Tehoviikonloppu

Viime viikonloppu oli Leeville oikein tehokoulutus viikonloppu. Ensin perjantaina oliumme KHN tokokurssilla, lauantaina oli Tomi Sarkkisen nome-koulutus ja sunnuntaina Annina Nurmikiven nome-koulutus.

Sarkkisen koulutuksessa olimme alo-ryhmässä, yhteensä meitä oli kuusi koiraa. Etukäteen minua oli informoitu että juoksuinen narttu osallistuu koulutukseen, ja vähän pelkäsin että joudun innokkaan urokseni kanssa poistumaan maitojunalla kotiin. Vaan Leevipä yllätti ja käyttäytyi hienosti. Se kyllä nenän nuuskutuksesta päätellen huomasi mikä ihanainen paikalle saapui, mutta malttoi mielensä koko koulutuksen ajan tosi hyvin.

Sarkkinen aloitti koulutuksen lyhyellä linjalla joka koiralle. Samalla katsottiin myös ohjaajien tapaa lähettää koira linjalle ja puhuttiin suoraan lähtemisen tärkeydestä. Seuraava tehtävä oli Leeville tosi vaikea. Koira jätettiin tielle istumaan, ja heinikkoon käytiin piilottamassa yksi tennispallo. Lyhyt seuraaminen, ja sitten lähihakupillityksellä koira palloa hakemaan. Tämä vielä onnistui Leeviltäkin. Seuraavaksi Leevi jätettiin istumaan tielle selkä palloon päin, itse meni kauemmas tielle ja siitä sen olisi pitänyt lähihakupillityksellä osata lähteä taaksepäin lähihakuun. Leevi tuli luokse, en ole ollenkaan harjoitellut taakselähetystä, joten se ei älynnyt yhtään mitä piti tehdä. Hyvä harjoitus, joka pitää kotona ottaa käyttöön. Muille koirille tehtiin samaa tehtävää vielä vaikeampana niin, että kun tehtävä oli kerran onnistunut siten että koira oli selkä palloon päin, seuraavalla kerralla ohjaaja jätti koiran tielle istumaan ja meni itse kuusen taakse. Täältä piilosta sitten tuli ensin huomiopillitys ja perään lähihakupillitys. Vaikelta näytti, sillä tosi moni koira erehtyi tekemään luoksetulon lähihaun sijaan. (Tosin oppi jäi koiran päähän hyvin hautumaan, sillä sunnintaina kokeilin samaa juttua ja heti onnistui!)

Seuraavaksi tehtiin linjaharjoitus, jota vähän vaikeutettiin linjalle tulevalla markkeerauksella. Koiran kanssa käytiin viemässä dami pellon reunaan, jonka koira sai käydä hakemassa heti viemisen jälkeen. Nyt piti reitin olla muistipaikalle tuttu. Seuraavaksi avustaja heitti damin muistipaikalle koiran nähden, ja sen jälkeen linjan keskivaiheille heitettiin yksi markkeeraus. Leevi sai suorittaa tehtävän ekana. Leevi näki markkeerauksen hienosti ja nouti hyvin. Nyt piti sitten osata mennä linjaa pitkin, ohi markkeerauksen putoamispaikan sinne vanhalle muistipaikalle. Leevi lähti hienosti, annoin putoamispaikalla vahvistuskäskyn, mutta silti Leevi jäi putoamispaikalle pyörimään ja sen jälkeen eksyi linjalta kokonaan. Koira kutsuttiin takaisin luokse, muistipaikan dami heitettiin uudestaan, ja nyt se jo menikin vahvistuskäskyn kannustamana perilla saakka. Tämä tehtävä tuotti vaikeuksia monelle koiralla, keskellä linjaa oleva markkeeraus tuntui sekoittavan niiden ajatukset perusteellisesti.

Lopussa otettiin vähän suuntia. Koira jätettiin pellolla olevalle traktorin uralle istumaan, ja sen molemmille puolille heitettiin dami. Koira ohjattiin noutamaan se dami, jonka suuntaan se ei niin vahvasti ollut menossa. Kun ensimmäinen dami oli haettu, koira jäi uudestaan samalle paikalle istumaan ja haettu dami heitettiin takaisin. Nyt koiran piti osata lähteä toiseen sivusuuntaan käskystä. Kun toinenkin sivusuunta oli käyty läpi, tehtiin vielä taakselähetys viimeiseksi heitetyllä damilla. Sivusuunnat Leevillä meni hienosti, ohjaaja sai palautetta liian huitaisten tehdyistä käsimerkeistä. Jos koira on pitkän matkan päässä, pitää käsimerkkien olla tosi selvät jotta koira voi ne nähdä.

Taakselähetys ei Leevillä onnistunut, joten sitä kokeiltiin toisella tavalla. Koira jäi uralle istumaan ja ohjaaja meni koiran taakse seisomaan, koiran takaa heitettiin dami koiran etupuolelle. Siitä eteen-käskyllä linjalle, ja johan onnistui Leevilläkin. Seuraavaksi heitin vielä yhden damin, jätin koiran istumaan selkä damiin päin ja kävelin vähän matkan päähän. Koira selvästikin oletti saavansa käskyn hakea dami, mutta huomiopillityksen jälkeen tulikin luoksetulokutsu, kesken luoksetulon pysäytyspillitys ja sitten taakselähetys. Tämä onnistui loistavasti Leeviltä!

Sain koulutuksesta taas paljon oppia, hyviä tehtäviä kotona tehtäväksi ja paljon ajateltavaa pillin käytöstä. Olen usein unohtanut viheltää luoksetulospillityksen kun koira on palauttamassa damia, mutta nyt sain vahvistusta sille että palautuksessa pillittäminen ei ole välttämätöntä ollenkaan. Jos koira osaa hyvin palautttaa, luoksetulopillityksen palautuksessa voi hyvin jättää pois.Välillä koira tekee töitä ohjaajan näkemättä, eikä se silloinkaan kuule pillitystä damin/riistan löydettyään, vaan palautuksen pitää olla automaattista.

Sunnuntaina olimme sitten Annina Nurmikiven koulutuksessa. Parin tunnin aikana ehdimme tehdä kaksi eri tehtävää. Ensimmäinen oli tavallinen ykkösmarkkeeraus, koira näki puskien taakse tielle putoavan heiton pellolta. Leevi muisti pudonneen damin hyvin, ja palautti vauhdilla. Noottia tuli siitä, että se tulee melkeinpä liiankin kovaa luokse, unohtaa jarruttaa ja menee ensin ohi ennen kuin luovuttaa damin.

Seuraava tehtävä tehtiin ojan yli. Ensin tuli markkeeraus ojan toiselle puolelle. Näytti helpolta hommalta, mutta Leevi meni vipuun eikä mennytkään suoraan damille. Olimme nimittäin tulleet pellolle samaisen ojan yli, mutta 5m sivuun siitä kohdasta mistä piti mennä suorinta reittiä damille. Leevi kiersi jo valmista reittiä, haki damin ja palautti taas mutkan kautta. Markkeeraus tehtiin uudestaan, mutta nyt olin lähettämässä lähempänä ojaa. Taas sama juttu. Kolmannella kerralla olimme jo melkein ojan vieressä, ja nyt meni Leevikin jo suoraa ojan yli. Kun Leevi palautti viimeistä damia, avustaja heitti koiralta salaa samalle paikalle vielä uuden damin. Tämä dami haettiin sitten ohjauksena

Kertakaikkiaan antoisa viikonloppu! Näistä koulutuksista saatiin kotiläksyjä pitkäksi aikaa.

Juoksemista

Nyt kun ei kipeät jalat (eikä flexin päässä roikkuva emäntä) enää hidasta vauhtia, on Leevi ottanut ilon irti elämästään ja juossut. Sen motto ihan selvästi; miksi kävellä kun juostakin voi. Täysiä.

Edellisenä viikonloppuna olimme Pinnin joukkojen kanssa mökillä, ja Leevillä oli lystiä. Se leikki Pinnin kanssa, vaikka Pinni ei aina leikkinyt Leevin kanssa. Riitti että se oli olemassa ja mahdollisesti seisoskeli keskellä pihaa. Siinä ympärillä saattoi ihan hyvin juosta ja kuvitella että kaverikin on innolla mukana! Teimme pitkiä lenkkejä metsässä, Leevi ryskäsi hakkuuaukeilla ja kivikoissa, eikä etujalkojaan juuri muistanut varoa. Mutta kotiin tultiin silti ihan ehjän koiran kanssa, etuliikkeet näyttää ihan hyviltä.

Kotona olemme sitten jättäneet tokoilun vähemmälle, ja harjoiteltu nomejuttuja. Olen tehnyt ihan suoraa linjaa niin, että koiran lähetys on pellolta ja damit löytääksen pitää sitten hypätä ojan yli metsään. Yhden damin heitin vahingossa puuhun roikkumaan, mutta annoin olla siellä. Hyvin koira löysi sen sieltä ylhäältäkin!

Olemmma harjoitelleet myös markkeerauksia. Olen tehnyt niin, että olen käynyt heittämässä ensin yhden damin, siirtynyt toiseen paikkaan ja heittänyt sitten sinne toisen. Sitten on palattu takaisin ekalle paikalle, noudettu ekana heitetty, sen jälkeen taas palattu toisen damin heittopaikalle ja Leevi on saanut noutaa myös sen. Harjoitus on toiminut Leevillä hyvin, se muistaa hienosti molemmat heitot ja myös malttaa hyvin siirtyä paikalta toiselle. Kerran kokeilin myös heittää kaksi markkeerausta samaan linjaan, ja sekin onnistui Leeviltä hyvin. Multa ehkä ei niin hyvin, koska mun heitot saattaa lähteä ihan mihin tahansa ;) Niinpä koira saa aina välillä malttiharjoitusta ihan vahingossa, kun noudan itse niitä epäonnistuneita heittoja.