Leevin ja Helmin yhteinen blogi...

Blogikirjoittelu siirtyy osoitteeseen:
http://tahtikoirat.blogspot.fi/

Leevin vuosi 2015

                                         

                                        Mustikkametsässä...

                                      Velipoika Manu oli yökylässä syksyllä! Pojat otti ilon irti elämästä.

                                     Seuraavana päivänä myös toinen veli Kelpo osallistui kokoontumisajoihin :)

                               
                                     Agilitykokeilua myös Markon kanssa,   

                                       Rantavahtina.

                                   Agiharkkojen jälkeen. Tää takki on kyllä liian nolo...

                                Metsästyskoira naamioituu.

                               
                               



  Futiskoirana kentänä laidalla kannustamassa. Ei niin kovin innostunut katsoja...

  

                            

    Lapsuudenystävä Röllikin kävi kylässä!

                               

Mökillä haisteltiin suden jälkiä. Itse jäljen jättäjää ei kyllä nähty.

                                
  Leevi kävi kylässä äitin ja siskon luona. Selvää sukunäköä, Leevi vaan on
 niin paljon isompi.

Sen kummempia tavoitteita meillä ei Leevin kanssa tällekään vuodelle ole ollut. Agilityä harrastamme edelleen, keväällä kävimme pari kurssia labradorikerhon järjestämänä Agilityakatemiassa, syksyllä siirryimme Nauravan Koiran agilityryhmiin. Olemme molemmat täysin syttyneet lajille. Leevikin joka yleensä aina tottelee ja yrittää olla kiltti, unohtaa säännöt kerran viikossa ja lähtee täysin lapasesta agihallissa. Jos se ei ole tiukasti käskyn alla, se suorittaa rataa omassa järjestyksessään ja nauttii elämästä :)

Meidän suurin saavutus agilityuralla osui loppuvuoteen, kun labradorinnoutajakerhon lehdessä oli meidän kuva:

Syksyllä Leevi on viettänyt jo melkeinpä puolet ajastaan vanhemmillani. Syynä se, että sillä on syksyn aikana ilmennyt eroahdistusta täällä meillä, joka sitten on purkautunut ruoan varasteluna. Vanhemmillani yksin ollessaan se ei oireile mitenkään, vaan nukkuu sohvalla tyytyväisenä :)
Onko se ehkä saanut epilepsiakohtauksen täällä yksin ollessaan?
 Oli syy mikä hyvänsä, Leevin kannalta järjestely on ollut erinomainen. Epilepsiakohtauksen tullessa se yrittää aina hakeutua ihmisen luokse turvaan, ja nyt sen ei tarvitse olla koskaan pitkään yksin. Ja jos kohtaus tulee, sillä on rauhoittavaa seuraa.
                                  

 Suuri muutos on tulossa elämään ensi vuonna, kun pitkän harkinnan jälkeen tammikuun puolessa
 välissä Leevin ja meidän elämään saapuu belgianpaimenkoiran narttupentu. Kuvassa 25.11.2015 syntyneet pennut yhden vuorokauden ikäisinä.