Taas eläinlääkärissä...

Juhannuksena olimme mökillä, ja Leevi otti taas ilon irti elämästä. Yöksi tuli sisälle nukkumaan, mutta muuten puuhasi pihalla metsurin hommia. Siis repi puita juurineen maasta, kiskoi kantoja ja välillä vaihtelun vuoksi kaivoi kiviä järven pohjasta. Tämä kaikki sillä seurauksella, että onnistui katkaisemaan yhden etuhampaansa. Vähän ehdittiin treenatakin ennen kuin huomasin tapahtuneen, sitten en enää uskaltanut. Jos suu olisi kipeä, tulisi turhaan epämiellyttäviä kokemuksia noutamisesta.

Hammas oli katkennut niin, että siitä mielestäni näkyi hampaan ydin joten hammaslääkäriin oli mentävä. Ja niinhän se oli, että yhteys hampaan ytimeen oli auki, joten Leevi nukutettiin ja hammas poistettiin. Ja jos ei muuten jo valmiiksi harmittaisi, niin lauantaina olis ollut näyttely. Nyt ei sitten tarvitse mennä, kun ikenessä on tikit, ja nukutuksen ja kipulääkkeiden takia on taas 4 viikon doping-karenssiaika. Nimenomaan taas, ekan kerran kun ilmoitin Leevin näyttelyyn, se edellisellä viikolla onnistui repäisemään kyntensä melkein irti, ja nyt sitten hampaansa. Ei ilmeisesti halua osallistua missikisoihin, liian tyttömäistä puuhaa tosimiehelle! Ens kerralla en kerro sille etukäteen ollenkaan...Sitäpaitsi pilkka osuu nyt Leevin omaan nilkkaan! Näyttelyä varten olen vähän syöttänyt sitä enemmän, painoa olikin tänään huimat 35,8! Edellinen paino oli 34 kg. Mutta koska kauneuskisoihin ei mennäkään, loppuu myös mässääminen ja palataa normiruokailuun.

Ennen tätä vastusta treenattiin vähän linjaa joka päivä. Sitä ei olekaan harjoiteltu juurikaan sitten Pirkan Damien, joten aloitin tosi helpolla ja lyhyellä. Mökkisaari koostuu tavallaan kahdesta pienestä saaresta, välissä vaihdellen vettä ja heinikkoa. Nyt oli heinikkoa. Ajatuksena oli tehdä muistipaikka toiseen saareen, noin 10m rannasta. Aloitin lähetyksen siitä rannasta, matkaa oli se 10m ylämäkeen. Jätin muistipaikalla 3 palloa, ja tein 3 lähetystä, aina vähän pidemmältä. Hyvin meni, eikä edes yrittänyt vaihtaa.
Seuraavana päivänä lähetin taas vähän kauempaa, ja vähitellen pääsin lähettämään jo sieltä heinikosta. Heinikko on niin korkeaa, että Leevi ei näe juurikaan eteensä siellä. Ekalla kerralla se ei osannut lähteä, mutta sitten älysi jutun juonen. Harmi että jäi vähän kesken, olisi ollut kiva päästä lähettämään toiselta rannalta koko heinikon läpi. Jää ensi kerralle. Vauhtia koirassa oli hyvin, se kasvattajan järjestämässä koulutuksessa esiintynyt tyyppi oli kadonnut, ja mukana oli taas oikea Leevi.

DW-kouluksessa

Sunnutaina olimme kasvattajan järjestämässä koulutuspäivässä. Nomepuolella koulutusta vetivät Taru ja Niko Hiltunen,toko-oppia antoi Markku Huhtala. Leevillä oli aamulla ensin nomejuttuja. Kaksi ekaa tehtävää dameilla se suoritti hienosti (lyhyt linjatehtävä ja kokeiltiin taakse lähetystä), mutta muuten ei voi hirveästi kehua.
Hakuruudussa oli variksia odottamassa, alkuun ei tullut motivointiheittoa. Ensimmäistä varista Leevi ei ottanut edes suuhunsa, seuraavia se kyllä haki ja toi, mutta hyvin laiskalla tahdilla. Ykkösmarkkeerauksia tehtiin kaksi, ensimmäinen tuli metsään kaatuneen puun rungon meidän puolelle, toisella piti älytä hypätä rungon yli. Ekan Leevi löysi heti, mutta palautus oli hidas. Toista sen piti hetki miettiä, ennen kuin älysi mennä puun toiselle puolelle. Ei ollenkaan normaalia Leeviä, olkoonkin että se ei variksista pidä, mutta silti tosi laiskaa työskentelyä.

Toko-osuuteen päästessä koira oli jo aika väsynyt, mutta saimme hyviä ohjeita Leevin kahteen heikkouteen;liian väljään seuraamiseen sekä luoksetulossa mun jalkoihin törmäämiseen. Illalla kotona olikin sitten harvinaisen rauhallinen koira!

Itsehillintää...

Joskus aikoinaan sain Emmalta ohjeen harjoitella myös juoksuisen nartun seurassa. Tämä piti tietysti myös toteuttaa. Olimme jo muutenkin sopineet Pinnin kanssa lenkkitreffit, ja kun Pinnin juoksu sitten alkoi, ei treffejä siirretty vaan pysyttiin suunnitelmissa.

Olimme Leevin kanssa rannassa jo valmiiksi odottelemassa, kun ihanan neitokainen saapui paikalle. Otin tietoisen riskin, ja seurautin Leevin irti ylös parkkipaikalle. Vieressä pysyi, mutta kun matkaa "kohteelle" oli alle 5m, pistin varmuudeksi hihnan kaulaan. Meille tyypilliseen tervehtimistapaan käveltiin ensin ohi, ja sitten pysähdyttiin tervehtimään ja kättelemään oikein iloisesti ja äänekkäästi. Nykyään Leevikin osaa jo istua hiljaa paikallaan, eikä yritä sännätä Leenan syliin. Kokeessakaan tuomari tuskin ilahtuu jos 35kg iloista koiraa tulee suoraan suuhun, joten Leevikin on joutunut opettelemaan itsehillintää.

Tämä kaikki sujui Leeviltä hyvin, se kyllä huomasi että kaveri haisee spesiaalille, mutta istui hienosti sivulla. Lähdimme sitten lenkille, ja Leevin riemuksi koirat pääsivät vähäksi aikaa irti. Pinnin juoksu oli siis vasta ihan alussa, riskiä pikku Pinneistä ja Leeveistä ei oikeasti ollut. Leevi oli tietysti aivan onnessaan, se juoksi Pinnin perässä kuin peräkärry haistelemassa ihania tuoksuja.

Välillä koirat kutsuttiin luokse ja otettiin sivulle seuraamaan. Ja Leevi käyttäytyi oikein fiksusti. Kun se oli kutsuttu luokse, se tuli. Seuraamisessa se kulki hienosti sivulla, kuunteli minua ja unohti ihanan naisen vähän matkan päässä. Ei vinkumista eikä mitään hötkyilyä.

Itsehillintä harjoitukset menivät paremmin kuin hyvin. Kokeessa ei kuitenkaan juoksuista narttua saa olla, joten tämän paremmalta tuoksuvaa tyttöä siellä ei voi vastaan tulla. Kun Leevi kerran hillitsi itsensä näinkin hyvin, toivon ettei kokeissakaan tule ongelmia narttukoirien suhteen.

Tokoilua

Koska taipparit on onnistuneesti takanapäin, olen nyt Leevin kanssa sitten treenannut tokojuttuja enemmän. Ennen taippareita varoin kaikenlaista koiran kuumentamista ja hetsaamista, nyt olen sitten vähän kokeillut miten Leevi kiihtyy. Ja kiihtyyhän se, ei tarvitse paljoa palloa heitellä, eikä varsinkaan repiä narulelua kun koiralla on jo sata lasissa. Lelupalkka näyttäis toimivan aika hyvin, sillä saa suorituksiin hyvin vauhtia. Ajattelin nyt sitten luottaa siihen, että koira kyllä erottaa ollaanko nomehommissa vai tokoilemassa. Nomeilussa repiminen ja muu intoilu on pannassa, tokohommissa saa sitten irrotella!

Toko-osastolla on paneuduttu seuraamiseen. Seuraaminen oli keväällä liian väljää (ja Leevin myös edisti) , joten nyt olen sitten yrittänyt tiivistää sitä. Lueskelin Salme Mujusen kirjaa Tie Tottelevaisuuvalioksi (tavoitteet korkealle!), ja siinä oli ohjeena tiivistää seuraamista "imuttamalla". Sitä on sitten nyt tehty, tarkoittaa sitä että palaan tavallaan alkuun. Nakkeja kuluu, sillä pidän nakkikasaa vasemmassa nyrkissä juuri Leevin kuonon yläpuolella, niin että se on oikeassa kohdassa seuraamassa. Alussa palkkasin melkeinpä koko ajan, nyt on päästy jo muutamaan askeleeseen. Näyttäis tehoavan, Leevi on siirtynyt lähemmäs. Vielä pitää hioa oikealle kääntymistä. Mujusen mukaan tätä kannattaa tehdä jo valmiinkin koiran kanssa, sillä se vahvistaa koiran oikeaa seuraamispaikkaa.

Seuraamisen ohella olen treenannut myös avo-luokan liikkeitä. Kaukokäskyt toimii metrin matkalla, ja noudossakin ollaan edistytty. Ajattelin treenata pidä-käskyn naksuttimella puisen noutokapulan kanssa, sitten sen voi siirtää dameihin ja vesinoutoon. Leevillä on ollut paha tapa pudottaa dami tai lintu rantaveteen ja ravistella heti kun pääsee maihin. Ennen taippareita en halunnut siihen puuttua. Olin ajatellut että nyt voisin alkaa vaatimaan käteen luovuttamista ennen ravistusta. Leevi ilmeisesti luki ajatukset, sillä nyt kuumina päivinä kun olemme olleet paljon uimassa, ja ihan keppiä heitetty veteen, se onkin yllättänyt ja palauttanut sen kepin käteen ennen ravistamista...

Kuvassa rohkeat joutsenet mökiltä, pääsin koiran kanssa 15m päähän kuvaamaan eikä nuo lähteneet karkuun, vaan jatkoivat syömistä kaikessa rauhassa.

Kenneliitostakin tuli viralliset arviot, A/B ja 0/0. Lisäyksenä luki selkärankamuutoksia, joka siis tarkoittaa yhtä ylimääräistä nikamaa lannerangassa. Leevillä niitä on kahdeksan, kun kuuluisi olla seitsemän. Se selkä ei ole koiraa koskaan vaivannut, ja tuskinpa vaivaakaan jos pysyy hoikkana ja hyvässä lihaskunnossa.

Krapulapäivä

Tänään Leevi kävi sitten virallisissa, ja vähän muissakin kuvissa. Rauhoituksen takia päivä on mennyt Leeviltä ihan ohi. Koska silloin syksyllä oli sitä ontumista, niin tutkittiin sitten vähän virallista perusteellisemmin. Ensin tietysti peilattiin silmät, jotka olivat moitteettomat. Rauhoituksen jälkeen kuvattiin sitten kyynärnivelet, lonkat ja myös varpaat, niissä kun tällä rodulla on usein kuulemma nuljuluun murtumia.
Varpaat olivat moitteettomat, samoin kyynärät jotka lähtivät kennelliittoon arviolla 0/0. Lonkista arvio oli A/B. Lonkkakuvissa näkyi kuitenkin yksi ylimääräinen nikama lannerangassa, ja sen takia otettiin vielä yksi sivukuva lantiosta. Siellä se nikama on, koskaan ei ole koiraa vielä vaivannut. Nyt tuli taas yksi hyvä syy lisää pitää koira hoikkana ja hyvässä kunnossa, jotta ei alakaan vaivata.
Aivan loistavat tulokset! Silloin syksyllä tuntui välillä ihan epätoivoiselta, mutta ontuminen taisi sitten kuitenkin olla nopeaan kasvuvauhtiin liittyvää vaivaa. Kunhan krapulasta selviää, Leevi juhlistaa terveitä niveliään reippaalla metsälenkillä!

Ja opiksi muille (ja itsellenikin seuraavaa koiraa varten!): kiivaimman kasvun aikana otetut röntgenkuvat ei ole kovin diagnostisia, jos ei niissä selkeästi näy irtopalaa tms. Leevi (ja minä myös) ainakin sai selvästi hyötyä enemmän eläinfysioterapeutista. Viime syksynä eläinlääkärit oli innokkaita kuvaamaan, vaikka edes ekoissa kuvissa ei näkynyt mitään selittävää. Silti piti ottaa se CT-kuva, eikä sekään ollut sen valaisevampi. Leevi sai suuren määrän säteilyä, ja melko turhaan :(