaan ei tarvitse kuin ajatella että kohta saattaa ehkä hermostua, niin koira poistuu jo paikalta, mielellään ulos. Leevi ei todellakaan jää kuuntelemaan kenenkään pahan mielen purkauksia ;)

Kotitöitä

Treenaamista ja lenkkiä

Nyt kun Leevi näyttää ja tuntuu taas terveeltä (katkennutta hammasta lukuunottamatta), se on päässyt taas treenaaman ja liikkumaan ihan vapaasti. Olen jo parin viikon ajan uskaltanut tehdä osan aamulenkeistä pyörällä, näin niihin saa lyhyessä ajassa enemmän mittaa ja koiralle liikuntaa. Tänään viimein laitoin sille valjaat päälle ja otin juoksulenkille vetokoiraksi, ja puhtaasti se edelleen liikkuu. Osan matkaa Leevi veti tosi hyvin, mutta välillä piti muistuttaa että nyt ei ole tarkoitus haistella tienposkia. Edellisestä vetolenkistä on kuitenkin monta kuukautta.

Nomehommia on treenattu, niin kauan kuin joki on sulana tehdään myös vesityötä. Kuvassa näkyy himmeällä kaksi mustaa nuolta. Nuolien kohdalla on kaksi damia, jotka olin käynyt heittämässä niin että Leevi ei näe. Lähetys oli tuosta rannalta, oksan yli ja pusikon läpi. Kuvasta oikealla kulkee rantaviiva. Hienosti Leevi lähti linjalle, ui suoraan eteenpäin damien luokse. Palautus tuli kyllä väärin rannan kautta, mutta lähetys sujui omasta mielestä tosi hyvin.

Hakua olen yrittänyt vähän parantaa, ollaan ehkä liikaa treenattu linjaa joten se on vähän kärsinyt. Leevillä on ollut aika rauhallinen hakutyyli, olen vähän saanut siihen lisää vauhtia palkkaamalla pallolla jokaisen palautetun damin jälkeen. Olen myös aina jättänyt haun vähän kesken, Leevi on saanut hakea kaksi tai kolme damia ja loput onkin olleet sitten mun hommia. Kateus tehoaa tässäkin...

Vähän (tai aika paljonkin ;) polttelis vielä syksyllä startata, mutta nome-kokeeseen ei ole asiaa ennen kuin riistan palautukset on kunnossa. WT-kisoja taas vähän arastelen, jotenkin tuntuu että tehtävät on siellä paljon vaikeampia. Keväälle startit varmaan kuitenkin menee, koira on ollut kuitenkn vasta kuukauden päivät kunnossa, joten pitää nyt vaan malttaa odottaa että kunto pysyy hyvänä.

Tokossa sen sijaan ollaan marraskuussa ilmoittauduttu avoimeen luokkaan. Liikkeet alkaa olemaan valmiit. Paikallamakuu sujuu kotipihalla hyvin, mutta ekoissa hallitreeneissä näytti yllättäen vähän epävarmalta. Sitä onneksi ehditään harjoittelemaan vielä ennen koetta. Noudon luulin olevan vielä kesken, sitä ei keväällä treenattu kuin muutama kerta, mutta yllättäen se olikin kesän aikana kypsynyt itsekseen melko hyvin. Kaukoissa on ongelmana ennakointi, siihen ei ehkä auta kuin se että aletaan treemaan seisomista sinne sekaan, sitten ei ainakaan voi varmasti tietää mitä seuraavaksi tulee.

Heikoin lenkki näytää olevan seuraaminen. Se on kovin väljää. Paikallaan siirtymiset on tosi hienoja ja tiiviitä, mutta jotenkin homma levähtää kun mennään suoraan eteenpäin. Tähän en ole vielä keksinyt mitään hyvää parannuskonstia.

Akupunktiossa

Tänään Leevi kävi eläinneurologi Riikka Timgrenillä Aistissa.  Mukana oli sen nome-kokeen jälkeen tullut kohtaus videolla. Kilpirauhasarvot oli tutkittu jo Lahdessa silloin sen ontumisen tiimoilta. Epileptistyyppinen kohtaus, enempään tutkimiseen ei ollut tarvetta, samassa paikassa samoilla oireilla on jo velipoika Kelpo tutkittu läpikotaisin. Lääkärin mukaan hyvällä tuurilla on lievää nuoruustyypin epilepsiaa joka jää iän mukana pois, tai sitten huonolla tuurilla kohtauksia tuleekin enemmän ja joudutaan aloittamaan lääkitys. Jäämme toivomaan sitä hyvää tuuria tämän asian tiimoilta.

Olin varannut meille tunnin ajan, koska kyseinen ell on opiskellut myös akupunktiota. Akupunktiohoitoa olin ajatellut lähinnä niihin kipeisiin etujalkoihin, mutta viimeisten päivien aikana Leevi on kokenut ihmeparanemisen! Ontuminen ja liikkeiden epäpuhtaus on jäänyt pois. Onneksi oli sentään todistusaineistona mukana Pärnäsen lausunto muutaman viikon takaa, koska "Tällä hetkellä koira liikkuu puhtaasti, ei aristusta kyynernivelissä, normaali asento ja selän jousto."  Eläinlääkäri totesikin että harvoin täällä vastaanotolla noin terveen ja vilkkaan näköistä koiraa näkyy :)

Syytä paranemiseen en tiedä, Rimadyliä Leevi söi kuurin mutta eipä se ontumista ainakaan hirveästi näyttänyt vähentävän, ennemmin ontuminen jäi pois kun vähensin ja lopetin sen lääkityksen. Mutta kai se sitten sitä tulehdusreaktiota nivelissä vähensi. Olen myös syöttänyt Leeville törkeän kallista Nivel-Nutrolinia, joten silläkin voi olla jotain vaikutusta.

Akupunktio kuitenkin tehtiin. Päähän ja korvien taakse laitettiin neuloja "poistamaan pahat tuulet aivoista". Neuloja laitettiin myös lapaluiden tienoille, selkään , takajalkoihin sekä vasempaa kyynäreen monta ja molempiin varpaisiin myös. Neuloja tuli yhteensä parikymmentä. Piikkikammoiselle koiralle aika koettelemus. Ei ole myöskään kuulemma koskaan ollut koiraa joka pelkää neuloja yhtä paljon :(
Sillä Leevi todellakin pelkää eläinlääkäreitä, sillä on niistä liikaa (huonoja) kokemuksia parin vuoden ajalta. Koirat kuulemma yleensä käyvät nukkumaan kun neulat on laitettu, mutta Leevi ei osannut kunnolla rentoutua. Se kävi kyllä makaamaan muutaman kerran, mutta nousi aina uudestaan ylös seurustelemaan.

Sunnuntaina löysin myös Leevin suusta (taas) katkenneen hampaan. Sen viime vuonna katkenneen ja poistetun hampaan vierestä. Hammasta näytettiin myös, ja sen poistaminen voi kuulemma odottaa seuraavaan rauhoituskertaan saakka.

Alla muutamia kuvia Leevistä neulatyynynä.

Leevi pääsi oikeisiin hommiin tänä syksynä, yksi kyyhky nähtiin ja otettiin mukaan. Leevi näki että ammuttiin, mutta ei nähnyt pudotusta. Lähti ensin väärään suuntaan hakuun, mutta kuunteli ohjausta ja löysi linnun sieltä mistä neuvoin. Ja luovutti hienosti käteen, ei jälkeäkään siitä nome-kokeen epäröinnistä.

Nome-treeni olikin monta viikkoa tauolla sen viimeisimmän kohtauksen jälkeen. Uutta kohtausta ei ole tullut, ja nyt on alettu taas treenaamaankin. Koira ei meinannut pysyä turkissaan kun ekan kerran tauon jälkeen pääsi tekemään sitä mitä varten on syntynyt!

Viime syystalvella tuskailin koiran kanssa, joka välillä eksyi jahtaamaan rusakoita. Meilläpäin asuvat rusakot ovat tyhmänrohkeita tyyppejä, jotka päästävät remmissä olevan koiran ja ihmisen metrin päähän. Vapaana kulkeva koira pääsee melkein yhtä lähelle, joten kiusaus oli välillä liian suuri ja Leevi ehti jahtaamaan niitä. Se ei koskaan ajanut kuin lyhyen matkaa, mutta vaarallista ja ärsyttävää silti.  Niinpä Leeville on pidetty tehokurssia aiheesta. Aloitin ihan sillä, että jo pelkkä pikkulinnun havaitseminen kannatti tulla ilmoittamaan minulle, koska siitä sai palkkaa. Vähitellen kun Leevi näki minkä tahansa linnun (pikku linnun, variksen tai fasaanin), se kääntyi katsomaan ja kysymään mitäs tehdään? Aina tuli palkkaa, ja nyt syksyllä käytös on yhdistynyt myös rusakoihin, niitä nimittäin taas näillä nurkilla riittää. Muutama lyhyt yritys lähteä rusakon perään on tullut, mutta vauhti on hiipunut muutamaan laukka-askeleeseen ja ruoka on voittanut.  Ei Leevi edelleenkään varma ole (eikä siitä koskaan sellaista tulekaan), mutta lenkkeily on huomattavasti mukavampaa näin.

Niiden kahden epämääräisen kohtauksen lisäksi Leevi on taas liikkunut edestä epäpuhtaasti, ajoittan ontunutkin ihan kunnolla. Etujalkojen suhteen käytiin kolme viikoa sitten kuvissa. Yksivuotiaanahan Leevillä kuvattiin samanlaisten oireiden takia etujalat olkanivelistä varpaisiin asti, eikä silloin löytynyt mitään vikaa. Ontuminen laitettiin silloin panosteitin piikkiin. Nyt kuitenkin vasemmasta kyynärestä löytyi pienen pieniä luupiikkejä, jotka voivat olla tapaturman seuraksia. Tai sitten eivät. Liikkuminen ja ontuminen on muutenkin todella epämääräistä, välillä ontuu ihan selvästi ja välillä taas ei. Mitä rankemmin on metsässä liikkunut sen paremmin liikkuu, joten vaikea ottaa selvää ;)

Tervettä koiraahaan Leevistä ei enää saa millään, saati sitten jalostusyksilöä. Toivottavasti sentään harrastuskoiran jollain tasolla.  Tavoitteena olisi (Leevin ehdoilla tietenkin), talven aikana selvittää tokosta avoin luokka. Ja mikäli talvi sujuu ilman neurologisia kohtauksia ja suurempia ontumisia, uskallan keväällä startata nomessa ja/tai wt:ssä. Näyttelyihin ei enää mennä, lapsi ja koira kisoihin sen sijaan varmasti tullaan menemään. Syksyn mejäkoe jäi sitten kuitenkin väliin näiden vaivojen takia, mutta mejä selvästikin on Leeville sopiva laji, joten sitäkin tullaan varmaan harrastamaan.

Ja on Leevi oppinut yhden jokakoiran tärkeän taidonkin. Nyt se osaa antaa tassua! Aina ja joka paikassa kysytään että " osaako se antaa tassua". Tähän saakka on ollut noloa vastata että ei osaa vaikka muuten onkin koulutettu koira :)
Tassun antamisen opettaminen oli mukavan helppo homma, ekana iltana opetin antamaan oikeaa tassua (aikaa meni 20 juustopalan verran eli minuutti-pari) ja tokana iltana opeteltiin antamaan molempia tassuja vuorotellen. Se oli ehkä vielä helpompaa. Joten nyt meillä on täydellisen seurapiirikelpoinen koira!

Nome-B ALO 0

Eka nome-koe ei mennyt ihan nappiin. Leevi kyllä teki kaikki tehtävät ihan oman tasonsa mukaisesti, mutta ikävästi pudotti riistat ennen aikojaan.

Ensimmäisenä oli kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen heitto tuli ammunnan jälkeen järvelle kaislikkoon, toinen samoin ampumisen jälkeen rannan suuntaisesti 90 asteen kulmaan ykkösestä. Leevi istui hienosti hiljaa paikoillaan odottamassa noutolupaa. Se haki ensimmäisenä kakkosen, palautti rantaa myöden mutta tiputti jalkoihin. Toisen markkeerauksen se selvästi muisti hyvin, lähti sinnepäin mutta jäi kiven päälle epäröimään. Yhdellä lisäkehotuksella se nouti myös kakkosen hyvin, ja tiputti rantaveteen.

Seuraavaksi mentiin hakuruutuun, lähetyspaikka oli muutaman metrin päässä rannasta, Leevi haki ruudusta lokin, ja toi siihen lähelle mutta ei käteen asti. Hakutyöskentelyn aikana järvellä olleeseen markkeerauspaikkaan laitettiin toinen lokki, ja yhden haun jälkeen koira piti ohjata hakemaan lokki järvestä. Leevi lähti hienosti linjalle, löysi lokin ja palautti rantaan mutta ei käteen.

Hakuruudusta haettiin vielä kolme riistaa, mukana oli jänis ja varis. Variksen Leevi jätti kaikkein kauimmaksi eikä jäniskään tullut käteen. Harmillista, keväällähän noita riistapalautuksia treenattiin ja saatiin toimimaan. Nyt kesällä ei ole ollut oikein aikaa eikä mahdollisuuttakaan (ei ole ollut riistaa) treenata riistoilla, joten ihan tyhmän jutun takia jäätiin ilman tulosta.

Ilman tulosta jääminen harmittaa senkin takia, että Leevi tuskin saa tilaisuutta parantaa 0-tulostaan. Leevillä oli nimittäin juhannuksen jälkeen ensimmäinen "kohtaus". Se juoksi pallon perään, ja palauttaessa jo koirasta näki että se ei ole kunnossa. Koira horjui ja hoiperteli, sitten sillä alkoi takajalat kramppaamaan, etujaloista meni voima ja koko koira huojui kunnes käskin sen maahan lepäämään. Kohtaus kesti alle 5 minuuttia, ja koira oli tajuissaa koko ajan. Ehkä vähän pysäkillä kuitenkin. Nyt sitten lauantaina nomesta kotiin tullessa tuli toinen kohtaus. Itse en nähnyt ekaa pariakymmentä sekuntia, mutta näytti kuulemma siltä kuin kuuma asvaltti olisi polttanut tassuja. Sitten meni etujaloista voimat, koira horjui taas ja kävi itsekseen makaamaan. Pää nyki tahdottomasti. Leevi oli koko ajan ihan hereillä, eikä näyttänyt edes mitenkään pysähtyneeltä tällä kertaa. Kesti viitisen minuuttia, ja sen jälkeen Leevi taas juoksi entiseen malliin. Tällä kertaa sain kohtauksen videolle, onpa eläinlääkärille näytettävää.

Nämä kohtauksen tekevät kuitenkin sen, että en uskalla startata Leevin kanssa nomessa ennen kuin tiedän mitä ne ovat. Epilepsiaa vai joku muu? En halua käskeä koiraa vesinoutohin, tai puskaan näkymättömiin tekemään hakua. En varsinkaan jos rasitus tai kiihtymys provosoi kohtauksen tuloa? Mejäkoe meillä on suunnitteilla parin viikon päästä, toivottavasti siitä tulisi Leeville mieluinen laji.Myös tokoa voisi varmaan jatkaa.

Tässä vielä nome-arvostelu (tuomari Harri Siven)

Haku: Löytää riistoja alueelta melko mukavasti ja nopeasti

Ohjattavuus: Etenee suoraviivaisesti riistalle

Paikallistamiskyky: Näkee hyvin molemmat tiputukset. Ensimmäisen noutaa itsenäisesti. Toiselle ohjaaja joutuu hieman kannustamaan eteenpäin.

Riistan käsittely: Pudottaa molemmat markkeerauslokit luovutuksessa, toisen jättää hieman etäämmälle. Jatkaa riistojen pudottelua ja jättää noutoja kesken ja koe keskeytyy.

Muut ominaisuudet: Rauhallinen laukausten aikana.

Yleisvaikutelma: Työskentelyhaluinen koira, joka suoriutuu ohjaustehtävästä mallikkaasti. Muutoinkin itse tehtävät suoritetaan melko hyvin. Koiran kokeen keskeyttää kuitenkin ongelmat riistan palautuksessa ja luovutuksessa.

Mejäilyä ja valokuvausta

Leevi kävi maaliskuussa oikealla valokuvaajalla, ja kuvat on kyllä tosi hienoja. Kuvia otettiin Leevistä ja Pinnistä yhteensä melken 600, joista 130 sitten laitettin talteen. Alla muutamia kuvia.

Viime viikolla tein Leeville yhden verijäljen. Jälki jäi kyllä kovin lyhyeksi, sillä jälkeä tekemässä oli mukana 5v apuri, samoin kun jäljen ajossakin. Mutta idea tuli kyllä Leeville ihan selväksi, se jäljesti hyvin eikä tarvinnut apua kertaakaan. Syksyllä mennään mejä-kokeeseen jos mahdutaan.

Nome-treenit on jatkuneet koko ajan. Alkukeväästä Leevi ei tajunnut että myös vedestä pitää palauttaa käteen, mutta se ongelma on korjaantunut aika helposti. Ostin Leeville sellaisen vedessä kelluvan frisbeen, jota on sitten heitelty veteen ihan vapaamuotoisesti, ilman mitään käskemisiä tai malttamisia. Ja frisbee on lentänyt uudelleen vain, jos se palautuu käteen asti. Ja kun muutaman peräkkäisenä päivänä oli harjoiteltu, frisbee tuli kovaa vauhtia käteen ilman ravisteluja. Testasin sirtyikö opittu taito myös dameihin, ja hyvin oli oppi tarttunut. Nyt Leevi palauttaa damitkin hienosti käteen aika pitkällekin rannasta.

Vesityötä on muutenkin harjoiteltu aika paljon nyt, muutaman kerran olen kokeillut pysäytystä vedessä ja ohjausta sivusuuntaan, ja on toiminut aika hyvin. Edelleen tarvitaan harjoitusta siinä, että myös veteen lähetettäessä mennään todellakin suoraan eteenpäin, eikä rannan kautta saa koukata. Olen tehnyt muutamia linjoja niin, että dami on viitisen metriä rannasta lahden pohjukassa, ja olen rannan myötäisesti lähettänyt Leevin linjalle. Ekalla kerralla homma vaati 3-4 uusintalähetystä ennen kuin Leevi lähti suoraan uimaan eikä yrittänyt rannan kautta, viimeksi ainoastaan eka lähetys meni pieleeen. Palautukset tosin tuli ranna kautta, mutta se ei kuulemma ole niin paha. Ehkä me syksyllä uskalletaan myös nome ja/tai wt kokeeseen (jos sinnekin mahdutaan mukaan)...

Lapsi ja koira-kisassa taas

Viime torstaina käytiin taas lapsi ja koira-kisassa. Tällä kertaa toisena koirana oli mukana lbn Viva 10v. Ville esiintyi Vivan kanssa ja Juho Leevin kanssa. Menestystäkin tuli tällä kertaa, Juho & Leevi olivat neljänsiä ja Ville & Viva viidensiä, kisaajia oli kymmenen.

KÄY-EH

Alkuun ensin kuva Leevistä ja Pinnistä poikien kanssa lapsi ja koira kisassa.


Helatorstaina olimme taas näyttelyssä. Arvostelu parani pykälän verran, nyt tuloksena oli käyttöluokasta EH. Tuomarina oli Raimo Louhio. Tässä arvostelu:
2v uros, joka erit. hyvä "käyttö"linjan edustaja. Runkoon nähden hieman liian leveä pää, muuten hyvät linjat. Hammasvauriosta todistus. Hyvä kaula. Hieman painunut, takakorkea selkälinja. Hyvä rintakehä. Erinom. raajat. Hyvä lihaskunto, liikkuu hyvin. Hyvä turkki.

Ja omat kommentit :) 
Käyttölinjaista Leevistä ei kyllä saa mitenkään, vaikka se hoikalla olemuksellaan varmasti onnistuu hämäänmään hyvin.
Huhtikuussa pää oli liian pieni, nyt liian iso ;)
Takakorkeasta selkälinjasta kuulin sitten jälkeenpäin, että se on esittäjästä kiinni. En osaa asetella Leeviä seisomaan oikein, joten sen selkä näyttää painuneelta ja takakorkealta. En ehkä ala tätä taitoa opettelemaan, vaan yritän saada seuraavaan mister kisaan jonkun esittämään Leevin ammattitaidolla. Ja seuraava misterkisa on ehkä vasta ensi talvella, sillä Leevillä ei todellakaan ole hyvä turkki. Sen ruskea väri on haalea, turkki karhea ja kiilloton. Mutta ei se rasvansyöntikuurin jälkeen sentään enä hilseile.

Kuvassa Leevi ja velipoika Rommi, joka sijoittui käyttöluokassa hienosti neljänneksi samassa näyttelyssä!

Treeniä ja turkinhoitoa

Eilen päästin taas Jukan ja Sulon kanssa riistatreeneihin. Sulon seura tekee Leeville hyvää, kai sen pitää toisen uroksen seurassa esittää fiksua noutajaa. Ensin tehtiin hakuruutu variksilla niin, että koirat näkivät Jukan lähtevän variksien kanssa mäkeä ylöspäin. Hakualue oli vanha, heinittynyt hakkuuaukea, joka lähti rannasta ylämäkeen niin että 15 m päästä koira hävisi näkyvistä. Syvyyttä alueella oli 69-70m. Leevi sai lähteä ensin hakuun. Se yritti palata tyhjänä takaisin, luulen että se kävi ajankäytöstä päätellen tarkistamassa kaikki varikset. Käskin sen kuitenkin takaisi hommiin, ja nyt se palasikin varis suussaan. Varis tipahti metrin päähän minusta.

Jukan idea oli laittaa Leevi yleisöön, ja mä teinkin yhden haun Sulon kanssa. Leevi seurasi sivusta silmät renkaina Sulon tehokasta työskentelyä ja hienoa käteen palautusta. Ja tietysti kehuin Suloa vuolaasti hienon työskentelyn jälkeen! Ja konsti toimikin tosi hyvin, seuravaalla kerralla Leevi löysi nopeasti variksen, ja palautti sen hienosti suoraan käteen. 

Seuraavaksi tehtiin vesityötä. Joen toisella rannalla n. 50m päässä on kaislikko, johon Leeville tehtiin ensin kaksi ykkösmarkkeerausta. Ekalla kerralla Leevi kokeili onnistuisiko palauttaminen rannan kautta, se vaan on joella melko mahdoton tehtävä joten hetken mietinnän ja juoksentelun jälkeen tyytyi uimaan takaisin. Toinen markkeeraus palautuikin jo suoraan joen yli. Leevin palauttaessa  tokaa markkeerausta  Jukka jätti sille vielä yhden ohjausriistan samaan kaislikkoon, ja vika nouto tehtiinkin ohjauksena. Kaikki palautuksen vedestä olivat vielä vähän huonoja (lokki tipahti suusta ennen kuin osui mun käteen asti), nitä pitää erikseen harjoitella.

Seuraavaksi tehtiin Sulolle kakkosmarkkeeraukset rantaan. Sulo hoiti oman hommansa tyylikkäästi ja varmasti. Hakuruutuun oli jäänyt vielä kaksi varista, molemmille koirille omansa. Leevi sai lähteä hakuun ekansa. Leevi lähti hakuun täydellä vauhdilla, ja samalla vauhdilla se palasi nopeasti takaisin varis suussaan. Ja palautus käteen!! Sulo teki saman vielä omalla vuorollaan.

Vastarannalla oli vielä odottamassa molemmille koirille yksi ohjaus, Leevillä siihen samaan kaislikkoon ja Sulolla uuteen paikkaan. Leevi sai vuoronsa ekana, kolme kertaa se yritti lähteä pienen matkan, mutta oli sen verran epävarma että palasi takaisin. Onneksi meillä oli mukana hyvä heittäjä Marko, joka heitti kiven sinne kaislikkoon. Tämä riitti Leeville, ja nyt se eteni suoraan kaislikkoon, löysi lokin ja palautti rantaan.

Helatorstaina olisi taas näyttely. Taaskaan ei päästä sinne ihan ilman vastuksia, sillä Leevin turkki oli vielä viikko sitten hävettävän huonossa kunnossa. Karvaa lähti älyttömiä määriä, ja jäljelle jänyt turkki oli kiillotonta ja hilseilevää. Osasyynä on varmaan ihan keväinen karvanlähtö, mutta toinen syy voi olla ruoka. Ei Leevillä ole koskaan turkki noin huonon kuntoon mennyt edes karvalähdön aikana. Helmikuussa vaihdoin sen ruokaa, ja sen jälkeen on karva mennyt huonommaksi. Yritin kyllä ostaa ihan laadukasta (lue:kallista) ruokaa.

 Viime viikolla aloitin sitten epätoivoisen turkinparanteluyrityksen. Nyt Leevi syö iltaisin sitä Mustin ja Mirrin energia-raakaruokintapötköä jossa on paljon rasvaa. Kokonainen 500g pötkö kerrallaan.  Aamupalaksi se nauttii naudan lihaista rasvaa. Lisäksi ruokaan lisätään vielä kolme tablettia biotiinia, ja Emman ohjeen mukaan ostin vielä Megaderm-rasvalisää, sitä Leevi saa tupla-annoksen päivässä. Ja ehkä ollaan menossa parempaan suuntaan, ainakaan hilsettä ei enää näy, ja jos positiivisesti yrittää katsoa voi turkissa auringon valossa nähdä jopa vähän kiiltoa...

Leevi kävi pari  viikkoa sitten valokuvauksessa, tässä eka kuva minkä sain.  Kunhan loputkin kuvat tulee laitan näytille.

Treenaamista

Leevillä on ollut kahdet hyvät treenit viikon aikana. Viime viikolla oli damitreenit Sulon, Zetan ja Kinderin kanssa, tänään samalla porukalla riistatreenit. Damitreenit meni Leevillä hyvin, tehtiin markkeerauksia ja linjaa. Leevi oli hiljaa ja antoi muille työrauhan kun oli muiden vuoro, ja omalla vuorollaan sitten teki hommia hienosti.

Tänään oltiin sitten riistalla harjoittelemassa. Kuvittelin että varisten kanssa saattaisi olla jotain hankaluuksia, mutta olin pahasti väärässä. Leeville ja Sulolle (joka on jo avo-luokan koira) tehtiin yhteinen hakuruutu. Ruudussa oli 10 varista ja 2 lokkia sekä tavi. Hakuruutuun lähetettiin pienen lahden toiselta puolelta vuorotellen, fiksumpi koira olisi uinut lahden yli hakua tekemään, Leevi kokemattomuuttaan meni rantaa pitkin. Ensimmäisenä Leevi löysi vastarannalta lokin, mietti hetken aikaa mitä tekee. Koska se ei heti napannut lokkia suuhunsa, ajattelin että se ehkä tarvitsee hiukan kannustusta. Ja huutelin vastarannalta hyvä-huutoja. Väärin!! Kannustushuutoni sekoittivat koiran kokonaan, ja lokki jäi siihen. Seuraavilla lähetyskerroilla älysin pitää suuni kiinni ja annoin koiran tehdä omia päätöksiä. Ja kas, hakuruudusta palautui hienosti kolme varista (kaksi jopa käteen), ja yksi lokki. Näihin onnistumisiin älysin lopettaa itse. Leeville täytyy selvästikin antaa aikaa miettiä, melkein vuoteen ei ole kuitenkaan kylmällä riistalla tehty hommia.

 Seuraavaksi Leeville tehtiin markkeeraus lahden toiselle puolelle rantaveteen, matkaa oli ehkä 30-40m. Uimaan lähtö kysyi hiukan rohkeutta, mutta muuten sujui hyvin. Tehtävä toistettiin ja nyt sujui hienosti. Leevin palauttaessa toista lokkia, laitettiin samaan paikkaan vielä yksi lokki odottamaan. Ohjauksella koira lokille, tähän saakka meni ok, mutta nyt Leevi keksi yrittää palautusta rannan kautta. Sen pasmat menivät täysin sekaisin kun matkalla olikin Zeta odottamassa, joten lokki tippui siihen. Älysi kuitenkin taas mitä piti tehdä ja lokki palautui mulle. Sama ohjaus uudestaan ja nyt onnistui hyvin. Tähän oli hyvä lopettaa ja jättää opitut asiat muhimaan.

Lauantaina Leevi kävi Matc Showssa lapsi ja koira kisassa Villen kanssa.  35 kiloa koiraa ja 20 kiloa taluttajaa on ehkä hiukan epäsuhtainen pari, joten olin takapiruna kehässä varmuuden vuoksi. Varsinkin kun kehän laidalla istui ihana juoksuinen rotikkanarttu! Ville ja Leevi hoitivat ensiesiintymisensä kunnialla läpi, sijoitusta ei tällä kertaa kymmenen kilpailijan joukossa tullut. Juho sai lainata koiraksi Leenan Pinniä, ja tällä koirakolla yhteistyö sujui hienosti!

Käy-H

Viimeinkin päästiin sinne näyttelykehään saakka! Menestystä ei tosin tullut :)Tuomarina Kirsi Nieminen, luokkana käyttöluokka jossa oli kolme urosta. Alla tuomarin arvio:

 "Hyväntyyppinen rungon mittasuhteiltaan oikea uros. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi, muuten hyvä pää. Erinomainen kaula ja hyvät lavat. Syvä rintakehä, vielä litteä runko. Vahva raajaluusto, leveät lihaksikkaat reidet, hyvät takakulmaukset. Hyvät sivuliikkeet, edessä löysyyttä. Nuori uros jolla runko kesken kehityksen." Lopuksi tuomari totesi vielä että tykkää kyllä koirasta, ja uskoo että siinä voisi olla potentiaalia myös näyttelykehiin. Mutta tällä hetkellä Leevin runko on vielä kehittymätön, ajan ja kasvun kanssa siihen tulee lisää pyöreyttä. Sitä pyöreyttä sitten odotellessa! Kehässä Leevi käyttäyty hienosti, juoksi sievästi ympyrää ja seisoi pääosin ihan mallikkaasti. Toukokuussa on seuraava näyttely, koitetaan taas vähän lisätä ruoka-annoksia ja lisätä rasvaa ruokaan ;)

Linjaa

Viime aikoina ollaan treenattu pillipysäytyksiä. Sain siellä pääsiäiskoulutuksessa hyvän ohjeen pysäytyksen treenaamiseen. Aloitin pysäytyksen harjoittelun ihan alusta, ja hyvällä menestyksellä! Muutaman kerran jälkeen oppi oli mennyt perille. Metodina oli "perse-pallo-tekniikka". Hurjaa palloleikkiä, hämyheitto ja kun koira lähtee perään, pysähtymiskäsky pillillä. Alkuun piti istumista vahvistaa sanallisella käskyllä. Kun koira on pysähtyt istumaan, lentää pallo palkkioksi. Kun pysähtyminen oli nopeaa, kehittelin harjoitusta vielä eteenpäin niin, että koira pystyy jo etukäteen ennakoimaan mihin suuntaa pallo lentää siitä, kumman käden nostan ylös. Leevi oppi nopeasti, ja pysähtyy jo nopeasti kesken linjakin.

 Harjoittelin ehkä hiukan liikaa pysähdyksiä, sillä linjan juoksemisen vauhti hiukan kärsi. Joten eilen sitten tehtiin suoraa linjaa ilman pysäytyksiä. Vein Leevin nähden kolme damia heinikkoon piiloon. Eka lähetys oli lähempää, vain yhden ojan yli. Siitä eteenpäin ylitettävänä oli kaksi ojaa. Välillä tein myös markkeerauksia toiseen suuntaan, heitto jäi vähäksi aikaa muistiin ja haettiin sitten hetken päästä. Leevi toimi hienosti! Kokeilin myös perjantaina netissä näkemääni videonpätkää, jossa koira lähtee linjalle vettä täynnä olevan ojan suuntaisesti, ja jatkaa etenemistä ojassa pitkän matkaa. Tämä ei onnistunut ihan mallin mukaisesti, Leevi pyrki ojan reunalle juoksemaan. Jatkamme harjoituksia!

 Viime viikolla ennen näyttelyä käytiin Emmalla, oli riistaa tarjolla. Pitänee hankkia muutamia variksia ja variksen siipiä, sillä varisten palautus ei ole ollenkaan niin mallikasta. Leevi kyllä palautti variksetkin, mutta vauhti ja innokkuus puuttui. Pitää Martin ohjeen mukaan hankki siipiä jostain, kiinnittää dameihin ja hankkia sitä intoa ja vauhtia pienellä innostamisella sitä kautta.

2v synttärit etukäteen!

Koska viikolla ollaan kuitenkin töissä, päiväkodissa ja koulussa, juhlittiin Leevin synttäreitä etukäteen. Lahjaksi sankari sai vaaleanpunaisen possun joka röhkii. Ihmiskorvaan huomattavast miellyttävämpi ääni kuin vinkuleluissa. Alla kuvia possun pyydystämisestä :)

Illalla synttärijuhlat huipentui vielä ruokailuun, juhlan kunniaksi Leevi sai kaksi kupillista ruokaa. Toisessa kupissa oli nappuloita ja hirvipaistia, toisessa nappuloita ja raakaa jauhelihaa. Molemmat olivat ilmeisesti yhtä hyviä, sillä Leevi söi vuorotellen molemmista kupeista. Erikois-suuret ruoka-annoksensa Leevi on myös pyhien aikana kuluttanut, perjantaina meni koulutuksessa puoli päivää, ja muutkin päivät on olleet aika liikunnallisia. Tänäänkin Leevi aloitti aamunsa tunnin reippaalla juoksulenkillä Markon kanssa, oli muutaman tunnin puutöissä metsässä ja lähti vielä mun kanssa iltapäivällä juoksulenkille. Tosin mulle ei enää riittänyt kovin tehokasta vetoapua juoksemiseen loppulenkistä :)

Walk uppia ekan kerran!

Tänään oli taas nome-koulutusta Klaukkalassa. Onneksi meni paljon,paljon paremmin kuin edellisellä kerralla. Aamupäivän olimme Petri Taskisen (?) ryhmässä, ja iltapäivällä Pasi Pöppösen opissa. Molemmat olivat tosi päteviä kouluttajia, ja itse opin paljon.

 Aamupäivän eka tehtävä oli walk up, jossa ohjaajan tehtävänä oli hakea dami, koira ei päässyt tekemään mitään. Leevi ei ole koskaan tehnyt tätä, joten sille koko rivissä kävely ja damien putoaminen kesken kävelyn oli ihan uutta. Meiltä molemmilta tehtävä meni vähän ihmettelyksi, Leevi ei kunnolla keskittynyt kun ei tajunnut että tässä edes tapahtuu jotain.

 Seuraavaksi käsiteltiin targetin(=kohde) hyödyntämistä ohjauksessa. Keskelle peltoa laitettiin oranssi aurausmerkki, jonka juurelle tehtiin motivoitu ohjaus. Ohjaus tehtiin niin, että ohjaaja vei damin aurauskepille, palasi koiran luo, seurautti muutaman metrin poispäin damista. Koira jäin linjalle istumaan, ohjaaja jatkoi matkaansa ja kääntyi 10m päässä ympäri. Ensin luoksetulo, ja sitten ohjaus linjaa pitkin damille. Petrin mukaan nuorelle koiralle ei kannata tehdän linjoja selkeisiin, maastosta erottuviin kohtiin (saareke pellolla, kivi tms) koska ne kuitenkin luonnostaan vetävät koiraa puoleensa. Joten käytimme siis targetia linjan opettelussa. Tämä oli Leeville helppo, mutta koska edellinen koulutus meni vähän penkin alle olin vain tyytyväinen että tehtävät oli helppoja ja onnistui.

 Seuraava tehtävä oli yhdistetty markkeeraus+ohjaus. Ensin ohjaaja vei damin jo tutulle paikalle keskelle peltoa (koira jäi odottamaan), palasi lähtöpaikkaan ja käänsi rintamasuunnan 90 astetta oikealle jonne tuli markkeeraus 30m päähän. Ennen markkeerauksen noutamista piti kuitenkin tehdä ohjaus. Leevi toimi hyvin, se istui hiljaa paikallaan heiton ajan, kääntyi hyvin ohjauksen suuntaan ja nouti molemmat damit hienosti.

 Aamupäivän tehtävät menivät Leeviltä hyvin, ja se osasi myös odotusajan käyttäytyä pääosin hienosti. Muutaman kerran liikkeellä ollessa se yhtäkkiä tajusi kävelevänsä ihanien tyttöjen vieressä, mutta palasi sitten ruotuun. Puolessä välissä oli puolen tunnin tauko, jonka Leevi käyti fiksusti nukkumiseen takakontissa.

Iltapäivällä aloitettiin lähihaun opettelulla. Tässä käytettiin meille molemmille uusia esineitä, kanipalloja. Kanipalloilla hajustettiin 3x4m alue, ja alueelle jätettiin 7 palloa. Koira jätettiin keskelle hakualuetta istumaan, ohjaaja meni muutaman metrin päähän josta sitten annettiin lähihakupillitys. Homma oli Leeville vanhastaa tuttua, joten tehtävä onnistui hienosti.

Seuraavaksi harjoiteltin markkeerausta samalle alueelle.Koirat ohjaajineen istuivat rivistössä, heinikkoon tuli selvästi nähtävä heitto. Heiton jälkeen koko rivistö kääntyi toiseen suuntaan ja käveli kauemmas, ja Pasi kävi kätkemässä damin heinien alle. Jokainen vuorollaan sai tehdä tehtävän kahdesti, ja matka piteni joka kerralla.

 Viimeinen tehtävä oli taas walk up. Oli kiva huomata että aamulla opittu oli jäänyt Leeville muistiin, sillä nyt se katsoi tarkaan jokaisen pudonnen damin. Ja oli silti hiljaa ja rauhallinen. Äskeiselle ohjauspaikalle jätettiin dameja haettavaksi, ja lähdettiin rivissä kävelemään päinvastaiseen suuntaan. Pellolla olevan pienen kukkulan taakse tuli markkeeraus. Tehtävä tehtiin aina pareittain. Parista ensimmäinen koira teki heiton jälkeen ohjauksen toiseen suuntaan, ja toinen koira haki sen jälkeen markkeerauksen. Leevi toimi molemmilla kerroilla erinomaisesti, mutta jos olis oltu kokeessa olisi ohjaaja nollannut kokeen. Annoin nimittäin Leeville luvan noutoon ennen kuin toinen koira oli suorittanut ohjauksen. Ohjaaja selvästi tarvitsee malttikoulutusta! Päivä oli Leevin kannalta onnistunut, muutaman kerran se unohti olevansa koulutettu koira ja yritti vetää ja haistella lähistöllä olevia tyttöjä, mutta pienellä muistutuksella palasi järjestykseen. Edelleenkin kokeeseen osallistuminen on keväällä epävarmaa, pitäis vielä jostain saada variksia ja tarkistaa Leevin variskanta ennen koetta. (Kuvassa Leevi kaverinsa Mollin kanssa.)

Kevät!

Kevät on Leevin mielestä ehkä paras vuodenaika. Ojissa alkaa olemaan kivasti vettä, ja kohta pääsee jo jokeenkin uimaan. Leevin suurinta hupia tällä hetkellä on lenkillä uida kaikki mahdolliset ojat ja lammikot läpi (jos vettä ei muuten ole tarpeeksi, sinne voi ihan hyvin käydä makaamaan jotta saa itsensä kokonaan kasteltua). Uimisen jälkeen pitää mennä vauhdilla lumihankeen pyörimään ja hieroa itsensä perusteellisesti lumella. Lumipesujen jälkeen on vuorossa nopea juoksupyrähdys, jonka jälkeen kierroksen voikin aloittaa alusta!

Nome-koulutuksessa

Kahden kuukauden (sairastelu)treenitauko todellakin näkyy yhteistyössä. Ensin olin itse mykoplasman takia reilu kuukauden levossa, sitten Leevi sai kennelyskän ja perään korvatulehduksen. Olin ajatellut keväälle nomeen ekaa starttia, mutta taidan sittenkin harkita vielä toisen kerran. Tänään nimittäin ei mennyt ihan putkeen kaikki harjoitukset.

KHN oli taas järjestänyt Kari Silvennoisen kouluttamaan Hauholle, Leevin kanssa olimme ALO ryhmässä. Alussa oli kaksi markkeerausta kaislikon eteen noin 40 m matkalla, ne Leevi teki ihan hienosti. Seuraavaksi piti tehdä ohjaus (sokkona) samasta lähetyspaikasta niin, että markkeerauspaikka jäi linjasta oikealle. Lähetyspaikka oli järven jäällä, ohjaus piti tehdä eri kaislikkoon kuin markkeerauksissa. Tässä kohtaa Leevi tipahti kärryiltä, markkeeraukset oli hyvässä muistissa, joten se eksyi sinne suuntaan. Piti mennä tosi lähelle ennen kuin sain onnistumaan.

Muutkin tehtävät (ohjauksia) olivat meille Leevin kanssa selvästi liian vaikeita. Kaikki ohjaukset tehtiin sokkona. Yhdessä oli vielä matkalla hämydami pystyssa hangessa linjan ulkopuolella, tähänkin halpaan Leevi meni ja taas sai ohjaaja kävellä lähemmäs lähettämään. Vasta viimeiset kolme tehtävää onnistuivat. Ensin piti lähettää koira jäätä pitkin järvelle päin, pysäyttää jäälle ja siitä ohjata 10-15m rantaan metsikköön jossa damit olivat. Tämän sai tehdä myös niin, että koira menee suoraan damien luokse. Tuuli tuli sopivasta suunnasta, ja tässä tehtävässä Leevi siis onnistui. Vika ohjaus tehtiin motivoidusti, kaislikon taakse rannalle jätettiin damit, ja järveltä päin tehtiin kaksi ohjausta rantaan, ensin lähempää ja sitten kauempaa.

En tiedä johtuiko treenitauosta, vai sitten siitä että Leeville tehtävät oli liian vaikeita, mutta sen palautukset oli tänään hitaampia kuin yleensä. Se jopa kerran palauttaessa kävi merkkaamassa, mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Nyt täytyy pitää jonkunlaiset tehoviikot, ja miettiä sitten mennäänkö starttiin alkukesästä vai sittenkin syksyllä.

Yskän jälkitautina korvatulehdus

Kuten pienet lapsetkin, sai Leevi kennelyskänsä jälkitautina korvatulehduksen. Oireet oli alussa aika epämääräisiä. Maanantaina aamulla aamulenkin lopussa, melkein kotiportilla Leeville tuli ihmeellinen parin minuutin tasapainohäiriö. Kesti ihan lyhyen aikaa, koira oli ihan hereillä, hämmästyneen näköinen lähinnä. Parin minuutin hoipertelun jälkeen se kävi makaaamaan, ja kohta nousi ylös ollen ihan normaali. Tiistaina iltalenkillä huomasin että Leevi riiputtaa vasenta korvaa jotenkin hassusti, ja ravistelee päätään aika useasti.

Tänään keskiviikona käytiin sitten eläinlääkärissä. Oikean korvan sai katsoa ihan sovinnolla, mutta vasen taisi olla sen verran arka että sinne ei päässyt hereillä näkemään. Joten Leevi piti taas rauhoittaa. Oireiden perusteella ell epäili välikorvantulehdusta, joka olisi sitten vaatinut pidemmän ab-kuurin. Tärykalvo näytti kuitenkin ehjältä, eikä ollut pullistunut ulospäin. Diagnoosi oli siis ihan tavallinen ulkokorvantulehdus. Mutta koska "alkavaa välikorvantulehdusta ei voi sulkea pois", tuli Leeville kahden viikon ab-kuuri paikallishoitojen lisäksi. Ensi viikolla vielä soitellaan, jos oireet ei ole selkeästi helpottaneet mietitään tilannetta vielä uudestaan. Nyt pidetään pari päivää hiljaiseloa ja parannellaan korvaa.

KHN alokasluokan kiertopalkinto 2011!

Tänään oli Kantahämeen noutajien vuosikokous. Kokouksessa jaettiin myös vuoden 2011 kiertopalkinnot. Leevi pokkasi itselleen Tokon alokasluokan kiertopalkinnon!

Kokouksen jälkeen oli tarjolla toko-tai nomekoulutusta, Leevin kanssa osallistuttiin nomekoulutukseen. Ohjaajaa melkein napaan asti ulottuva lumihanki hankaloitti treenaamista huomattavasti, mutta sain Leeville muutamia onnistuneita linjaharjoituksia. Nomeharkkojen jälkeen ehdin vielä halliin tekemään yhden paikallamakuun, tähän saatiin sopivasti häiriötä muuta treeniä tekevistä koirista. Sokerina pohjalla pihalla oli vielä fasaani tarjolla, tein sillä kaksi linjaa tiellä Leeville. Molemmat onnistui hyvin, ja sain vielä molemmilla kerroilla palautuksen suoraan käteen. Huomasi kyllä että riistan kanssa ei ole tehty hommia pitkään aikaan, Leevi oli selvästi harkitsevaisempi ja varovaisempi fasaania suuhun ottaessa kuin dameja. Ehkä se on hyväkin, eipä ainakaan riko riistoja kokeessa.

Ei näyttelytulosta edelleenkään!

Leevillä oli taas kova yritys mennä näyttelyyn Lohjalle viime viikonloppuna. Tällä kertaa päästiin jo harmillisen lähelle h- hetkeä. Lauantaina Leevi yski muutaman kerran, mutta sunnuntai aamuna peli oli selvä. Koira yski sen verran paljon, että näyttelyyn ei ollut mitään asiaa mennä muita tartuttamaan. Kovin sairaan oloinen Leevi ei ole muuten ollut, ihan pirteästi kävi lenkillä, ehkä muuten nukkui vähän normaalia enemmän. Nyt yskä alkaa jo olla ohi.
En kuitenkaan luovuta, uusia näyttelyjä etsimään. Edes yksi näyttelytulos pitää saada!

Pulkkavetoa!

Massakausi :)

Leevin äidin ja siskon innoittama luon minäkin katseen menneeseen ja tulevaan. Viime vuodelle tavoitteena oli näyttelytulos, taipumuskoe suoritettuna ja tokosta alokasluokan ykkönen. Ensimmäistä lukuunottamatta tavoitteet täyttyivät.

Taipparit meni keväällä vuoden ikäisenä helposti läpi, ja syksyllä Leevi sai kolme peräkkäistä ykköstulosta tokon alokasluokasta. Se näyttelytulos jäi uupumaan, yrityksen puutteesta ei voi kuitenkaan syyttää. Kahteen näyttelyyn olen yrittänyt nuorukaisen ilmoittaa, ja kahdesti tämä tapaturmamagneetti on jättänyt näyttelyyn menemättä. Tietysti niin että olen jo ehtinyt ilmoittautumismaksun maksaa;)Ekalla kerralla Leevi katkaisi yhden kynnen, joka sitten piti poistaa. Tästä tuli kuukauden doping-karenssi. Seuraavalla kerralla Leevillä katkesi sitten hammas, joka taas piti poistaa. Eikä näyttelyyn päästy. Tänä vuonna ehkä?

Tälle vuodelle tavoitteet on asetettu. Tokossa on tarkoitus syksyllä startata avoimessa luokassa, ja saada tarvittavat ykköset TK2 tunnukseen. Avoimen liikkeet on aika hyvässä mallissa lukuunottamatta paikallamakuuta. Sitä on tuolla pakkasessa vaikea harjoitella. Voittajaluokan liikkeitä on jo vähän aloitettu.
Nomessa tavoitteena on startata alokasluokassa, ja koska tavoitteet pitää asettaa korkealle on tavoitteena myös ykköstulos vuoden aikana. WT kisoja mietin vielä, voi olla että mennään niihinkin. Nomeharkat on olleet vähän vähemmällä nyt, sivusuuntia on vähän harjoiteltu mutta treenattavaa ennen koetta riittää!

Näyttelyyn ollaan taas toiveikkaasti menossa, ja siihen liittykin tuo massakausi. En olisi ikinä uskonut että labradorille voi olla vaikea saada tarpeeksi sitä kaivattua massaa näyttelyä varten. Näyttää vaan olevan mahdollista sekin. Leevi syö jo isoja annoksia, eikä se vaan silti kerää sitä kuuluisaa massaa tarvittavaa määrää. Leevi on muuten hyvässä näyttelykunnossa nyt, se on lihaksikkaassa kunnossa ja karva kiiltää. Leevin mielestä elämä on yhtä juhlaa nyt, kun välipaloja tippuu vähän väliä. Pitää varmaan ostaa sille jotain extra-energia ruokaa vielä lisäksi. Lumihangessa juokseminen kuluttaa niin paljon energiaa että kylkiluiden päälle ei ehdi jäämään mitään :)

Juoksuvideo, lataa hitaasti!

Sivusuunnat alkaa hahmottumaan!

Olen loppuvuoden ajan yrittänyt itse opetelle ja samalla opettaa koiralle sivusuuntia. Pitkän aikaa on jo hyvin onnistunut niin, että jätän koiran istumaan ja heittelen molemmille sivuille ja taakse damin. Siitä se on hienosti osannut hakea sen mitä olen pyytänyt. Vaikeuksia on tuottanut se, että onnistuisin ensin ohjaamaan koiran suoraan eteenpäin, ja siitä saisin ohjattua sivusuunnassa noutoon. Joko Leevi lähtee hienosti eteenpäin, ja pysähtyykin pillistä, mutta sitten ei vaan älyä mitä haluan. Tai sitten se lähtee heti kaartamaan sivusuunnassa olevalle damille.

Mutta tänään sitten onnistui. Ei ekalla mutta tokalla kerralla. Meillä on vakiopaikka missä olen suuntia harjoitellut. Tein harjoituksen T-kirjaimen malliin. T:n alaosassa oli lähetyspaikka, yläosassa keskellä oli kolme damia ja T:n yläviivan vasemmassa päässä yksi dami. Ensin tein kaksi suoraa linjaa keskelle T:n yläviivaa. Seuraavaksi lähetin Leevin linjalle, pysäytin ennen kun se ehti linjan loppuun. Siitä yritin ohjata vasemmalle, mutta Leevi ei älynnyt. Palasin sen kanssa siihen kohtaa mihin olin sen pysäyttänyt, jätin siihen ja palasin muutaman askeleen taaksepäin. Siitä lähetys vasemmalle ja onnistui.

Nyt oltiin jo niin lähellä onnistumista, että tein saman harjoituksen vielä kerran. Lähetin Leevin ensin suoralle linjalle ja annoin hakea yhden damin. Tokalla lähetyksellä pysäytin sen, ja lähetin vasemmalle. Ja kas, lamppu syttyi Leevin päässä ja se onnistui! Tämän hienon onnistumisen jälkeen pidettiin kunnon pallobileet, pallon heittely on Leevin mielestä ehdottomasti parasta palkkaa mitä voi saada. Opittu jätettiin hautumaan päähän, parin päivän päästä tehdään sama homma uudestaan