Linjaa

Leevin kanssa harjoittelen linjaa nykyään lenkillä. Korkeat lumivallit tien reunoilla varmistaa suoran etenemisen, joten se on koiralle aika helppoa. Lenkillä Leevi kulkee yleensä aina jossain edellä, joten on helppo jättää oma hanska tien varteen noudettavaksi (Leenalta taas opittua). Nyt olemme päässet jo 30-40m matkaan, Leevi tietää jo mitä tuleman pitää kun otan sen viereen istumaan ja osoitan kädelllä hanskan suuntaan. En tiedä kuinka kauas koira näkee, varsinkaan hämärässä mustaa hanskaa, joten en tiedä lähteekö se sokkona juoksemaan minne pyydetään, vai näkeekö se kohteen jo lähtiessään. Kovaa se kuitenkin menee, ja palauttaa hanskan yhtä kovalla vauhdilla mulle. Hanskaa se ei myöskään mäyhää kuten dameilla alkoi tapahtumaan. Hain nimittäin damipalautuksiin vauhtia, ja vauhdin myötä tuli myös levoton suu.

Damit onkin nyt talvitauolla, ajattelin pitää ne jemmassa ainakin noutoharjoituksista vähän aikaa. Jos oikein itseä polttelee, niin sitten korkeintaan pitoharjoituksia sisällä! Tehdään tokojuttuja, ja lasten toiveesta myös "sirkustemppuja". Pikkukakkosessa koirat nimittäin esitti kaikenlaisia hauskoja temppuja, ja Leevihän ei saa tietysti huonommaksi jäädä! Tosi nopeasti Leevi kyllä oppii kun palkka vaan on kohdillaan. Kierimisen se oppi yhdellä kerralla heti sen ohjelman jälkeen, nyt pitää tiedustella mikä temppu seuraavaksi on tilauksessa!

Tokojuttuja

Nyt talven ajan ajattelin keskittyä tokotreeneihin. Kerran viikossahan meillä on luksus-treenit Hausjärvellä hallissa, aika ihanaa treenata sisällä +10 asteen lämmössä. Ei olis tullut mieleenkään 20v sitten että tällaista ihanuutta on nykyään tarjolla, silloinhan ratsastusmaneesin myöhäisvuorot oli parasta mihin pääsi.

Paikallaolo on Leevillä kotona aika varma, sitä on harjoiteltu niin paljon omalla pihalla ruoka-annoksia heitellessä. Nyt pitää sitten harjoitella paikallaoloa porukassa, samoin kuin istumasta maahanmeno kaipaa vielä harjoitusta. Leevihän on tähän saakka mennyt aina maahan "hissinä", ja nyt sitten opetellaan vielä eri käsky istumasta maahan laskeutumiseen. Tätä onkin jo vähän aloitettu, kosketuskepin kanssa olen opettanut avo-luokan kaukokäskyjä ja idea alkaa olla Leevillä selvillä. Ensin kokeilin opettaa nakki kädessä, mutta se aiheutti turhaa kuumumista, kepin kanssa meininki on selvästi rauhallisempaa.

Luoksetulossa harjoituksia on myös vaikeutettu. Treeneissäkään Leevillä ei ole enää pitäjää, vaan sen pitää istua odottamassa käskyä. Samoin olen alkanut vaatimaan sivulle tuloa, eikä enää vaan suurinpiirtein minun luokse tuloa. Hyppyä (yhden laudan korkeudella!) ollaan harjoiteltu vasta yhden kerran, sen ajattelin muuten jättää suosiolla kevääseen kun saan pihalle oman esteen.

Seuraaminen teettääkin sitten eniten töitä. Paikallasiirtymiset on jo aika hyviä, niillä vaan ei alo-luokassa kovin pitkälle juhlita :) Nyt olen sitten alkanut treenaamaan myös suoraa seuraamista, mutta vasta olemme päässeet alle kymmenen askeleen matkoihin niin että seuraaminen on hyvää. Käskyn liittäminen seuraamiseen on myös vielä aika vaiheessa, mutta onhan tässä koko talvi aikaa vielä harjoitella.

Muuten Leevi voi nykyään erinomaisesti. Se liikkuu taas ihan puhtaasti, ja paljon! Tuntuu että kävelemällä sitä ei edes väsyneeksi saa. Se on myös selvästi omasta mielestään jo iso poika, sillä lenkeillä se on viimeisten viikkojen aikana selvästi laajentanut omaa liikkumistilaansa. Ennen se oli tiukasti mamman näköpiirissä koko ajan, mutta nykyään häviää kyllä välillä näkyvistä. Paitsi kun viime viikolla käytiin ihan vieraassa metsässä aamulenkillä. Menomatkalla Leevi piti tosi tarkkaan huolen että pysyn koko ajan näkyvillä, takastullessa kun maisemat oli jo tuttuja koira uskalsi liikkua jo omia polkujaan.

Meillä on muuten erinomainen tonttuvahti kotona. Leevillä on nyt alkanut jonkunlainen vahtimiskausi, se kuulee omiaan ja alkaa sitten tietysti haukkumaan. Tai sitten ne tontut todella on jo liikkeellä ja hiippailee katsomassa onko lapset (ja koira) kilttejä!

aamutreenit taas

Eilen aamulla ehdin taas ennen töihin menoa käydä vähän treenaamassa. Sunnuntaina olin nimittäin kuunteluoppilaana nome-kurssilla ja sain taas lisää intoa!
Ensin tein pari luoksetuloa niin, että dami oli matkalla ja Leevin piti luoksetullessaan napata se mukaan. Hienosti meni, ja molemmat kerrat dami palautui nopealla vauhdilla ja suoraan syliin! Sen jälkeen tein puun juurelle muistipaikan, vietiin dami yhdessä sinne ja sitten parinkymmenen metrin päästä lähetin Leevin hakemaan. Pari kertaa tehtiin näin, ja kolmannen sitten kokeilin niin, että vietiin dami taas siihen tuttuun paikkaan, sitten tehtiin pieni lenkki, ja lähetinkin vähän eri suunnasta damille. Hienosti lähti sinne minne pitikin, mutta palautukseen piti ensin kutsua ennen kuin lähti tulemaan. Sitten tuli kyllä hienosti.

Damit laitettiin pois ja pidettiin pieni tauko. Vaihdoin tennispalloihin, ja eka nouto tehtiin niin, että sai vasta käskystä lähteä noutoon. Taskussa oli toinen pallo, ja kun ensimmäinen oli suussa, heittelin toista palloa ilmaan Leevin nähden. Vilkkaasti palautui eka pallo minulle, ja palkkioksi sai sitten lähteä paukkunoutoon. Tätä tehtiin muutaman kerran. Hyvin meni.

Tuo syliin palauttamisen opettelu on tuonut mukanaan vähän epämiellyttäviä ja vaarallisiakin puolia. Tähän saakka Leevi ei ole juuri hyppinyt kun siitä ei ole palkittu. Nyt kun syliin nousemisesta on alkanut tulemaan kehuja, se todella tulee syliin ja kovalla vauhdilla. Varoittamatta. Nyt sitten Leevin "tilillä" on näiden muiden kotona tehtyjen tuhojen lisäksi myös yksi rikottu polvi. Siis ihmisen. Pihalla isäntä oli kyykyssä, lapsi jotenkin siinä sylissä. No, Leevi otti jostain hurjan vauhdin ja säntäsi myös syliin. Niin että kuonolla tökkäsi suoraan isännän silmään, joka sitten tietysti vaistomaisesti kääntyi (lapsi sylissä edelleen) niin että toinen polvi vääntyi. Jep, huomenna magneettikuvaan ja sitten kuullaan mikä meni rikki. Toivottavasti ei mitään pahempaa!

Pitää alkaa kehumaan vain noudettavan kanssa syliin tulemisesta, silloin siihen ainakin on valmistautunut. Nämä muut syliin tulot pitää saada karsittua pois ennen kuin lääkärilaskut kasvaa liian suuriksi. 25 kiloa vauhdilla suoraan kasvoille ei ole kovin miellytävää muutenkaan.

Tokojuttuja ollaan myös treenattu, ajatuksena olis keväällä käydä ainakin yksi möllitoko kokeilemassa. Muistaako joku, saako tokossa edelleen luoksetulossa (ja noudossakin) sanoa ensin koiran nimen ja sitten käskyn?