Metallinouto:check!

Sairasloman aikana treenaaminen on ollut nollissa. Kolmen viimeisen illan aikana olen kuitenkin saanut metallinoudon kuntoon. Leevi on tähän asti kyllä ottanut kapulan suuhun, mutta ilmeisesti suutuntuman on ollut epämiellyttävä sillä kapula on pudonnut ennen sivulletuloa.
Konsepti oli perin yksinkertainen, iltaruokaa ei tule ennen kuin koira on kapula suussa perusasennossa. Ensimmäisenä iltana hommaan meni muutama minuutti, Leevi lähti hienosti noutoon, pudotti kapulan paluumatkalla ja luuli sillä tienaaavansa ruokakupin. Vaan ruokaa ei tullutkaan, joten se kokeili mm.maahanmenoa ja sivulle tuloa ilman kapulaa. Kuppi pysyi pöydällä. Ja minä vaan seisoin ja odotin, tehtävänanto oli kuitenkin aika selvä- Viimein joku lamppu syttyi päässä, ja koira älysi poimia kapulan suuhunsa ja tulla sivulle suurin piirtein oikein. Taivas aukeni ja ruokakuppi laskeutui!

Toisena iltana homma oli jo aika nopea, yksi pikainen kapulan pudotus, katse tuleeko ruokaa tällä yrityksellä? Ei tullut, joten palautti hienosti sivulle. Luovutuskin oli siistimpi kuin edellisenä iltana.

Tänään Leevi toimikin sitten tosi hienosti! Heitto oli huono, ja pieni metallikapula upposi nurmikkoon. Koira lähti raketin nopeudella noutoon, ei löytänyt kapulaa nurmikolta heti joten nenää käyttäen etsi sen, ja palautti yhtä kovalla vauhdilla perusasentoon! Nälkä ja ruoka on kyllä tehokas oppimisen tehostaja!

Muuten toipuminen on mennyt hyvin. Leevi on päässyt jo ihan normaalilenkeille, ja koska se eilen onnistui rypemään kuraojassa, päästin sen sitten myös uimaankin. Uimisen kieltäminen sen ojapulikoinnin jälkeen ei tuntunut enää järkevältä :D Haava on kuitenkin ihan ummessa ja siististi parantunut. Viikonloppuna varmaan uskalletaan jo vähän treenatakin, posti toi juuri sopivasti Leeville kanipallopaketin!

Pelastakaa pieni koira!

Leevi harkitsee muuttoa uuteen kotiin. Vanhassa mikään ei ole enää niin kuin ennen. Kotona joutuu pitämään ämpäriä päässä, lenkeillä ei pääse ollenkaan kaahaamaan vaan joutuu kulkemaan narun jatkeena, ja nyt vielä näköjään siirryttiin tarjoilussakin pupujen ruokaan. Tämä on jo kohtuutonta, voisiko joku ottaa yhteyttä eläinsuojelujärjestöön tai tulla pelastamaan viattoman koiran??

Leevi on nyt kastroitu

Nyt se on tehty. Eilen Leevi kävi sitten kastroitavana epilepsian takia. Leikkaus ja hoito muuten meni hyvin, mutta kipulääkityksessä oli korjattavaa minun mielestäni. Kotiin saatiin mukaan ainoastaan Metacam-lääkettä, ohjeistuksella voi antaa aikaisintaan lauantaina klo 14. Leikkaus oli siis perjantaina yhden aikaan.Vaikka erikseen pyysin vahvempaa lääkettä, kun tiedän Leevin kipuherkäksi jolle pelkkä tulehduskipulääke ei varmasti riitä leikkauksen jälkeen. Sitä ei annettu, vaan luvattiin sitten lauantaina tarvittaessa soittaa apteekkiin. Ilta meni ihan ok, mutta aamuyöllä koira tuli levottomaksi, ja todennäköisesti kipeäksi. Aamulla se oli varmasti kipeä, sillä ei ole todellakaan Leevin tapaista jättää luuta syömättä. Yleensä kaikki syötävä menee ja nopeasti.

Soitin sitten sovitusti eläinlääkäriasemalle, ja nyt sitten tiedotettiin että reseptiä ei voikaan soittaa apteekkiin, vaan joudun hakemaan sen asemalta. Tätä ei sitten se perjantainen lääkäri tiennyt. Olin ilmeisesti jo puhelimessa ärtyneen oloinen, sillä lepyttelyksi käynnistä sain Virbacin pentupakkauksen...Ja sen reseptin.

No nyt on koiralla kipulääkitys kohdallaan, ja toipuminen alkanut. Haava näyttää siistiltä, kauluria Leevi joutuu pitämään päässä varmaan monta päivää, sen verran innokkaasti se yrittää haavaa nuolla. Kauluri ahdistaa sitä suuresti, se tarttuu kiinni joka paikkaan, kumisee ja kolisee.

Lenkit tehdään nyt flexin päässä, ja ulkoilu on muutenkin valvottua. Elämä on siis tylsää parin viikona ajan...

Kuvassa Leevi lelu-sorsan kanssa, joka otetaan tästä lähtien aina mukaan eläinlääkäriin. Jo silloin hampaanpoistossa havaitsin että Leevi on huomattavan paljon rauhallisempi kun sillä on jotain suussa. Oikeastihan Leevi pelkää eläinlääkäriä tosi paljon. Nyt meillä oli taas sorsa mukana, ja tunnelma odotushuoneessa oli ihan rauhallinen. Noutaja tarvitsee jotain suuhunsa stressaavassa tilanteessa.

E-jengin treffit!

Vappupäivänä pidettiin taas ihanalle E-pentueelle kokoontumisajot. Aloitimme Kellokosken koirakerho Heiluhäntien koulutuskentällä toko-treeneillä. Alussa teimme kimpassa kehääntuloharjoituksia ja lyhyitä paikallamakuita, sen jälkeen jokainen teki yksittäin valitsemiaan liikkeitä jonkun liikkuroidessa. Leevin kanssa tehtiin seuraamista, luoksetuloa pysäytyksellä ja kaukoja. Kaukoissa halusin kokeilla sitä, että avustaja pitää kevyesti takajaloista kiinni tunteakseen liikkuvatko ne. Hetken ihmettelyn jälkeen Leevi hyväksyi Minnan kädet jalkoihinsa, ja teki muutaman maahan-ylös siirtymän näin. Tokoilun päätteksi otettiin sukukuva, jossa mukana kaikki paikallaolevat E-pennut, äiti Wilma ja mummo Sona. Vasemmalta Kelpo, Leevi, Candy, Wilma, Sona, Manu ja Rommi. Kuva Minna Järnvall.

Tokoilun jälkeen siirrytiin rantasaunalle nomea treenaamaan. Jokainen teki yksitellen oman tasonsa mukaan ensin maalla, ja sitten vedessä. Myös Leevi pääsi tekemään yksin oman osuutensa. Vein sille ensin kaksi damia ohjausta varten hakkuuaukean keskelle. Ensin Leevi sai hakea toisen ohjausdamin, sen jälkeen sille tuli 45 asteen kulmaan ohjauksesta kakkosmarkkeeraus, jotka se sai molemmat hakea peräkkäin. Lopuksi vielä toinen ohjausdami. Hyvin meni, eikä tullut kohtausta.Muutama Minnan  ottama kuva Leevistä.

                          Kun koira markkeeraa hyvin, ohjaaja voi pitää silmät kiinni :D

 Vielä kuva Rommin Ullan tekemästä E-jengi kakusta. Kakku oli hieno, ja todella hyvän makuinen.