Luulimme että meille on tullut labradorinnoutaja, mutta meillä asuukin suomalainen sukannoutaja. Kaikki sukat käy: villasukat, hikisukat, kaapista tai pyykkinarulta noudetut puhtaat sukat. Sukan omistajalla ei ole väliä, pääasia että on sukka suussa. Pieni sukannoutaja ylittää isoja esteitä jotta saa tehtävän hoidettua :) Tätä ominaisuutta olen sitten käyttänyt hyödyksi tähän palautusten syliin saamiseksi.
Koska Leevi jo muutenkin tulee ylpeänä "löytämiään" sukkia esittelemään, olen sitten nykyään käynyt lattialla polvilleen, ja pyytänyt tuomaan sukan vielä vähän lähemmäs. Toimii hyvin, koira kiipeää polvien päälle seisomaan, ja tarjoaa sukan mielellään minun suuhun asti. Ei aina niin miellyttävää, jos sukka on käyty kaivamassa isännän treenikassista treenien jälkeen... Jos koira osaisi hymyillä, niin Leevi hymyilisi. Niin mairea sen ilme on, ja häntä heiluttaa koko koiraa. Samalla tulee sitä fysioterapeutin suosittelemaa tasapainoharjoittelua, kun etujalat on siinä polvien päällä.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
maanantai 25. lokakuuta 2010
aamutreenit
Tänään ehdittiin sitten aamulla ennen töihin menoa vähän harjoittelemaan.Ensin tehtiin pieni lenkki metsässs, ja sitten metsätiellä harjoiteltiin iloisia palautuksia. Tai siis minä harjoittelin, kun on syntymätosikko, on vaikea heittäytyä riemuitsemaan täysillä vaikka koira olisi kuinka hieno :)
Tein niin, että kävelin tietä pitkin, ja aina tulosuuntaan heitin yhden damin (Leevi sai lähteä ihan paukkuna kaikkiin). Kun Leevi lähti hakemaan heitettyä damia, kävelin hiljakseen tietä eteenpäin. Kun koira oli saanut damin suuhun, pillitin ja heittäydyin itse maahan istumaan ja välilä myös makaamaan ja kierimään. Koira hiukan hämmästyi emännän toimia, mutta kyllä se ainakin kovin iloisena tuli katsomaan mikä sille nyt on tullut! Tällä maassa pyörimisellä ja hirmuisella kehumisella sain damit sitten välillä jo syliin asti! Hyvä Leevi ja hyvä minä!
Koska tosikko tyyppi halua harjoitella myös ihan oikeasti ;), tein vähän tottisjuttuja pienen lepotauon jälkeen. Ideana oli harjoitella luoksetuloa liikkeenä. Jätin koiran istumaan, ja kävin kolmeen kertaan ensinvaan poistumassa ja palaamassa palkitsemaan. Viimeisellä kerralla sitten vasta kutsuin ja hienosti Leevi tuli! Tällä yritän estää sen ettei Leevi ala ennakoimaan luoksetulokutsua. Tehtiin myös hiukan liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Niissä käytän vielä tosi paljon keholla ja kädelä ohjausta, ajan kanssa pitäisi niistäkin päästä eroon.
Eilen muuten Leevilä kävi fysioterapeuttikin. Etukyynäristä otetuissa röntgen- eikä ct-kuvissa löytynyt mitään ontumista selittävää. Nythän ontuminen on jo loppunut, fyssari kävi katsomassa Leevin liikkeet, venytteli vähän ja antoi tosi hyvät kotiohjeet varovaiseen venyttelyyn ja koordinaation harjoitteluun. Leevi on kasvanut kovaa vauhtia, eikä lihashallinta ja tasapaino ole pysynyt ihan kasvuvauhdin perässä. Nyt sitten tasapainoillaan kotona muun tekemisen lisäksi! Leevi muuten osasi hyvin rentoutua eilisen käsittelyn aikana, ja jäi autuaana nukkumaan sen jälkeen. Opin itsekin paljon katselemalla ja kuuntelemalla. Ei olis varmaan huono idea ihan hyvin liikkuvallekin koiralle ja omistajalle käydä kokeilemassa!
Tein niin, että kävelin tietä pitkin, ja aina tulosuuntaan heitin yhden damin (Leevi sai lähteä ihan paukkuna kaikkiin). Kun Leevi lähti hakemaan heitettyä damia, kävelin hiljakseen tietä eteenpäin. Kun koira oli saanut damin suuhun, pillitin ja heittäydyin itse maahan istumaan ja välilä myös makaamaan ja kierimään. Koira hiukan hämmästyi emännän toimia, mutta kyllä se ainakin kovin iloisena tuli katsomaan mikä sille nyt on tullut! Tällä maassa pyörimisellä ja hirmuisella kehumisella sain damit sitten välillä jo syliin asti! Hyvä Leevi ja hyvä minä!
Koska tosikko tyyppi halua harjoitella myös ihan oikeasti ;), tein vähän tottisjuttuja pienen lepotauon jälkeen. Ideana oli harjoitella luoksetuloa liikkeenä. Jätin koiran istumaan, ja kävin kolmeen kertaan ensinvaan poistumassa ja palaamassa palkitsemaan. Viimeisellä kerralla sitten vasta kutsuin ja hienosti Leevi tuli! Tällä yritän estää sen ettei Leevi ala ennakoimaan luoksetulokutsua. Tehtiin myös hiukan liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Niissä käytän vielä tosi paljon keholla ja kädelä ohjausta, ajan kanssa pitäisi niistäkin päästä eroon.
Eilen muuten Leevilä kävi fysioterapeuttikin. Etukyynäristä otetuissa röntgen- eikä ct-kuvissa löytynyt mitään ontumista selittävää. Nythän ontuminen on jo loppunut, fyssari kävi katsomassa Leevin liikkeet, venytteli vähän ja antoi tosi hyvät kotiohjeet varovaiseen venyttelyyn ja koordinaation harjoitteluun. Leevi on kasvanut kovaa vauhtia, eikä lihashallinta ja tasapaino ole pysynyt ihan kasvuvauhdin perässä. Nyt sitten tasapainoillaan kotona muun tekemisen lisäksi! Leevi muuten osasi hyvin rentoutua eilisen käsittelyn aikana, ja jäi autuaana nukkumaan sen jälkeen. Opin itsekin paljon katselemalla ja kuuntelemalla. Ei olis varmaan huono idea ihan hyvin liikkuvallekin koiralle ja omistajalle käydä kokeilemassa!
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Nome-treenit
Tänään pääsimme pitkästä aikaa porukalla treenaamaan. Kouluttajaksi meille oli lupautunut Leena, jonka Pinni-koira on toiminut Leevin esikuvana. Mukana oppilaina olivat Leevin kaveri Rölli sekä veljet Kelpo ja Manu. Oli oikein antoisa treenipäivä. Kaikki koirat oli taitavia, ja ohjaajille jäi varmasti jotain uutta mieleen.
Koulutus aloitettiin rauhoittumisella. Emännät istuskelivat retkijakkaroilla, ja pikku koirien ainoa tehtävä oli olla rauhassa siinä vieressä. Samalla kuuntelimme Leenan alustusta päivän ohjelmasta. Melkein puoli tuntia juteltiin, kunnes jokainen innokas oppilas oli rauhoittunut. Seuraavaksi tehtiin seuraamisharjoitus, muut koirat olivat edelleen omilla paikoillaan, yksitellen tehtävänä oli kiertää muiden koirien ympärillä ilman että kukaan sen reagoi toisen liikkeisiin. Tehtävä tehtiin vähän vaikeammin kuin toko-koulutuksessa, sillä nyt ei ollutkaan tarkoitus pitää kontaktia, vaan koiran piti osata kulkea sivulla ilman makupaloja ja kontaktin jatkuvaa ylläpitoa. Leevi suoriutui hommasta hienosti!
Luoksetulo tehtiin ryhmästä poispäin, yksi koira kerrallaan jäi istumaan paikalleen ja kutsusta piti tulla luokse. Tämän jälkeen siirryttiin metsätielle harjoittelemaan dameilla. Kaikki damiharjoitukset tehtiin viemällä dami, yhtään damia ei heitetty "kuumien koirien" välttämiseksi. Ensin tehtiin ihan lyhyt "perusnouto". Sen jälkeen koiran kanssa vietiin dami tielle, ja käveltiin koiran kanssa lyhyt matka vielä eteenpäin. Koira jäi paikalleen istumaan, ohjaaja käveli takaisin päin damin ohi jonkun matkaa ja kutsui koiran luokseen. Tarkoitus oli koiran poimia dami siitä matkalta mukaan. Viimeisenä tehtiin vielä lyhyt linjaharjoitus. Leevi toimi kaikissa tehtävissä ihan hienosti. Palautetta tuli siitä, että pitäisi saada palautuksiin vielä vähän lisää iloisuutta. Leevi kyllä palauttaa damit, mutta lähinnä sen takia että niin kuuluu tehdä, ja sillä saadaan mamma tyytyväiseksi. Ei sen takia että damin palautus olisi maailman hauskin homma! Tästä on tullut ohjetta ennenkin, mutta pitää petrata vielä lisää. Kuten melkein aina koulutuksissa, ohjaaja oppi taas paljon ja koirakin on väsynyt mutta varmasti onnellinen!
Kamerakin oli kyllä mukana, mutta ensimmäistäkään kuvaa en muistanut ottaa! Kiitokset Leenalle, ja otetaan uusiksi vähän ajan päästä!
Koulutus aloitettiin rauhoittumisella. Emännät istuskelivat retkijakkaroilla, ja pikku koirien ainoa tehtävä oli olla rauhassa siinä vieressä. Samalla kuuntelimme Leenan alustusta päivän ohjelmasta. Melkein puoli tuntia juteltiin, kunnes jokainen innokas oppilas oli rauhoittunut. Seuraavaksi tehtiin seuraamisharjoitus, muut koirat olivat edelleen omilla paikoillaan, yksitellen tehtävänä oli kiertää muiden koirien ympärillä ilman että kukaan sen reagoi toisen liikkeisiin. Tehtävä tehtiin vähän vaikeammin kuin toko-koulutuksessa, sillä nyt ei ollutkaan tarkoitus pitää kontaktia, vaan koiran piti osata kulkea sivulla ilman makupaloja ja kontaktin jatkuvaa ylläpitoa. Leevi suoriutui hommasta hienosti!
Luoksetulo tehtiin ryhmästä poispäin, yksi koira kerrallaan jäi istumaan paikalleen ja kutsusta piti tulla luokse. Tämän jälkeen siirryttiin metsätielle harjoittelemaan dameilla. Kaikki damiharjoitukset tehtiin viemällä dami, yhtään damia ei heitetty "kuumien koirien" välttämiseksi. Ensin tehtiin ihan lyhyt "perusnouto". Sen jälkeen koiran kanssa vietiin dami tielle, ja käveltiin koiran kanssa lyhyt matka vielä eteenpäin. Koira jäi paikalleen istumaan, ohjaaja käveli takaisin päin damin ohi jonkun matkaa ja kutsui koiran luokseen. Tarkoitus oli koiran poimia dami siitä matkalta mukaan. Viimeisenä tehtiin vielä lyhyt linjaharjoitus. Leevi toimi kaikissa tehtävissä ihan hienosti. Palautetta tuli siitä, että pitäisi saada palautuksiin vielä vähän lisää iloisuutta. Leevi kyllä palauttaa damit, mutta lähinnä sen takia että niin kuuluu tehdä, ja sillä saadaan mamma tyytyväiseksi. Ei sen takia että damin palautus olisi maailman hauskin homma! Tästä on tullut ohjetta ennenkin, mutta pitää petrata vielä lisää. Kuten melkein aina koulutuksissa, ohjaaja oppi taas paljon ja koirakin on väsynyt mutta varmasti onnellinen!
Kamerakin oli kyllä mukana, mutta ensimmäistäkään kuvaa en muistanut ottaa! Kiitokset Leenalle, ja otetaan uusiksi vähän ajan päästä!
torstai 14. lokakuuta 2010
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
damivaihtokauppaa
Eilen ehdittiin aamulla ennen töihin menoa treenaamaan. Kävin taas matkalla autosta heittelemässä damit maastoon. Pieni (tai oikeastaan jo iso) ruskea noutaja kyllä selvästi autosta ilmaisi näkevänsä mitä aarteita sinne heittelen. Äkkiä se kyllä taas rauhoittui kun lähdin ajamaan eteenpäin, ja autosta ulos tuli ihan rauhallinen koira.
Hiljalleen kävelimme dameille päin, oli kiva nähdä että ensimmäisen löytymisen jälkeen Leevi alkoi itsekseen hakea seuraavia. Kaikki damit luovutettiin minulle hienosti. 4 ensimmäistä löytyi tosi nopeasti ja helposti, sitten metsätietä ajanut auto sekoittin koiran ajatukset ja piti hetki istuskella ennen kuin annoin luvan taas lähteä. Meni tosi hienosti ainakin omasta mielestä. Sitä mietin, että onko parempi näinkin nuorella pitää hakualue pienenä että varmasti onnistuu? Vai laajentaa nyt jo aluetta vähitellen ettei tule tavaksi pyöriä liian lähellä?
Viimeisen damin annoin Leevin pitää, se sai lähteä kantamaan sitä autolle päin. Muut damit kulki kassissa, paitsi yhden vaihtarin pidin itselläni, ja matkalla aina välillä kutsuin koiran luokse, sain Leeviltä damin ja annoin omani Leeville. Loppumatkasta tyyppi jo kävi tarjoilemassa omaansa vaihtokauppaa varten.
Illalla vielä tehtiin vähän tottisharjoituksia kotona. Ihan maahanmenoa, seisomista ja seuraamisen alkeita.
Hiljalleen kävelimme dameille päin, oli kiva nähdä että ensimmäisen löytymisen jälkeen Leevi alkoi itsekseen hakea seuraavia. Kaikki damit luovutettiin minulle hienosti. 4 ensimmäistä löytyi tosi nopeasti ja helposti, sitten metsätietä ajanut auto sekoittin koiran ajatukset ja piti hetki istuskella ennen kuin annoin luvan taas lähteä. Meni tosi hienosti ainakin omasta mielestä. Sitä mietin, että onko parempi näinkin nuorella pitää hakualue pienenä että varmasti onnistuu? Vai laajentaa nyt jo aluetta vähitellen ettei tule tavaksi pyöriä liian lähellä?
Viimeisen damin annoin Leevin pitää, se sai lähteä kantamaan sitä autolle päin. Muut damit kulki kassissa, paitsi yhden vaihtarin pidin itselläni, ja matkalla aina välillä kutsuin koiran luokse, sain Leeviltä damin ja annoin omani Leeville. Loppumatkasta tyyppi jo kävi tarjoilemassa omaansa vaihtokauppaa varten.
Illalla vielä tehtiin vähän tottisharjoituksia kotona. Ihan maahanmenoa, seisomista ja seuraamisen alkeita.
maanantai 11. lokakuuta 2010
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
tapaturma vaikeuttaa treenaamista
Leevillä repesi perjantaina takatassusta yksi kynsi, aika siististi mutta kuitenkin niin että kävimme lauantai-aamuna eläinlääkärillä rauhoituksessa putsaamassa kynnen ja siistimässä revenneen kohdan. Takaisin kotiin tultiin tassusiteen ja antibioottikuurin kanssa. Tassu side pysyi ekan illan, sitten jouduin jo tekemään uuden. Ja fiksu koira oli hiljaa paikallaan kun emäntä putsasi kynttä ja sitoi uudestaan. Pakko on ihmetellä koiran jatkuvaa iloisuutta, luulisi että se revennyt kynsi jonkun verran sattuu, mutta Leevi on uskollisesti aina yhtä hyvällä tuulella. Sillä on oltava korkea kipukynnys, sillä ei se edes varo "kipeää" tassua.
Nyt on sitten lepo vieläkin totaalisempaa! Ja siinä onkin sitten haastetta, pitää puolivuotias hyväntuulinen koira hiljaa paikallaan, tassua parantelemassa... Leevi onkin siirtynyt kokonaan "ulkoruokintaan", tassuun laitetaan lasten kurarukkanen, ja kaikki päivän ruoat Leevi etsii nurmikolta. Siinä saa edes vähän ajan kulumaan ja aivot väsymään. Se on vaan Leeville jo niin tuttua puuhaa, että jotain muutakin ajanvietettä pitäisi keksiä. Tänään aloin sitten opettaa sille suuntia, ensin makupaloilla ja sitten kokeilin pallollakin. Sisällä ei saa kovaa vauhtia pallon kanssa kiihdytettyä, joten se lienee ihan sopivaa puuhaa.
Laitoin Leevin keskelle lattiaa istumaan, ja vein sen molemmille puolille joko ruokanappulan tai sitten sen pallon. Itse menin koiran eteen polvilleen, ja käsimerkillä sekä oikea/vasen käskyllä koira lähti heti ekasta kerrasta oikeaan suuntaan! Käskysana ei tietysti koiralle mitään vielä sano, mutta elekieltä se osaa näköjään hienosti lukea.
Kaikki talon tyhjät pahvipakkaukset on myös hyötykäytetty Leevin repimis-kohteina. Ja puruluita on lattiat tulvillaan. Hyviä aktivointi/koiranväsytysvinkkeja otetaan vastaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)