Pulkanvetokoulutuksessa

Tänään paikallinen koirakerho järjesti pulkanvetokoulutusta innokkaille, ja tietysti Leevi oli paikalla ottamassa osaa! Ikä ei muuten vetohommiin vielä riitä, mutta kokeilemaan uskallettiin kyllä mennä. Alkuun kouluttajat komensivat kaikki koirat ryhminä kävelemään pulkkien viereen. Leeville se oli aika turha vaihe vetokoulutuksessa, se kun on tottunut lasten pulkan vieressä juoksemaan jo ennestään. Mutta Leevin mielestä oli joka tapauksessa lystiä kävellä joukolla pieni lenkki.

Seuraavaksi koirat pääsivät yksitellen valjaisiin ja kierrokselle. Leevin kanssa homma oli yksinkertaist; valjaat päälle, aisoihin kiinni ja menoksi. Se ei vetohommia ihmetellyt yhtään. Eka kierros mentiin tyhjällä pulkalla, tokalle kierrokselle pääsi jo lapsikin kyytiin. Tämä riitti kasvavalle nuorukaiselle, helpolta tuntui. Täytyy hommata omat valjaat ja aisat ensi talvelle, tänä talvena ei vielä paljoa voi vedättää.

Pojat oli mukana koulutuksessa, ja niistä olikin sitten ihan oikeasti kerrankin hyötyä! Kukaan ei ollut etukäteen ajatellut että pakkaskelissä tyhjä pulkka on ikävämpi vetää kuin pientä painoa sisältävä pulkka. Niinpä pojilla oli kysyntää, kun kolme koiraa aina kerrallaan harjoitteli vetämistä, kyytiin sai sitten koiran koon mukaan valita pienemmän tai isomman painolastin!

Muuten tämä uroskoiran murkkuikä jaksaa hämmästyttää! Päivät on NIIN erilaisia. Eilen kävin päivällä tekemässä pienen harjoituksen dameilla. Meillä on lähellä aurattu kivasti sellainen kolmion muotoinen tienpätkä. Vein koiran kanssa damit kahteen kolmion kulmaan, menimme itse kolmanteen ja sieltä lähetin vuorotellen hakemaan kummankin damin. Hienosti meni, tällä kertaa Leevi ei edes viivytellyt luovutuksessa, vaan sain damit ihan hienosti. Toisella kerralla vein damit itse, ja koira odotti siellä kulmassa. Toisen damin haki Leevi, ja toisen minä. Kaikki onnistui tosi hienosti, ja lenkilläkin Leevi oli koko ajan kuulolla ja totteli nopeasti.

Tänään sitten lenkillä mulla oli läähättävä (pakkasta yli 5 ja kova tuuli, ei sillä ainakaan kuuma voi olla!) höyryveturi mukana, joka ei ollut ollenkaan niin mukava seuralainen kuin eilen. Ei puhettakaan että olisin pitänyt irti siinä tiellä missä eilen meni kaikki hyvin. Tämä tämänpäiväinen kaveri yritti jahdata ohiajavia autoja ja käyttäytyi kaikin puolin epämääräisesti. Taitaa lähistöllä joku narttukoira haista erityisen kutsuvalle, sen verran innokkaasti Leevi Vivaa lähestyi illalla!

Lisää markkeerauksia

Tänään saatiin sitten vihdoin treeniseuraa ja valvova silmä treeneille! Tuli ihan onnistuneita harjoituksia, ja yksi noutoon karkaaminenkin...

Aloitettiin ihan muistipaikan luomisella koiralle. Minä ja Leevi olimme metsän puolella, ja daminheittäjä (=Leena) tiellä. Me jäimme Leevin kanssa metsään niin, että olimme tavallaan neliön kulmassa, ja 90 asteen kulmiin meistä (tiet molemmissa paikoissa) tuli sitten molemmat markkeeraukset. Ensin siis se muistipaikka, teimme aika monta ykkösmarkkeerausta samaan kohtaan, ja hienosti Leevin piti katseen koko ajan damin putoamispaikalla. Pari ensimmäistä se markkeerasi metrin-pari liian lähelle eikä älynnyt ylittää sitä pientä lumipenkkaa metsän ja tien välissä. Nekin se kuitenkin omatoimisesti löysi aika nopeasti. Ja varsinkin alussa palautti ihan vauhdilla, loppua kohden palautukset hidastui ja murkku koiran sisällä nosti päätään. Leevi hidasti vauhtia ja jäi siihen parin metrin päähän patsastelemaan dami suussaan. Osasyynä tähän olin varmasti minä, joka aloin kehumaan jo kun koira oli tulossa. Koiran päässä ne hyvä-huudot sitten tarkoittin että homma hoidettu, ei tarvitse jatkaa enempää. Kun vikoissa noudoissa ymmärsin jättää kehumisen vasta palautukseen, tuli damikin perille ihan hienosti.

Kerran Leevi tosiaan pääsi karkaamaan noutoon, pidin sen ihan tarkoituksella irti, jotta päästään sitten puuttumaan jos se karkaa. Karkasihan se, mutta oli liian nopea jotta Leena olisi ehtinyt napata damin ennen Leeviä. Sitten pitikin vain ottaa dami iloisesti vastaan ja toistaa harjoitus. Mutta toista kertaa se ei enää karannut, kerran kyllä pylly nytkähti ylöspäin, mutta ärähdys riitti palauttamaan pyllyn maahan. Teimme myös aika monta heittoa niin, että Leena kävi hakemassa damin ja Leevi sai katsella.

Sitten teimme pari heittoa myös siihen toiseen suuntaan, ja nekin onnistui ihan hienosti! Sokerina pohjalla oli sitten Leevin eka toisen ihmisen heittämä kakkosmarkkeeraus, joka sitten onnistui hienosti. Se muisti hienosti molemmat putoamispaikat ja toi molemmat damit minulle.Tähän oli hyvä lopettaa, en ole kovin pitkää aikaa kerrallaan Leevin kanssa vielä treenannut, ja nyt oli tehty aika paljon kerralla.

Kävimme myös lyhyellä lenkillä treenien jälkeen. Tapansa mukaan koira hääräsi omiaan vähän matkan päässä, ja löysi sitten taas lumihangesta jotain. Se jotain oli puoliksi syöty banaani kuorineen, jota koira ei siis syönyt vaan toi mulle! Aika loistavaa, temppu oli monen koiranruokanappulan arvoinen mun mielestä :) Kotona sitten jätin damit kylppärin lattialla kuivumaan, ovet tietysti kiinni ettei noutaja pääse hakemaan niitä. Illan aikana sitten joku kävi avaamassa oven, ja koira toi mulle kaikki viisi damia, noutajataluttimen, paketillisen pyykkipoikia (jotka oli siellä treenikassissa) ja vielä kassin kaupan päälle. Ehkä siitä vielä noutaja tulee!

Tokouralla Leevin on myös edistynyt. KHN tokokurssilla olemme siirtyneet " eskarista ekalle luokalle" kun vuoden vaihteessa pääsimme siirtymään kisaamaan tähtäävien ryhmään. Tähän saakka Leevin on pärjännyt ihan hienosti, vähitellen saadaan hiottua liikkeet kisakuntoon. Paikallamakuu on jo aika ok, parin minuutin aikana käyn muutaman kerran palkitsemassa sitä. Luoksepäästävyys onnistui perjantaina jo hienosti, eikä testaajalta edes murtunut nenä. Leevin pahana tapana on nimittäin hypätä vauhdilla ihmisen kasvoja kohti, ihan ystävällisellä mielellä mutta välillä se arvioi vauhdin ja voiman väärin ja vahinkoja saattaa sattua...

Seuraamisessa tarvitaan vielä turnauskestävyyttä, alo-luokassa on kuitenkin kaksi seuraamisliikettä peräkkäin, joten siinä pitää aika kauan jaksaa pitää kontaktia. Muuten se alkaa jo olemaan ihan kelvollista. Liikkeestä seisomaan ja maahan jäämiset sujuu muuten, mutta vielä Leevin pitää tottua siihen että ohjaaaja jatkaa matkaa sen pysähtyessä. Luoksetulo on aika valmis, mutta hyppy aivan alkutekijöissä. Hypyn treenaaminen vaatii sitä hyppytelinettä, ja on tuolla lumihangessa kotona vaikea toteuttaa. Hyppyliike saakin odotella kevättä.

markkeerauksia

Uhmasin murrosikää ja harjoittelin tänään vähän markkerauksia, ihan vaan takapihalla ja tosi helposti. Ensin tein muistinvirkistämiseksi ykkösmarkkeerauksen. Itse heittämänä niitä en kovin pitkälle saa. Hienosti Leevi istui sivulla odottamassa lupaa hakemiseen. Hienosti se myös juoksi suoraan damille, suuhun otettua mietti hetken, mutta tuli sitten laukalla minun luokse.

Koska tämä sujui hyvin, uskalsin ekaa kertaa kokeilla myös kakkosia. Meillä menee takapihalla lumikolalla tehtyjä polkuja, ja polkujen välissä on tietysti kunnon kinokset lunta. Jäin polkujen risteykseen, ja otin koiran sivulle. Ensin heitin damin toisen polun päähän, ja sitten toisen. Hyvin Leevi katsoi molemmat, eikä yrittänytkään karata noutoon ennen aikojaan. Sitten käännyin takaisin ensimmäiselle heitolle, ja yritin oikein selvällä kehon kielellä osoittaa mikä dami nyt pitää hakea. Näytti siltä että koira ymmärsi, joten päästin sen noutoon. Leevi juoksi hienosti oikealle damille, otti sen suuhun ja mietti puolen sekunnin ajan josko juoksisi suoraan kakkoselle. Korkeat hanget oli edessä, ja varmuuden vuoksi myös kutsuin sen luokse. Niinpä sain ekan damin hienosti käteen, ja saatoin päästää Leevin hakemaan myös sen kakkosen. Loistavaa! Ekat kakkosmarkkeraukset tehtynä, ja meni hienosti. Tein saman harjoituksen vielä uudelleen, ja meni yhtä hyvin. Nyt odotellaan sunnuntaita, silloin saadaan Leena ja Pinni treeni seuraksi ja ohjaajiksi.

Pieni koira kadoksissa!

Minulta on kadonnut pieni, suloinen tottelevainen koira. Tilalle on tullut 30 kg lihaskimppu, joka etsii vaikeuksia! Oikeasti, ihan kuukauden sisällä Leevissä on tapahtunut huima muutos. Ennen joulua vielä meillä oli tottelevainen koira, jota pystyi huoletta pitämään irti melkein missä vaan. Koiralle ei tullut pieneen mieleenkään lähteä säntäilemään omille teilleen, ei varsinkaan jos mamma käski tulla luokse. Meillä asui sellainen herranterttu, joka ei tehnyt mitään pahaa (kunhan ei ollut yksin kotona...)

Nykyään meillä asuu omasta mielestään koko kylän kingi. Ehkä jopa koko eteläisen Suomen! Tämä nykyinen tyyppi saattaa jättää luoksetulokutsun aivan omaan arvoonsa, nyt se on jo kolme kertaa livahtanut morjenstamaan kauempana olevaa ihmistä tai koiraa. Tyyppi myös nostaa jalkaa melkoisen miehekkäästi. Lenkillä kun toinen koira tulee vastaan, tyyppi kyllä kulkee sivulla kun ei muutakaan voi. Mutta kasvaa korkeutta ainakin viisi senttiä, inisee ja tuijottaa vastaantulijaa vähintäänkin ahdistelevaan sävyyn. Ärsyttävää!

Aika rasittava vaihe näköjään alkamassa. En muista että edellisissä nartuilla olis noin menneet ajatukset sekaisin murkkuiässä. Toivottavasti tämä vaihe olis keväällä ohi, muuten voi mennä huhti-toukokuulle suunnitellut epäviralliset kokeet ihan penkin alle.

Poikien perässä

Välillä tuntuu että Leevi yrittää liikaakin tehdä poikien perässä kaikenlaista. Pihalla meillä on lumi kasattu isoksi kasaksi, jonka päältä on hyvä laskea liukurilla. Pari viikkoa koira on mäenlaskua katsellut, ja tällä viikolla sitten se päätti itsekin yrittää. Ilman liukuria tosin. Leevi kiipeää kovalla vauhdilla kasan päälle, heittäytyy mahalleen ja tulee mahallaan laskien alas. Tyyli on yleensä sellainen että takajalat tule suorana takana muun vartalon perässä. Kai se kivalta tuntuu koska jaksaa laskea monta kertaa peräkkäin!

Leevi myös ottaa osaa poikien pelaamiseen, viikonloppuisin kun se on pojilla sallittua. Erityisesti sen suosiossa on Lego Star Wars-peli, jota se jaksaa katsoa aika pitkäänkin. Autopelit ei niinkään innosta koiraa.

Syksyllähän Leevillä oli se jakso jolloin se ontui molempia etujalkoja. Silloin siä kuvattiin ja tutkittiin paljon, eikä syytä ontumiselle oikein koskaan löytynyt. Nyt se on pitkään liikkunut ihan puhtaasti. Tänään fysioterapeutti kävi meillä taas kylässä ja tutki Leevinkin samalla. Eikä löytänyt mitään vikaa enää!!! Vasen ranne on kuulemma vähän löysä, mutta sekään tuskin tulee vaivaamaan. Muuten kummastakaan etujalasta ei löytynyt mitään huomautettavaa! Aika juhlallista, syksyllä olin jo välillä ihan epätoivoinen koiran suhteen, mutta kyllä siitä hyvä harrastuskoira näyttäisi kasvavan. Lumihangessa juokseminen on varmasti tehnyt sen lihaksille ja kehonhallinnalle hyvää.

No huh!

Ei ole parkkihallimätsärit mua varten! Leevi kyllä käyttäytyi mallikkaasti alkuinnostuksen jälkeen mutta mun hermo ei riittänyt olla loppuun asti. Kauhea meteli kun koirat haukkuu ja se halli kaikuu, hirveä pöly ja muutenkin älytön ruuhka. Se saatiin harjoiteltua mitä varten mentiinkin, eli Leevi pääsi kehässä juoksemaan ne vaaditut kuviot ja sai osakseen tuomarin tutkimisen. Sininen nauha tuli, ja sitten lähdettiinkin kotiin. Meidän jälkeen olis ollut vielä monta kymmentä pentua, joten mä en jaksanut enää odotella sitä kauneusjärjestykseen asettamista.

Seuraavaksi suunnitellaan sitten mölli- tai rallytokoa. Ehkä syksyllä kun ikää on 15 kk niin käydään oikeassa näyttelyssä hakemassa tuomarin arvio ja toivotaan että saadaan vähintään H. Nyt Leevi onkin kuivumassa, mun oli pakko pestä se ihan vaan vedellä kun se pyöri siellä hallin lattialla, koirasta ei enää nähnyt onko se musta, ruskea vai harmaa!

Ovi kiinni

Meillä on aidattu takapiha jossa Leevi saa yksinään ulkoilla. Se osaa sisään tullessaan hienosti työntää oven auki, mutta on aina tullessan jättänyt oven auki. Näillä pakkasilla ei kiva juttu. Niinpä päätin opettaa sille oven kiinni laittamisen, ja Leevi oppikin sen hämmästyttävän nopeasti, kahdella eri opetuskerralla.

Aloitin opettamalla (naksuttimella) Leevin koskemaan kuonolla keltaiseen post it-lappuun. Kun se sujui, liimasin lapun takaoveen ja odotin että koira koskee ovessa olevaan lappuun. Vähitellen pienensin lappua, ja kohta Leevi jo tökkäsi kuonollaan pelkkää ovea. Tämä riitti ekalle kerralle. Seuraavalla kerralla sitten kun kuonolla oven työntäminen näytti sujuvan, aloin vaatia etujaloilla avoinna olevaa ovea vasten hyppäämistä, jolloin ovi painuu kiinni. Äkkiä koira älysi senkin, ja nyt se osaa työntää takaoven kiinni etujaloilla nojaten. Aluksi olin ihan oven vieressä, sitten päästiin jo parin metrin matkaan. Tokalla kerralla aloin jo lopussa käyttää käskysanaa ovi ennen kuin Leevi laittaa sen oven kiinni, mutta sen oppimiseen tarvitaan vielä varmasti muutama kerta. Mutta kyllä jossain vaiheessa talvea päästään siihen että itse voi sohvalta huudella koiraa laittamaan oven kiinni perässään :)

Huomenna on muuten Leevillä edessä eka kerta parkkihallissa. Leevi on menossa Match Showhun näyttelyjuttuja treenaamaan! Koska se on pari viikkoa vaille 9 kk ikäinen, pääsee se vielä pentuluokkaan. Vähän tuo 30 kg reipasta uroskoiraa tuntuu hassulta pentuluokassa, mutta sinne se kuitenkin luokkajakojen mukaan kuuluu.