Sairaseläkkeelle

Ilo treenaamaan pääsemisestä oli ennenaikaista. Keskiviikkona Leevillä oli taas epilepsiakohtaus,samanlainen kuin aiemmatkin eli kohtuullisen lievä. Torstaina se sai päivällä elämänsä pahimman kohtauksen, kun lähti pihalla oravan perään. Samanlaisen tilanteen jälkeen tuli maaliskuussakin kohtaus. Tämä viimeisin kohtaus oli vaan tosi raju, Leevi kouristeli koko vartalollaan, ja oli täysin hallitsemattomassa tilassa. Kohtaus kesti pidempään kuin aiemmat, ja ehdin jo soittaa apuakin että saisin koiran eläinlääkäriin. Onneksi kohtaus loppui itsekseen.

Nyt tuli kuitenkin kaksi kohtausta vuorokauden sisällä, ja viimeinen oli tosi raju. Tänään käytiin sitten eläinlääkärissä. Leevistä otettiin kattavasti peruslabraa, niistä ei löytynyt mitään vikaa. Alhainen pulssi sillä on, mutta on ollut aina. Kotona levossa huitelee kolmenkymmenen tietämillä. Kunto on kova, joten sillä taitaa vaan olla urheilijan sydän. Koira sai myös kehuja hoikasta ruumiinrakenteestaan. Ja Leevi olikin kastroinnin jälkeen laihtunut yli kilon, yleensä kai käy päinvastoin.

Lopputuloksena oli epilepsialääkitys. Ja suositus jättää kaikki noutajalajit ja muu koira kuumentava harrastaminen pois. Eikä näillä lääkkeillä olisi koe-oikeuttakaan, joten Leevi Leppoinen siirtyy nyt sairaseläkkeelle ja pois koekentiltä. Liikuntaa ja juoksulenkkejä jatketaan, ja kunhan lääkitys on saatu kohdalleen ja kohtaukset on olleet jonkin aikaa pois,  ajattelin kuitenkin jälkiä vetää Leeville. Jäljen ajaminen on rauhallista toimintaa, ja kuitenkin hyvin väsyttää koiraan henkisesti.

Pelkäsin että kastroinnin jälkeen Leevi muuttuu ylirauhalliseksi, lihavaksi labradoriksi. No, se pelko ei toteutunut, sillä leikkauksen jälkeen vauhti on vaan kiihtynyt. Leevi on taantunut takaisin nuoruusvuosiin, ja harrastaa kotonakin pientä pahantekoa. Ulkona se leikkii yksinään pallojen kanssa, ja on kaikkea muuta kuin rauhallinen, kastroitu uros...

Blogikirjoittelu varmasti hiljenee, eläkeläisellä ei ole paljoa tiedotettavaa. Onneksi vielä maanantaina ehdittiin vetää viimeiset, onnistuneet nometreenit. Niihin on hyvä lopettaa. 

Sairasloma on loppu ja saa taas treenata!

Ja me Leevin kanssahan otettiin ilo irti siitä! Alla kuvaus tämän päivän treeneistä, meni tosi hyvin, kunhan vaan koira pysyisi terveenä niin syksyllä sitten taas startataan.

Ensin vietiin veneellä kolme damia vastarannalle, lähetyspaikka oli suunniteltu mökin taakse metsään. Leevi oli mukana viemässä, tosin damien vientireitti ei ollut ollenkaan se linja mitä pitkin niitä sitten piti hakea.

Tuolla niitä on.

Leevi lähti kovaa, ja ui suoraan oikeaan paikkaan, heinikkoon vastarannalla.

Palautus oli suora ja ilman pudotuksia.

Seuraavaksi tein yhden häiriömarkkerauksen linjasta kymmenisen metriä sivuun. Sen Leevi sai hakea, ja sen jälkeen sama linja uudestaan. Tämän jälkeen vaihdettiin paikkaa.

 Vein rinteeseen mökin lähelle 5 uutta kanipalloa, ja lähetin Leevi mökin läheltä lähihakuun kolme kertaa. Vauhti oli huima, mutta myös nenänkäyttö hakualueella tehokasta. Kolmen kanipallon haun jälkeen heitin veteen markkeerauksen, jota Leevi ei saanut hakea vaan lähetin sen jo tutuksi tulleeseen kanipallohakuun.

Markkeeraus tuli tänne, mutta sitä ei saanut hakea...

...vaan piti lähteä toiseen suuntaan.

Ja Leevihän lähti hiekka pöllyten. Ja palautti samalla vauhdilla.

Nyt se sai hakea veteen heitetyn markkeerauksen.

 Sen jälkeen  Leevi haki vielä jäljellä olevan kanipallon.

Viimeisenä vielä ohjaus samalle vastarannalle kuin alussa, Leevi ui taas hienosti suoraan joen yli  ja palautti ilman pudotuksia.