Hyvää ja onnellista vuotta 2015 kaikille ystäville!

Söimme tacoja vuoden 2014 viimeisenä iltana, ja Leevi tietysti sai oman osansa. Sillä ei kauaa kestänyt kun vuoden viimeinen ateria oli nautittu :)

Leevin ja Stellan vauhtia joulupäivänä 2014.

Lopullisesti sairaseläkkeellä

Leevi on nyt jäänyt lopullisesti sairaseläkkeelle. Yli vuoden verran vielä toivoin että epilepsia sittenkin parantuisi, ja pääsisimme vielä kisamaan, mutta nyt varmistui että toive oli turha. Kohtauksia ei kuitenkaan ollut yli vuoteen.

Elokuun lopulla Barvivet lääkitystä alettiin vähentämään, ja tilalle tuli Pexion, joka ei ole niin väsyttävä. Pian Barbivetin vähentämisen jälkeen eron huomasi koirassa, Leevi heräsi taas henkiin ja oli ihanan iloinen ja pirteä. Se jaksoi pitkän metsälenkin kuten ennenkin, treenasi iloisemmin ja oli muutenkin herännyt ruususen unesta. Treenattiin taas uudella innolla, ja treenaaminen oli kivaa kun koira oli niin virkeä.

Pari viikoa sitten kun Barbivet oli jo kokonaan loppunut ja lääkkeenä oli vaan Pexion, olimme pitkän viikonlopun mökillä. Leevi tietysti juoksi koko viikonlopun, ja teimme sille myös ison hakurudun. Hakuruudun alkuun ammutiin pari laukausta. Leevi oli niin onnellinen, ja teki tosi innokkaasti töitä. Se jopa vinkui käydessää niin kierroksilla, mitä ei ole juuri aikaisemmin tehnyt. Mökiltä tullessa oli vielä agility illalla.

Tämä kaikki oli ehkä vähän liikaa, sillä viikko sitten tiistaina Leevi sai epilepsiakohtauksen. Kohtaus oli tosi lievä, koira oli tajuissaan koko ajan, eikä kestänytkään kuin muutaman minuutin. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että lääkitystä ei voi kokonaan lopettaa, ja Pexion annostakin piti nostaa. Onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut niin väsyttävästi, vaan Leevi on edelleen melko pirteä. Nyt olemme pari viikkoa elelleet ihan hiljakseen. Maanantaina kokeillaan taas agilityä, toivotaan että se ei provosoi uutta kohtausta.

Nyt elellään epilepsian tahdissa taas. Toivotaan että kohtauksia ei tulisi. Agilityä hauskanpitomielessä jatketaan, mikäli se ei uuden lääkkeen aikana provosoi kohtauksia. Tällä Pexion-lääkkeellä kuitenkin mennään, siihen Barbivetiin ei enää palata. Ero koiran elämänlaadussa on niin iso, se on Pexion lääkityksen aikana niin paljon parempi kuin Barbivetin aikana. Täytyy sitten karsia agility ja muut kohtauksille altistavat tekijät pois ennemmin kuin palataan siihen Barbivetiin.

Vesiliikuntaa

Näillä keleillä on ihan turha suunnitella koiralle mitään muuta liikuntaa kuin uimista...

Tänään hoidettiin päivän ohjelma niin, että vein veneellä etukäteen dameja alimmassa kuvassa näkyvään kaislikkoon, sekä tuohon  kuvassa joen toisella puolella näkyvään pieneen lahdenpoukamaan. Koira ui pitkiä matkoja dameja hakiessaa, ja oli muutenkin oikein tyytyväinen kun pääsi treenaamaan. Joella oli vaan vähän ruuhkaa, linjan läpi kulki kanootteja ja veneitä. Eräässä kanootissa joku oli  jopa perillä mitä me teemme, sillä sieltä tuli kannustava kommentti "taippareihin valmis".

                             
                                     Iltalenkin voi hoitaa myös niin, että molemmat uivat :)

Kavereita

Vaikka Leevi ei enää kisakentillä loistakaan, se loistaa aivan mahtavana seuralaisena pentukoirille. Sen pinna on loputon, sen kaulassa, poskissa ja korvissa saa roikkua eikä se suutu. Se jaksaa leikkiä melkein loputtomiin (okei,  5 tunnin päästä Stella olisi vielä jaksanut mutta Leevi luovutti...) ja osaa kuitenkin leikkiä huomioiden kaverin pienen koon. Alla koostetta Leevin ystävistä, isoista ja pienistä.
Ensimmäisenä Stella, vaikka kokoero on ehkä 30 kiloa, ystävyys on silti vahva.

Leevi on käynyt talven aikana koirakylpylässä useaan kertaan, monen eri kaverin kanssa. Se on hyvä uimaseuralainen, Leevin mieletön uimainto tarttuu mukana olevaan kaveriin nopeasti, ja kokematonkin uimahallikävijä huomaa yhtäkkiä uivansa altaassa kuin vanha tekijä. Kuvassa uintiseurana kiharaneiti Nelli. Nelli tosin ei tarvinnut Leevin mallia ollenkaan, se oli rodulleen tyypillisesti heti kuin kala vedessä.

 Leevin ystävä Eeva, vuoden ikäinen rotikkanarttu. Eevan kanssa leikit saattaa hirvittää heikompia, vauhdissa ei säästellä ja metsä rytisee kun ystävät kohtaavat. Eevan kanssa on myös käyty uimassa monta kertaa.






 

 Vivan kanssa paneudutaan enemmän lepäämiseen...

 Mutta Vivan kanssa meno oli näinkin hurjaa kolme vuotta sitten :)

 Uusin ystävyys on Nero, joka on aivan kuin Leevi pienenä. Yhtä rohkea ja luottavainen tyyppi.

Pinnin kanssa Leevi vietti varsinkin nuorena paljon aikaa. Vaikka Pinni ei aina jaksanutkaan nuorison kanssa leikkiä, se ei Leeviä haitannut. Riitti, että Pinni oli olemassa, ja ehkä vähän käänsi päätä Leevin juostessa ohi. Tämä oli Leevin mielestä ihan riittävää osallistumista leikkimiseen.

Tärkeä ystävä on ollut myös bouvier Molli. Molli on jaksanut korkeasta iästään huolimatta juoksuttaa Leeviä pitkin metsiä monena iltana.

 Joskus Leevillä on kavereista huolimatta ollut ilmeisesti tylsää. Välillä on ollut yhtä jännittävää tulla kotiin kuin nuoruusiaikana.  Se on talven aikana ehtinyt syömään useammankin rasian erilaisia pastilleja, maistaa kylmägeeliä, ripottelemaan polttopuut sisälle ja levittelemään roskia ympäriinsä.Onneksi näistä teoista on kuitenkin selvitty ilman eläinlääkäriä.
Toisaalta se myös yksin ollessaan ottaa siitä ilon irti, ja makaa sohvalla jalat kohti kattoa. Välillä joku pääsee yllättämään sen kun tuleekin normaalia aikaisemmin kotiin, ihan selvästi se jollain lailla ymmärtää ajan kulun ja osaa kolmen jälkeen asettautua lain mukaisesti lattiatasolle.

Vaikka talvella lumi ja siinä piehtarointi onkin ihanaa, mikään ei kuitenkaan voita luonnonvesissä uimista. Alkukeväästä Leevi kahlasi kaikki ojat läpi, ja kävi myös makaamaan veteen jos ei mielestään muuten kastunut tarpeeksi. Heti kun joessa vesi vähän aukesi, Leevi korkkasi uimakauden. Ja se jatkuukin seuraavien vahvojen jäiden tuloon asti, ohuen jään saa vielä rikottua jotta pääsee kylpemään.

Leevillä on myös uusi ihmisystävä. Lähistöllä asuva tyttö on alkanut käymään Leevin kanssa lenkillä, ja mielellään Leevi lähtee aina mukaan. Tämän ystävän kanssa kun ei joudu ainakaan juoksemaan...
Juoksulenkin on nimittäin Leevin mielestä nykyään ihan myrkkyä. Jos se varusteita huomaa että juoksulenkki on tiedossa, se yrittää maastoutua takaoven tienoille ihan huomaamattomaksi. Ennen leikkausta se kuitenkin juoksi ihan mielellään, ja juoksi ihmiseen verrattuna tupla- tai triplamatkan, tietysti myös kovempaa. Nykyään se ei enää viitsi, mielummin kävellen niin ehtii haistelemaan enemmän.