Santtu Narkilahden koulutuksessa

Tänään vietetiin päivä auringossa järven jäällä. Olin varannut meille paikan Santun koulutukseen Vihtiin. Paikalla oli vain 4 koirakkoa, joten tehtäviä (ja hangessa juoksemista myös) tuli aika paljon. Yhdellä nartuista oli juoksu, joten Leeville tuli taas lisähaastetta...

Ensin harjoiteltiin ihan ykkösmarkkeerauksia. Santtu kävi ensin aina hajustamassa markkeerausalueen ja piilottamassa damit heinikkoon, koira sai katsoa heiton, mutta ennen noutolupaa piti kääntyä toiseen suuntaan. Sinä aikana heitetty dami otettiin pois ja noudettavaksi jäi vain ennestään jo piilotetut damit. Leevi suoriutui näistä tehtävistä hyvin, se ei vielä älynnyt että joukossa on ihana nainen, tai stten vaan työnteko vei voiton naisista. Olin myös hyvin tyytyväinen sen käytökseen muuten, sillä vaikka toiset koirat vinkuivat välillä aika kovaakin, Leevi pysyi hiljaisena. En tosin pitkiä aikoja kerrallaan pitänyt sitä paikallaan vuoroa odottamassa kylmyyden takia, vaan pidin sen sivummalla liikkeessä.

Toisessa tehtävässä markkeerausalueelle tehtiin hajuvana, jota pitkin koiran olisi pitänyt putoamispaikalta löytää damille (heitetty dami otettiin taas pois). Leevi kokeili kaksi kertaa, se löysi kyllä piilotetun damin nopeasti, mutta ei hajuvanaa seuraamalla. Pitää maan sulamisen jälkeen treenata laahausjälkeä muutaman kerran.

Kolmas tehtävä olikin sitten jo meille vaikea. Ensin jäältä tehtiin kolme eri muistipaikkaa, ensimmäinen paikka oli pieni saari, toinen oli rannalla 100m päässä, ja kolmas taas eri rannalla. Kaikki paikat tehtiin peräkkäin. Kaikkiin paikkoihin oli sii etukäteen käyty piilottamassa dameja. Sen jälkeeen tehtiin markkeerausheitot (joka siis nostettiin pois) jokaiseen paikkaan peräkkäin, ja sen jälkeen koirien olisi pitänyt muistaa kaikki kolme paikkaa, ja noutaa ne omalla vuorollaan.

Leevi aloitti. Ensimmäinen nouto tuli siitä saaresta. Leevi muistin ihan selvästi pudotuksen, juoksi suoraan oikeaan paikkaan ja löysi damin. Muut koirat tekivät saman tehtävän perässä.
Kun kaikki olivat ainakin yrittäneet ensimmäistä damia, siirryttiin toiselle.
Leevi pääsi taas aloittamaan. Se näytti siltä että se muisti, lähti suoraviivaisesti oikeaan suuntaan, mutta ilmeisesti muisti matkan lyhyemmäksi ja lähti puolessa välissä kaartamaan oikealle rantaan päin. Muut koirat menivät saman halpaan, kukaan ei onnistunut tässä tehtävässä. Kolmatta damia Leevi ei enää muistanut ollenkaan, yritin saada sen ohjaukselle perille, mutta en onnistunut siinäkään. Muistitehtäviä täytyy siis harjoitella lisää! Osittain Leevin päätä varmaan sekoitti se juoksunarttu siinä vieressä, mutta silti selvä treenauskohde löytyi.

Tauon jälkeen aloitettiin pilli-, ja ohjausharjoituksilla.   Ohjaajien siis, koirat lepäsivät vielä autossa.

Tämän jälkeen mukana oli enää kaksi labradoria, tolleri luopui treenaamisesta kovan kuumumisen takia, ja flätti oli jo sen verran vanha että lepäsi iltapäivän. Se oli mukana varakoirana, varsinainen osallistuja oli sairastunut. Koirat pääsivät mukaan siinä vaiheessa kun kahlattin takaisin jäälle. Ensin tehtiin lähihakuharjoituksia. Tapa oli meille tuttu, koira jää istumaan , ja pillityksen jälkeen saa luvan kääntyä ympäri lähihakuun itsensä taakse. Ekat kerrat Leevi teki erinomaisesti, mutta toisella kierroksella kun ihanuus oli käynyt istumassa siinä samassa paikassa, se kävi tekemässä pienet lähihaut siihen istumiskohtaan ennen kuin siirtyi oikeaan paikkaaan dameja etsimään :)

Viimeisenä ohjausta. Koirille käytiin motivoidusti tekemässä pienet  hakualueet kahteen eri saareen. Leevi teki taas ensimmäisenä, ensimmäinen linja oli ehkä 60, toinen ehkä 70-80m. Molempiin alueisiin tehtiin kaksi lähetystä.  Molemmat meni hyvin. Juoksunarttu teki Leevin jälkeen.

Seuraavaksi tehtävää vaikeutettiin niin, että ennen ohjausta pienempään saareen tuli häiriömarkkeeraus 45 asteen kulmaan. Häiriömarkkeeraus tuli samaan kohtaan, mihin lähihakua aiemmin harjoiteltiin. Markkeerausheitto ei Leeviä hämännyt, se meni ohjatusti suoraan saareen, teki hyvää hakua siellä ja palautti damin hienosti. Ajattelin jo että lopetan jos se noutaa myös markkeerauksen yhtä hyvin, mutta koska markkeeraus oli siellä paikassa missä ihanainen oli käynyt istumassa, sekaantui Leevin pää sen verran että mennessään noutamaan markkeerausta, se haisteli matkalla sen istumiskohdan...
Leevi oli jo selvästi väsynyt, hangessa juokseminen on aika rankaa puuhaa, eikä se osannut levätä tauonkaan aikana koska auton takana harjoiteltiin pillinkäyttöä ja suuntien ohjaamista. Mutta koska markkeeraus ei ihan onnistunut, en vielä voinut lopettaakaan.

Samanlainen harjoitus tehtiin sinne toiselle hakualueelle, ennen ohjausta tuli häiriömarkkeeraus viistosti sivusuuntaan. Leevi lähti kovaa oikeaan suuntaan, keskellä se ehkä hiukan epäröi ja muisteli sitä heitettyä damia, mutta käskyllä jatkoi oikeaan paikkaan. Tässä kohtaa väsymys varmaan jo vaikutti, sillä se ei jaksanut kunnolla etsiä vaan unohtui ihanaisen hajuja haistelemaan. Otin koiran takaisin, lähetin uudestaan ja sama homma. Ennen kolmatta kertaa kävin vähän vaakkumassa hakualueella. Taas häiriömarkkeeraus, ohjaus hakualueelle ja nyt Leevi teki hyvää hakua ja palautti damin hienosti. Se sai vielä hakea markkeerauksen, mutta sitten sanoin että nyt Leeville riittää. Se oli jo selvästi väsynyt, ja oli  hienosti tehnyt hommia välittämättä siitä hyväntuoksuisesta nartusta. Loppua kohden sillä kävi vahinkoja kun ei jaksanut enää täysillä keskittyä työntekoon, ja unohtui naisista haaveilemaan. Parempi lopettaa ajoissa kun vielä onnistuu, eikä väkisin jatkaa kunnes mikään ei enää onnistu. Nyt meille jäi molemmille hyvä mieli.

Oikein päin kuvattu video:D

Jäällä taas treenaamassa. Videolla on viimeinen lähetys, olen tyytyväinen että se onnistui, sillä aikaisemmin treenattiin pysähdystä ja ohjausta vuorotellen vasemaan ja oikeaan. Molemmat suunnat onnistui pysähdyksineen tosi hyvin, mutta niitä saa Leevin kanssa harjoitella tosi vähän. Suoraan eteenmeno tulee hirmu nopeasti epävarmaksi jos joka kerta ottaa pysähdyksiä.


Alla vielä kuva Leevistä sen lempipaikalla. Meillä en etu- ja takapihalla isot lumikasat. Kaikkein mieluiten se makaa kasan päällä ja tarkkailee ympäristön tapahtumia. Kuvassa ollaa just tultu lenkiltä kotiin, ja Leevi on taas taistellut yksinään sen remminsä kanssa. Ja ilmeisesti selvinnyt voittajana kun on niin tyytyväisenä kasansa päällä.

Vanha draivi löytyi taas!

Tänään käytiin joen jäällä treenaamassa lenkin yhteydessä. Treenivälineenä oli pallot, dameja en jaksanut kantaa koko lenkkiä mukana. Ja tällä kertaa meni aivan loistavasti, viime syksyinen vauhti ja innostus oli palannut takaisin, ja samalla Leevi silti keskittyi ja kuunteli. Helpotin myös tehtäviä selvästi viime kerrasta, että saatiin varmoja  onnistumisia.

Ensin tehtiin tiellä traktorin uralla muutama linja, pallot käytiin yhdessä viemässä. Palloja oli linjan päässä yhteensä 4. Leevi sai ensin hakea kaksi, kolmannella pysäytin sen pillillä kesken vauhdin, ja palkkasin pallolla nopeasta pysähtymisestä. Neljäs linja tehtiin heti perään suoraan loppuun asti, ja onnistui hyvin vaikka edellisellä pysäytinkin, ei ollut mitään hidastelua pysäytyskohdalla.

Pienen tauon jälkeen oltiin jäällä, jossa ei ollut mitään uraa suoran etenemisen tukena. Vein pallot kuusen alle vastarannalle, jätin Leevin istumaan suurin piirtein keskelle jokea, ja palasin itse omalle rannalle seisomaan. Sieltä onnistunut taakselähetys. Sen jälkeen tein taas yhden suoran linjan, toisella pysäytin ja palkkasin siitä, kolmanneksi vielä ilman pysäytystä. Kaikki onnistui tosi hyvin. Lopuksi tehtiin vielä yksi lähetys eri paikasta kuin edelliset, mutta saman kuusen suuntaan kuitenkin. Tämän viimeisen yritin kuvata puhelimella. Enkä osaa kääntää sitä oikein päin, joten katselijan täytyy sitten kääntää päätään...

Ovela tyyppi

Leevi on opetettu siihen, että se tulee ilmoittamaan jos näyttää siltä että meidän oletetulle reitille osuu joku kävelijä, hiihtäjä, koiranulkoiluttaja tai mikä tahansa. Aina kun se havaitsee jonkun mahdollisen vastaantulijan, se pysähtyy tuijottamaan minua, että huomasinko varmasti. Tiedottamisesta saa tietty melkein aina palkkaa. Tilipussia pitää tietysti aina koittaa kasvattaa, niinpä nykyään saan tiedon myös ylilentävistä lentokoneista.  Samoin kun Leevi on käynyt kuittaamassa palkan havaitusta vastaantulijasta, se lähtee taas muina miehinä eteenpäin. Hetken matkaa juostuaan se ihan yllättäen taas huomaa vastaantulija (saman kuin äsken), mutta pysähtyy taas kovin hämmästyneen näköisenä "katso taas joku tulee!" ja odottaa saavansa palkkaa tarkkaavaisuudestaan...

Systeemi toimii kyllä hyvin, Leeviä voi pitää irti melkein missä vaan, koska sille ahneena koirana ei tule mieleenkään lähteä säntäämään sinne vastaantulevan koiran tai kävelijän luokse, vaan ainakin ensin pitää käydä kuittaamassa tiedottajan palkkio. Se on tietty myös iän myötä (melkein kolme vuotta jo) rauhoittunut, joten sitä ei tarvitsee enää ottaa edes remmiin jos tulee ihmisiä vastaan. Vastaantulevien koirien kohdalla vielä otan remmiin jos on joku vieras vastaantulija, enkä tiedä miten se vastapuoli pysyy hallinnassa. Jos vastaantulija on tuttu ja tiedän ettei se ryntää ihan kiinni, Leevikin saa ohittaa irti.

Talvella on enimmäkseen tokoiltu, nomehommat on olleet aika vähissä. Eilen käytiin kokeilemassa, ja jotenkin Leevi tuntui vähän liian rauhalliselta ja ponnettomalta. Se oli kyllä aamulla käynyt pitkän lenkin Markon kanssa, mutta sillä on niin hyvä kunto että en usko että se siitä johtuu. Syksyllä se kävi melkein liiankin kuumana, mutta nyt se on rauhoittunut ehkä liikaakin. Tekee kyllä, mutta se suuri innostus puuttuu.  En ole vielä osannut päättää, pitäisikö ihan tietoisesti sitä vähän lämmittää, vai luottaako siihen että kun päästään muiden kanssa treenaamaan vanha into taas tulee esille. Aika helpolla varmaan saisin sille takaisin saman draivin kun syksyllä (vaatisi varmaan vaan muutaman ampumisen markkeerauksen yhteyteen), mutta riski vinkumiseen kyllä on sitten suuri.

Pakko muuten vielä kehua Leeviä. Hain perjantaina illalla ulkopakastimesta ison hirvenlihapaistin. Toin sen kassissa sisälle sulamaan, mutta unohdin keittiön lattialle koko illaksi ja yöksi. Aamulla vasta muistin koko lihan, mutta se oli säilynyt täysin koskemattomana!  Varmaan on tuoksunut aika kutsuvasti siinä sulaessaan, mutta sen verran on jo älyä päässä että ei ollut käynyt maistamassa.