Leevin ja Helmin yhteinen blogi...

Blogikirjoittelu siirtyy osoitteeseen:
http://tahtikoirat.blogspot.fi/

Leevin vuosi 2015

                                         

                                        Mustikkametsässä...

                                      Velipoika Manu oli yökylässä syksyllä! Pojat otti ilon irti elämästä.

                                     Seuraavana päivänä myös toinen veli Kelpo osallistui kokoontumisajoihin :)

                               
                                     Agilitykokeilua myös Markon kanssa,   

                                       Rantavahtina.

                                   Agiharkkojen jälkeen. Tää takki on kyllä liian nolo...

                                Metsästyskoira naamioituu.

                               
                               



  Futiskoirana kentänä laidalla kannustamassa. Ei niin kovin innostunut katsoja...

  

                            

    Lapsuudenystävä Röllikin kävi kylässä!

                               

Mökillä haisteltiin suden jälkiä. Itse jäljen jättäjää ei kyllä nähty.

                                
  Leevi kävi kylässä äitin ja siskon luona. Selvää sukunäköä, Leevi vaan on
 niin paljon isompi.

Sen kummempia tavoitteita meillä ei Leevin kanssa tällekään vuodelle ole ollut. Agilityä harrastamme edelleen, keväällä kävimme pari kurssia labradorikerhon järjestämänä Agilityakatemiassa, syksyllä siirryimme Nauravan Koiran agilityryhmiin. Olemme molemmat täysin syttyneet lajille. Leevikin joka yleensä aina tottelee ja yrittää olla kiltti, unohtaa säännöt kerran viikossa ja lähtee täysin lapasesta agihallissa. Jos se ei ole tiukasti käskyn alla, se suorittaa rataa omassa järjestyksessään ja nauttii elämästä :)

Meidän suurin saavutus agilityuralla osui loppuvuoteen, kun labradorinnoutajakerhon lehdessä oli meidän kuva:

Syksyllä Leevi on viettänyt jo melkeinpä puolet ajastaan vanhemmillani. Syynä se, että sillä on syksyn aikana ilmennyt eroahdistusta täällä meillä, joka sitten on purkautunut ruoan varasteluna. Vanhemmillani yksin ollessaan se ei oireile mitenkään, vaan nukkuu sohvalla tyytyväisenä :)
Onko se ehkä saanut epilepsiakohtauksen täällä yksin ollessaan?
 Oli syy mikä hyvänsä, Leevin kannalta järjestely on ollut erinomainen. Epilepsiakohtauksen tullessa se yrittää aina hakeutua ihmisen luokse turvaan, ja nyt sen ei tarvitse olla koskaan pitkään yksin. Ja jos kohtaus tulee, sillä on rauhoittavaa seuraa.
                                  

 Suuri muutos on tulossa elämään ensi vuonna, kun pitkän harkinnan jälkeen tammikuun puolessa
 välissä Leevin ja meidän elämään saapuu belgianpaimenkoiran narttupentu. Kuvassa 25.11.2015 syntyneet pennut yhden vuorokauden ikäisinä.

Vesitöitä :)

Viime viikonloppuna olimme Neron ja Marian kanssa vähän treenaamassa. Nero harjoittelee taippareita varten, ja Leevi oli vain viihtymässä! Vaikka Leevi tykkää agilitystä ja tokosta tosi paljon, ja tekee aina innoissaan hommia, siitä kyllä näki että noutaja se sisimmässään on. Tätä varten tännä on tultu! Se oli liikuttavan innoissaan ja muisti aika hyvin kaiken nuorempana oppimansa. Intoa on tullut vielä lisää, joka näkyy (ja kuuluu) pienenä vinkumisena. Mutta koska sillä ei sairaseläkeläisellä ole enää mitään väliä, niin vinkukoon sitten.

Nerokin teki tosi hienosti, ekaa kertaa vesitöitä niin, että vene oli mukana harjoituksissa. Ekalla kerralla kävi veneen vieressä ihmettelemässä, ja sen jälkeen palautti kaikki hienosti rantaan.

Veneestä kuvattu koira Nero, ja rannala kuvattu Leevi.

Agilityepikset, möllihyppyrata 1.2.2015

Leevin ja ohjaajankin ekat agilitykisat Hyvinkään hallissa. Osallistuttiin möllihyppyluokkaan, kahteen kertaan samalle radalle. Ohjaajan ensikertalaisuudesta johtuen en tajunnut olla paikalla  rataan tutustumisen aikana, joten mentiin sitten kylmiltään ;)

Video tokalta radalta, harmillisesti jälkimmäiseen putkeen Leevi ei jostain syystä meinannut mennä, muuten olin ihan tyytyväinen! Jos epilepsiakohtausta ei tule kisajännityksestä ja stressistä johtuen, mennään kyllä uudestaankin. Mölliagiratakin näytti ihan kivalta, kunhan puomiin ja A-esteeseen saadaan varmuutta niin voidaan osallistua siihenkin.

Hyvää ja onnellista vuotta 2015 kaikille ystäville!

Söimme tacoja vuoden 2014 viimeisenä iltana, ja Leevi tietysti sai oman osansa. Sillä ei kauaa kestänyt kun vuoden viimeinen ateria oli nautittu :)

Leevin ja Stellan vauhtia joulupäivänä 2014.

Lopullisesti sairaseläkkeellä

Leevi on nyt jäänyt lopullisesti sairaseläkkeelle. Yli vuoden verran vielä toivoin että epilepsia sittenkin parantuisi, ja pääsisimme vielä kisamaan, mutta nyt varmistui että toive oli turha. Kohtauksia ei kuitenkaan ollut yli vuoteen.

Elokuun lopulla Barvivet lääkitystä alettiin vähentämään, ja tilalle tuli Pexion, joka ei ole niin väsyttävä. Pian Barbivetin vähentämisen jälkeen eron huomasi koirassa, Leevi heräsi taas henkiin ja oli ihanan iloinen ja pirteä. Se jaksoi pitkän metsälenkin kuten ennenkin, treenasi iloisemmin ja oli muutenkin herännyt ruususen unesta. Treenattiin taas uudella innolla, ja treenaaminen oli kivaa kun koira oli niin virkeä.

Pari viikoa sitten kun Barbivet oli jo kokonaan loppunut ja lääkkeenä oli vaan Pexion, olimme pitkän viikonlopun mökillä. Leevi tietysti juoksi koko viikonlopun, ja teimme sille myös ison hakurudun. Hakuruudun alkuun ammutiin pari laukausta. Leevi oli niin onnellinen, ja teki tosi innokkaasti töitä. Se jopa vinkui käydessää niin kierroksilla, mitä ei ole juuri aikaisemmin tehnyt. Mökiltä tullessa oli vielä agility illalla.

Tämä kaikki oli ehkä vähän liikaa, sillä viikko sitten tiistaina Leevi sai epilepsiakohtauksen. Kohtaus oli tosi lievä, koira oli tajuissaan koko ajan, eikä kestänytkään kuin muutaman minuutin. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että lääkitystä ei voi kokonaan lopettaa, ja Pexion annostakin piti nostaa. Onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut niin väsyttävästi, vaan Leevi on edelleen melko pirteä. Nyt olemme pari viikkoa elelleet ihan hiljakseen. Maanantaina kokeillaan taas agilityä, toivotaan että se ei provosoi uutta kohtausta.

Nyt elellään epilepsian tahdissa taas. Toivotaan että kohtauksia ei tulisi. Agilityä hauskanpitomielessä jatketaan, mikäli se ei uuden lääkkeen aikana provosoi kohtauksia. Tällä Pexion-lääkkeellä kuitenkin mennään, siihen Barbivetiin ei enää palata. Ero koiran elämänlaadussa on niin iso, se on Pexion lääkityksen aikana niin paljon parempi kuin Barbivetin aikana. Täytyy sitten karsia agility ja muut kohtauksille altistavat tekijät pois ennemmin kuin palataan siihen Barbivetiin.

Vesiliikuntaa

Näillä keleillä on ihan turha suunnitella koiralle mitään muuta liikuntaa kuin uimista...

Tänään hoidettiin päivän ohjelma niin, että vein veneellä etukäteen dameja alimmassa kuvassa näkyvään kaislikkoon, sekä tuohon  kuvassa joen toisella puolella näkyvään pieneen lahdenpoukamaan. Koira ui pitkiä matkoja dameja hakiessaa, ja oli muutenkin oikein tyytyväinen kun pääsi treenaamaan. Joella oli vaan vähän ruuhkaa, linjan läpi kulki kanootteja ja veneitä. Eräässä kanootissa joku oli  jopa perillä mitä me teemme, sillä sieltä tuli kannustava kommentti "taippareihin valmis".

                             
                                     Iltalenkin voi hoitaa myös niin, että molemmat uivat :)